Siinä menivät vapaat

...kumman nopeasti. Kai se niin on, että mitä vähemmän ohjelmoitu vkl, sitä pidemmältä se tuntuu? Tälle vkl osui turhan moni tapahtuma, ja tässä tulos: on taas maanantaiaamu ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Laiskan mietteitä, sano.

Telkusta tulee La Traviata, jota kuuntelen sivukorvalla; tuttuja säveliä joita ei tarvitse silmä kovana tapittaa kuitenkaan. Kaunista kujerrusta, kumminkin. Sen verran vaikutti, että käväisin katsomassa Kansallisoopperan tarjontaa jos vaikka sarjalipun innostuisi hankkimaan. Enpä taida pistää (olematonta) rahaa kiinni, sillä aika vakiintunutta ohjelmistoa oopperalla on tarjolla.

Eilen pääsin katsomaan Kansallisteatteriin Tuntematonta sotilasta. En juuri kiroa, mutta ei voi muuta sanoa kuin että: helvetin hieno esitys! Mikään muu kuvaus ei tuntuisi sopivan tähän sovitukseen. Kaikki painoivat täysillä, niin näyttelijä-, valaistus- kuin kuvausporukkakin. Täysin pitkien aplodien arvoista katsottavaa! (Ainoa miinus tuli Suomenlipun maahan paiskomisesta.) Nautin joka minuutista, myös niistä pitkistä, hiljaisista. Voisin mennä toisenkin kerran, osaisin katsoa eri tavalla?

Nyt naattimaan saunanjälkeisissä, pehmeissä fiiliksissä Verdin musasta...