Hiostava päivä...

ainakin töistä palattua. Kurvasin ylimääräisen lenkin kahden katsottavan kämpän vuoksi; vaatetusta oli rutkasti liikaa, niinpä olin kotiin päästyäni höyryisen kostea. Se on onneksi nopeasti autettavissa, ja loppuilta sujuu mukavissa merkeissä. Päivä tuntuu hyvin käytetyltä, sillä töiden lisäksi ehdin tehdä paljon muutakin. Sellainen tuntuu illalla tosi mukavalta.

Aamusta en pääsekään salille, sillä pitää käydä stadissa. Vähän harmittaa, sillä olen oppinut tälle ennen kuutta heräämiselle, sekä sille että töihin mennessä on euforisen rento olo. Keskustaan meneminen tihkoo; onneksi sinne on harvoin menoa. Hassua miten sitä sopeutuu omiin nurkkiinsa ja osaa valita menonsa sen mukaan mitä ympärillä on tarjolla. Ei ehkä niinkään vähään tyytyväinen, vaan laiska ihminen?

Vanhimmainenkin piipahti, ja pääsin laittamaan ruokaa oikein kunnolla. Nuoria on metka kuunnella, kun heillä on niin yltiöhuippuoptimistinen asenne kaikkeen tulevaan. Joskus on vaikea kuunnella ja olla samalla toppuuttelematta tyyliin 'kyllä sinä vielä toisinkin tulet kokemaan'. Ei viitsi pilata toisen kuvitelmia. Kaikki on niin ruusuista...

Vaikka onhan se sitä itsellänikin. Loppujen lopuksi.