Tyhjä viikonloppufiilis

... vaikka lauantaiksi sekä sunnuntaiksi on tiedossa ohjelmaakin. Jotenkin vain juuri nyt on tyhjä olo. Tulin tyhjään (tietysti) ja hiljaiseen kotiini kipin kapin suoraan töistä. Kotiin on aina niin hyvä tulla. Hetken tässä oloutuessani alkoi tuntua siltä, että kylläpä sitä onkin tyhjää. Ja hiljaista. En toki olisi toivonutkaan, että oven avatessani täällä olisi ollut joku sanomassa että hei, sä tulit jo.

Siinä pitäisi heti kelata päivän tapahtua ja kuunnella toisen päiväkuulumisia ja ehkä funtsia viikonloppua. Vaikka haluaisikin vain olla ja nauttia hiljaisuudesta, eikä tuntea samalla itseään vaivautuneeksi näistä kummista haluistaan. Huh. Ehkä on itselleni ihan oikein, että silloin kun tunnen itseni yksinäiseksi, tunnen sitä kunnolla? Sitä saa mitä tilaa?

Onhan mulla sellainen ystävä, joka poikkeaa luonani parin viikon välein; tämä on lähes ideaali tapaamismuoto. Vaan nyt sekin menee mynkään huomisen teatterireissuni vuoksi. Tapaamisten väliksi tulee siis neljä viikkoa? Jos siihen tulee vielä jokin poikkeama, saan olla yksin tosi pitkään.

Vaikka en ole itse alunperin tähän pyrkinyt vaan aikomukseni oli jäädä E-Pohjanmaalle onnelliseen ihmissuhteeseen lopuksi ikääni, olen juuri nyt mieluummin näin. Enkä usko sitä itsekään.