Viikonloppu loppuu...

ja arki alkaa. Arki on sinänsä ihan jees-juttu; tykkään mennä töihin ja painaa täysillä. Se mistä en tykkää, on kaikki sen oheen liimautuneet menot; keskellä päivää hoidettavat ns virka-asiat, työpäivänjälkeiset, onneksi harvat menot tai aamuun sijoittamani kuntosalikäynnit. Viimeksimainitun pakollisuus päättyy onneksi 6vk kuluttua; toivottavasti jaksan omaehtoisesti käydä sen jälkeenkin.

Kohta on kolme kuukautta täynnä tässä paikassa. Enää 1kk ja sitten toivottavasti olen oikeasti talon väkeä. Nykyään kun ei voi olla varma seuraavasta tilipäivästään. Luonteeni mukaisesti olen koettanut olla ahkera ja innokas, toivottavasti sillä vakuutan olevani ok-tyyppi.

Vaaka ei vielä suostu näyttämään pienempiä lukemia, vaikka tuntuu siltä että pienenpientä kutistumista olisi tapahtunut. Pääasia, että tuntuu kuin aamuvarhaiset rääkit tuottaisivat edes sisäistä tulosta. Vielä en kuitenkaan mene vaatekauppaan; haluan saada silminnähtävää ja -ymmärrettävää todistetta. Kuljen siis kulahtaneissa vermeissäni vielä pitkälle syksyyn.

Pitääkin mennä katsomaan huomiset kamppeet valmiiksi...