Viikonloppuna...

kävin vanhuksien luona kesämökillä, jossa he viipyvät kesän alusta syksyn alkuun. Itse ehdin siellä harvoin käydä; autottomalle se on hiukan tavallista hankalampaa. Näin lyhyt, alle vuorokauden, reissu on ihan sopiva työssäkäyvälle, silloin ehtii ensin sekä nollata edellisen viikon että vielä valmistautua henkisesti uuteen. Dramaattista.

Sää oli tyypillinen suomalainen suvisää; vettä ja poutaa. Sateessa ongittiin siskonpojan kanssa, ja auringossa perattiin mansikoita sekä värjättiin äidin hiukset. Hiukan liian myöhäiseksi venähtäneessä saunasessiossa sain pehmeän hitaat, kertalämmitteiset löylyt, joiden lomassa käväisin järvessä. Illalla istuin myöhään aivan itsekseni ja omien ajatuksieni kanssa. Voiko enempää toivoa kesäviikonlopulta?

Tänä aamuna olikin helppo aloittaa uusi työviikko. Työmatkan pyöräily on ehdottoman hieno juttu; tuntuu kuin siten saisi aivot heräämään ja myös rullaamaan paremmin. Päivä päivältä osaamisen rippuset takertuvat päähäni, ja selviän vähemmällä kyselemisellä. Kyllä tästä vielä hyvä työpaikka tulee. Toivottavasti työnantaja on samaa mieltä... Kyllä ihminen voi sitten olla epävarma; se vain on niin, näinä pätkätöiden ja saneerauksien aikakautena, että koskaan ei voi olla aivan varma?

Taidan vielä puuhailla hetken viikonloppukuvien parissa...