Vielä yksi

... työpäivä ja ansaittu lepo. Tämänpäiväinen ohjelma: fillarilla pikkupakkasessa duuniin ja takaisin, siinä välillä kahdeksan tositiivistä työtuntia. Poju parturiin, kahden tunnin kokous ja tunnin herkutteluhetki naapurin 83v rouvan seurassa, hänen valmistamaansa pashaa nautiskellen. Kyllä aikansa saisi turhemminkin kulumaan. Kuten jos ajattelen esim. alakerran juottolan asiakaskuntaa, joka jo ennen ysiä roikkuu ovenkahvassa.

Eivätkä pihlajanmarjat tällä kerralla ole happamia; en suin surmin vaihtaisi osia heidän kanssaan. Vielä on vähän työmotivaatiota jäljellä, sekä halua olla mukana elämänsyrjässä. Tämä siitä huolimatta, että eilisen tilipäivän jälkeen tulevalle neljälle viikolle jäi alle satanen. Toivoa sopii, ettei mitään ylläreitä osu vastaan. Juniorin kenkähaaveet piti kyllä tylyttää, en pysty.

Milloinkahan helpottaa? Josko saisin tähän vuokralaisen ja itse muuttaisin jonnekin tätä halvempaan vuokrakämppään? Silloin jäisi mahdollisesti jokin kymppi elämiseen?