Valoa näkyvissä?

Viikonloppu antoi luvan toivoa valonpilkahdusta. Menin ystäväni luo la-ip, ja päivä kului miltei kuten ennen, puuhastellen, saunoen yms. Keskusteluaikaa koetettiin järjestää, mutta jälkikasvunsa ollessa molempien paikalla ja heillä kovasti asiaa, ei asia ollut aivan yksinkertainen. Yökin meni miltei normisti, kylkikyljessä nukkuen. Aamulla sitten, ekan aamiaisen jälkeen vetäydyttiin kamariin tavoitteena kunnon keskustelu aiheesta...

Ja taidettiin onnistua puhumaan asiat miltei halki. Ensin hän, rauhalliseen tapaansa, kelasi viikon ajatuksensa, ja mitä oli ehtinyt meidän vuoden taipaleestamme pohtia. Sävy oli aivan positiivinen, vaikka paikoin vähän kirpaisi. Oman vuoroni viimein tullessa saatoin vain koettaa välittää hänelle ymmärrettäväksi, että olin kovin pahoillani mokastani ja että tarkoitus ei ollut ollut se mitä hän ensinnä oli ajatellut. Luulen (ja toivon) hänen sen uskoneen.

Loppusunnuntai oli sitten meidän. En mene yksityiskohtiin, mutta ainakin itselläni oli keventynyt olo, ja saatoin nauttia yhdessäolostamme. Toivon hänen tunteneen samoin. Anyway, se kävi selväksi että tykkäämisessä minä olen häntä edellä - en tiedä tunteeko hän kuuna päivänä samoin? Kerran Suuren Rakkauden (yksipuolisesti) kokeneena osaan iloita tästä ihmisestä, joka antaa minulle niin paljon positiivista energiaa, ja mahdollisuuden näyttää se.