Lihaksia...

on sittenkin olemassa; ainakin ne ovat kipeinä. Menneellä viikolla aloitin pitkään uhoamani painonhallintaohjelman, ja viikolla ehdin käydä pikaisesti (niin ei varmaan saisi tehdä?) ensin aerobisissa laitteissa ja eilisaamuna voimalaitteissa. Tänään sitten tuntui käsivarsissa ja lavoissa jotain kummallista tykytystä. Hetki sitten lukaisin saamani oppaan ruoka-aineosion, eikä tässä onneksi tarvitse paljon tapojaan muuttaa.

Toisaalta olisi ollut enemmän toiveita painon putoamisesta, jos olisi voinut osoittaa sormella ruokailutottumuksiin. Tämä pistää panostamaan liikkumiseen, jota olen aina vierastanut yli kaiken. Pyöräily on lajina ihan jees, mutta sekin puuduttaa ajan mittaan, eikä minun hyötypyöräilemiseni ole riittävän tehokasta tai määrällisesti riittävää painon alenemiseksi. Huoh.

Viinin lipittäminen on luonnostaan vähentynyt, vaikka avattu pullo onkin näkösällä koko ajan. Edellisessä elämässä avattu vinkku oli menetetty vinkku. Siitä avo piti huolen. Jos itse ylipäätään halusi saada siivunkaan, piti olla yhtä nopea tai jäi ilman. Siitä nämä kilotkin ovat perua kun en halunnut jäädä ilman :)

Miten alkoikaan janottaa... jos sittenkin ottaisi ihan pienet...