Päivää..

lähempänä joulua. Töissä sen huomaa siitä, että asiakkaidemme puhelut ovat yhä jännittyneemmät. Mielenkiinnolla odotan joulunjälkeistä ensimmäistä työpäivää: minkälainen on asiakkaiden asenne lähes viikon tauon jälkeen. Enimmäkseen ymmärrämme toisiamme todella hyvin: molemmilla on velvoitteemme, ja siksi tiettyjen asioiden suhteen on ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Sitten on sellaisia tapauksia, joita ei voi kuin ihmetellä; mitä ajattelee ihminen, joka menee lähes henkilökohtaisuuksiin meidän kanssamme asioidessaan? Kuinka pitkälle asiakaspalveluhenkilön on mielipahastaan huolimatta pidettävä tunteensa omana tietonaan? Keskenämme toki heitämme raskastakin herjaa asiakkaiden edesottamuksista... se toimii eräänlaisena henkireikänä ja kriisiapuna. Suotakoon se meille, kunhan hoidamme saamamme toimeksiannot kunnialla ja pieteetillä?

Edellisestä purkauksesta huolimatta pidän yhä monipuolisesta ja aivotyöskentelyä vaativasta työstäni. Tiimissämme on loistava ymmärrys toistemme mielialamuutoksia kohtaan, sillä jokainen vuorollamme olemme hankalassa ristitulessa.

Joten, taas saunaan nollautumaan.