Kävinpä taas vaihteeksi tt-lääkärillä, uudella vt-sellaisella. Ei tarvinnut isosti selitellä, ei edes ottaa paitaa pois päältä tai istua pritsille koputeltavaksi. Lääkäri oli fiksusti lukenut tarinaani, ja osasi asennoitua edes jotenkin älykkäästi. Päätti jutustelumme lopuksi kirjoittaa mulle lähetteen kipupolille, sillä sanojaan lainaten "olipa tämän kesän karmein kipukertomus". Hmm. Skeptisyyteni nostaa päätään, eikä sulata edes näitä näköisempatioita.
Töissä on jälleen yksi vuoden hankalista jaksoista. Niinpä, lääkäristä palattuani, kävin kysymässä josko eräs varsin rassaavan hommelin saisi delegoitua jollekulle työkaverille, sillä tässä kivun melskeessä en tunne olevani kykenevä tai tehokas sitä hoitamaan. Sainkin armahduksen, joten voin keskittyä työskentelemään rivihenkilönä. Muutoinkin monet tämänpäiväiset puheenaiheet ovat olleet vähemmän mieltäylentäviä sairaskertomuksia. Kuka sairastaa Parkinsonia, kuka jotain muuta - ja kaikki ovat romahtaneet.
Pistää miettimään tietty omaa lähitulevaisuuttaan. Tt-lääkäri lausui paatoksella, että nyt ei ole työpaikanvaihdon aika ainakaan. Ei kai sitten niin, sillä tt-huoltomme on kuitenkin olemassa vaikkei häävi olekaan. Tämän viikon kun jaksaa, niin on hermokipulääke ajettu alas, ja voin alkaa kuunnella kesälomallani, millä asteikolla särky itse asiassa on. Uskon että ei muuksi muutu, sillä eihän tuo lääke ole muuta tehnyt kuin väsyttänyt sekä lisännyt painoani...
2 kommenttia
lindagee
15.8.2011 22:38
Saattaapa olla samainen hermokipulääke, joka on itselläkin käytössä. Sen poisjättö ei tosiaan onnistuisikaan ihan tosta vaan, sillä pitää hallitusti kaiketi lopettaa. Minunkaan kudoskipujani ei välttämättä merkittävästi vähennä, mutta sen käyttöaihe onkin kroonistuneen kivun väistämätön liitännäinen eli ahdistusoireilu. Tai mun mielestä siis "häiriö" tai "oireilu" on suhtkoht kökkö määrittely silloin, kun kyse on väistämättömästä jatkumosta, jossa jatkuva kivun kanssa eläminen itsestäänselvästi aiheuttaa tiettyjä vaikutuksia. Kivun luonteeseen ja alkuperäiseen tehtävään varoittajana ja hälyttäjänä kuuluu se, että kivun ilmaantuessa ja voimistuessa ihminen huolestuu ja ahdistuu. Muutenhan kipuja ei pyrittäisi hoitamaan tai poistamaan, eikä tarvitsisi selvitellä niiden syitäkään. Mutta entäs SITTEN, kun kivun syyt ovat selvillä, mutta kipujen häipymisestä ei ole toiveitakaan (kun esim. korjaavaan leikkaukseen pääsy evätään jne.). No sitten ihminen tietysti ahdistuu, masentuu ja suorastaan lamaantuu. Ja pahimmassa tapauksessa tyrkätään vaan lisää lääkityksiä näiden väistämättömien henkisten reagointioireiden hoitoon/poistoon. Sitten kamppaillaan niiden lääkitysten yhteisvaikutusten ja hankalien sivuvaikutusten kanssa. Hohhoijaa mikä suo...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:37
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin