Lunta tupaan

Pähkäiltiin viikonlopun ohjelmaa; harkittiin lavalle lähtöä la ja laduille su. Kumpainenkaan ei toteutunut, ja suksensa jöröttivät hangessa, sauvojen lenkit tuulessa hiljaa heiluen. Meillä oli molemmilla ollut hankala työviikko, ja niinpä tuli ohjelmanmuutos: otetaas "lärvit". Saunominen sopi teemaan, ja niinpä lauantai kului näissä merkeissä... Tosin meidän "lärvittely" oli aika kesyä verrattuna nuoruusmuistojen vastaaviin tapauksiin. Kuitenkin, ennen kuin huomattiinkaan, hän nukahti aivan kesken kaiken, ja minä hänet hellästi peittelin - jääden itse vielä puikottelemaan toviksi.

Ah autuasta, hidasta heräämistä lauantaina, kun edessä on vielä miltei täysi vkl! Katsahdettiin jossain vaiheessa ikkunasta, ja todettiin että nyt on villasukkapäivä. Peiton alla. Sitä ei moni tiedä, mitä kaikkea kivaa voi tehdäkään peittojen alla :) Voi keskustella henkeviä, voi torkkua. katsella leffoja yms. vaikka mitä kivaa. Kello oli jo iltaviiden kun ns. lopullisesti noustiin vetämään vaatteita ylle.

Yllätys tuli, kun avattiin ovi: lunta oli about 80cm eikä askeltakaan päässyt. Onneksi pidän lumityökaluani oven vieressä, joten valmistelujen jälkeen päästiin loppujen lumien kimppuun. Ensin tsekattiin Ikäneidon kunto, joka osoittautui kohtalaiseksi - tarkempi syyni sitten joskus naapurikunnassa. Lunta oli kuitenkin lähdettävä viskomaan, sillä ystäväni auto oli pojallaan, joka oli tuota pikaa tulossa isäänsä noutamaan kotiin.

Yöksi pistin korvatulpat, sillä möörönköörön ohimarssi oli odotettavissa...