Olen suuri suomalaisen neuvolajärjestelmän fani. Ensimmäisen lasta odottaessani muistan usein ajatelleeni, että ainakin neuvolassa hyvinvointivaltio on vielä täysissä voimissaan. Ja jos joku asia toimii, kannattaako sitä muuttaa? Mielestäni kannattaa.
Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes alle 18-vuotiaista lapsista on lastensuojelun asiakkaina. Määrä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes 40 prosenttia. Ja kuten niin monissa muissakin ongelmissa, lastensuojelussa erot eri asuinalueiden välillä ovat Helsingissä poikkeuksellisen suuria.
Neuvolassa palvelu on samaa niin eiralaiselle kuin jakomäkeläisellekin perheelle. Ahkerimmin perheiden palveluita käytetään siellä, missä perheillä menee yleisesti ottaen paremmin. Kantakaupungin neuvolat ovat ruuhkautuneet pahasti, kun taas joillain alueilla neuvolatarkastukset saatetaan jättää kokonaan väliin. Ja tarkastukset jäävät väliin juuri niiltä lapsiperheiltä, joille tuen saaminen olisi erityisen tärkeää.
Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Lastensuojelutyötä tarvitaan, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.
Terveysasemien toimintaa ollaan uudistamassa. Samalla on hyvä miettiä, onko neuvoloiden tarpeen tulevaisuudessa olla osa terveysasemia? Jos äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisi saman katon alta, olisi perheiden tukeminen helpompaa. Helsingissä toimii valtava määrä lapsi- ja perhejärjestöjä, joiden toimintaa voitaisiin yhdistää näihin "perhekeskuksiin". Keskuksen aulassa voisi olla vauvakahvila, johon perheet voisivat tulla juomaan päiväkahvinsa, tapaamaan muita perheitä ja saada helposti apua jokapäiväisiin ongelmiin.
Saimme viikko sitten sovittua valtuustostrategiassa siitä, että niin neuvotoiminnassa kuin perhetyössäkin tullaan panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin. Tämä oli itselleni koko strategian tärkeimpiä kirjauksia. Perhekeskus-ajatusta olisikin hyvä kokeilla siellä, missä lastensuojelun tarve on kaikista suurin.
Ehkä perheitä päästäisiin auttamaan ennen kuin lastensuojelulle olisi tarvetta.
4 kommenttia
Anonyymi
25.3.2013 15:16
Yksi keino vähentää lastensuojelun tarvetta olisi muuten saada esim. vammaispalvelut ja muut erityislasten erityistarpeisiin vastaavat palvelut toimimaan. Itse sain juuri viime viikolla taas kerran diagnoosit keskivaikea masennus ja vaikea ahdistuneisuushäiriö. Syyksi kirjattiin taas kerran vammaisen lapsen hoitamisesta aiheutuva rasitus. Taas kerran psykiatrin vastaanotolla todettiin, että on se sääli, ettei vammaispalveluista saa käytännön apua elämää helpottamaan. Arkemme kun sisältää aika lailla tavanomaista enemmän sairaalakäyntejä, kuntoutusta, apuvälineiden ja sopeutumisvalmennusten hakemista, erityisopetukseen ja koulukuljetuksiin liittyvien asioiden selvittämistä yms. Kaiken tämän ohella pitäisi pystyä oikeasti hoitamaan sitä vammaista lasta, ja sen terveitä sisaruksia, ja käymään töissä, ja tekemään kaikki tavalliseen lapseiperhearkeen kuuluvat kotityöt. Jossain vaiheessa tällä äidillä menee aina kuppi nurin ja uuvun sairaalakuntoon.
Että jos vaikka saisi siivouspalvelua, tai lastenhoitoapua, tai jotain. Lastensuojelun kautta niitä kuulemma saisi, mutta se on leima, jota en ihan huvikseni aio ottaa. Ja jos kerran uupumus ja ylimääräinen kuormitus johtuu erityislapsesta, niin luulisi, että oikea paikka avun saamisellekin olisi erityislasten palvelut, kuten ne vammaissosiaalipalvelut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 22:55
"Että jos vaikka saisi siivouspalvelua, tai lastenhoitoapua, tai jotain. Lastensuojelun kautta niitä kuulemma saisi, mutta se on leima, jota en ihan huvikseni aio ottaa".
Olen pahoillani tilanteestasi ja toivon jaksamista. Olen myös sitä mieltä, että em. kohdassa teet tyhmyyden. Ei kait palvelun nimi tee siitä tai sen käyttäjästä sen kummallisempaa. Ota apu vastaan, jos sitä on saatavilla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
29.3.2013 12:07
^ Samaa mieltä siitä, että periaatteellinen vastustaminen ei ole kaikkein viisain keino tässä tilanteessa. Ei se "leima" mihinkään otsaan tai kotioveen tule, vaan taitaa olla enemmän päänsisäinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.3.2013 16:21
Lastensuojeluasiakkuutta ei ainakaan Helsingissä edellytetä sille, että saisi kotipalvelun tarjoamaa apua esimerkiksi juuri lastenhoitoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin