Tämä viikko mennyt ulkosalla. Isojen ja pienien puutarhakoneiden käytön opettelua ja treenausta, sekä kasvillisuuden tunnistamisoppia. Myönnän: ensinmainittu on helpompaa ja siksi mieluisampaakin. Ehkä voisi jopa harkita uutena alana työtä, jossa työskennellään annettujen ohjeiden mukaan koneella - ilman kauheata tietomäärää kohteen taustoista.
Mikä viittaa siihen, että oppimiskeskukseni on edelleen ilmeisen vaurioitunut viimeisen, 1999-2000 opiskeluvuoteni traumasta. Tuolloin koin burn-outin aiheuttaman osittaisen, työteknisen muistinmenetyksen eikä muisti ei ole sittemmin palautunut eri ammattiosaajien yrityksistä huolimatta.
Havaitsin seikan, kun tällä viikolla aloin päntätä kasvien latinankielisiä nimiä ja heimoja. Luettu ja treenattu tieto ei löydä ajukopassani tilaa. Olen saanut erilaisia opiskeluvinkkejä ja -ehdotuksia, ja pakkohan nämä on saatava haltuun, muuten opiskelu katkeaa kuin kanan lento. Eikä maanantainen tentti ole ainokainen, vaan niitä tulee parin viikon välein...
Parin tunnin kuluttua hakemani työssäoppimispaikan haastatteluun. Meitä on siellä 2 hakijaa, joista toinen oli suht'näreissään kun hain samaan paikkaan kuin hän. Paikan sijainti on itselleni tuttu vuosien takaa, ja vain parin km:n päässä. Hänellä n. sama etäisyys. Näreisyys ei ole mukava vieruskumppani...