Silmissä tikustaa...

... eli väsymyshän siellä odottaa että malttaisin sulkea koneen ja kömpiä korjattuun vuoteeseeni. Viime yönä heräsin ihme kolinaan neljän paikkeilla; oli kuin eräässä aiemmassa asunnossani, joka oli maan tasalla ja jossa oli rottia. Täällä siimahäntiä tuskin on, tai ovat mutanttisellaisia jotka kykenevät kiipeilemään seiniä kolmanteen kerrokseen.

Mitä lie ollutkaan, en nukkunut enää kunnolla. Päivä on ollut yhtä riekkumista ensin töissä ja sitten muualla. Huomisesta tulee samanlainen. Oikein odotan joulua, että pääsee luonnollisella tavalla rauhoittumaan. Aion pysytellä kutakuinkin kotosalla, ellen sitten innostu ulkoilemaan. Se riippunee säistä.

Onko vanhuus tätä, että väsyttää useammin ja vähemmästä kuin nuorempana? Voisi luulla, että kokemuksen myötä myös jaksaminen lisääntyisi. Ihminen on kummallinen otus, jota ei ymmärrä. Tai, itse en ymmärrä itseäni.

Korkeintaan sen verran, että nukkumaanmeno on taivaallista.