Tänään toisinpäin

Elämä on joskus varsin oikukasta, ettei suorastaan pirullista. Juuri kun edellinen kirjaus hehkutti miten "todella upeeta" kaikki on, niin nyt maailma myllähti nurinniskoin. Sunnuntaina tein pahan mokan, jota sitten puitiin koko loppupäivä. Toivon ettei jää viimeiseksi mokakseni - tai tulipa hullusti ilmaistua: toivon että yhteinen taival jatkuu vaikka mokienkin kanssa.

Ihminen on kuitenkin siellä olemassa, ja juuri tekstaili voinnistani. Juuri samalla hetkellä kuin itse olin tekstaamalla hänelle samanlaista viestiä. Päivä on mennyt erittäin alakuloisissa tunnelmissa, eikä ulkoinen olemukseni ole varmaan muuta ilmaissut. Turvonneet, punareunaiset silmät kielivät mitä mielessä.

Huoh. Päivä kerrallaan on taas mentävä vaikka kuinka sattuu. Ihminen ei näemmä milloinkaan ole liian vanha tuntemaan "sydänsuruja".