Tässä se vaan

... päivä hurahti. Ystävä tuli eilenillalla saunomaan, ja jäi yöksi, lomalainen. Jotenkin katkonaista unta, ja tulppasin korvat aamuyöstä. Kyse ei ollut kuorsaamisen aiheuttamasta meluhaitasta: jos milloin on epäilys ettei uni tule, pistän tulpat anyway sillä se on kuin vetäytyisi lähes ilma- ja äänieristettyyn kömmeliin, jossa on vain itsensä, hengityksensä ja sydämensykkeensä kanssa. Pää tyhjenee, ja yleensä uni on taattu!

Ken tuon selvittäisi, olisi viisas... Fatique-unestani heräsin sitten vähän yli kymmenen! Perähuoneeseen matkatessani avasin ulko-oven ja hämmästyin, miten kosteanlämmintä oli mökkeröiseen tulviva ilma. Kotvan vielä pötköteltyämme alkoi pikainen aamiaisen valmistus, jonka hienon kokonaisuuden nautitsimme ulkosalla. Oli todentotta levollinen ja nukkunut olo ahh autuutta :)

Kantelimme aiemmin keväällä pilkkomamme klapit liiteriin. Yksin en olisi niitä kyennyt kantamaan, ja myös nyt alkoi selkä kipuilla vaikka vain muutaman tikun otin kerrallaan. Lääke ei siis vieläkään ole tehonnut. Huomenna alkaa lopullisen määrän annostus. Lepuuttaessamme ilmeni, ettei ystävälläni ole passi vireessä... ja sunnuntaina reissuun lähtö? Asiaa selviteltiin, ja kaipa se tästä vielä luonnistaa :) Onneksi on netti!

Olavi Virta ja Valssi menneiltä ajoilta