Väsynyt mut onnellinen

Ensin on työviikosta puhkikuitti, sitten viikonlopun jälkeen sama tilanne? Ei ymmärrä. Läksin eilisiltana ystäväni luokse. Ilta kului saunoen, syöden ja pari olutta juoden, tanssitreenaten yms. mukavaa tehden. Yllättäen kello olikin puoli kaksi... Nukahdus tuli miltei välittömästi, ja kuuteen asti kului umpiunessa. Reilun tunnin valvoin ja taas nukuin, kunnes noustiin aamujugurtille ja samalla pistin takkaan tulet. Unta riitti jälleen, ja vihoviimein jätettiin lämpöinen punkka vasta kahden paikkeilla ip.

Oliko tämä sitten myöhäinen brunssi, tai mikä lie, mut kyllä puurot, kahvit yms. tiesivät paikkansa. Kohta ystävä lähti hakemaan junioria kotiin, ja itse jäin siirtämään uusimpia valokuvia koneelle, ja sen jälkeen koiralenkille. Käveleminen tuntui tosi kivalle. Kävi jopa mielessä, että koiran voisi hankkia ihan sen vuoksi, että lenkille lähtemisellä on jokin mielekkyys? Palatessani hellalla porisivat jo perunat, ja lisäksi laitettiin muuta pöperöä. Yhdessä on kiva laittaa ruokaa...

Loiva väsyminen alkoi nostaa päätään, ja demonstroituani vielä marjakiisselin tekemisen, aloin valmistautua kotiin lähtöön. Tuntui kerta kaikkiaan, ettei enää jaksanut olla sosiaalinen? Kotiin ajaessani mietin tätä. Voiko olla niin, että kun on lyhyt yhdessäolon aika käytettävissä, se on niin intensiivistä, että energiankulutus on luokkaa hyper? Toinen mahdollisuus on, että tämä jatkuva särky syö voimia ja jaksamista. En tiedä. Tuntui hyvältä avata kotimökin ovi ja tulla tähän hiljaisuuteen.