Onhan se selvää, ettei omasta hyvinvoinnistaan voi mitenkään huolehtia, jos esteet ovat näin järisyttävän kokoisia. Aamuvirkkujen tyranniasta kehkeytyi pitkä sanailu Naisyrittäjien facebook-sivuilla. Kouluajan pakkoherätykset ovat tuhonneet jonkun ihmisen koko elämän. Se on järkyttävää. Ei siihen voi muuta todeta.

Minä olen elämässäni ollut niin onnekas, että esteet omalle hyvinvoinnilleni ovat olleet ja ovat edelleenkin vain pieniä arjen esteitä. Pikkiriikkisiä pahoja tapoja, joita sitten välillä tuskailen, välillä taklailen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei Juha Sipilä tai hallitus ole syypää siihen, että ahdoin kaksi laskiaispullaa kiduksiini tai että tänään väsyttää, kun join yhden lasin liikaa viiniä illalla. Jos nyt kuitenkin sinä olet sitä mieltä, että koko suomalainen koulujärjestelmä on tuhonnut sinun elämäsi ja tuhoaa parhaillaan teinisi elämää, niin älä lue enempää. En minä osaa sinua auttaa. Näistäkin vaatimattomista pienistä vinkeistäni sinulle tulee vain paha mieli. Ja se taas vain lisää kärsimystä ja katkeruutta.

Takaisin arjen esteisiin, pieniin ajatusansoihin, jotka estävät valitsemasta viisaasti. Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, jotta eläisi terveellisemmin. Mutta ei vaan tule tehtyä. Kun ei jaksa, ei ole aikaa, ei saa aloitettua. Tai valitsee terveellistä vaihtoehtoa epäterveellisemmän, josta saa nopeat kiksit (ja sen jälkeen pikamorkkiksen). Näitä nopeita tarpeiden tyydytyksiä riittää. Sohva houkuttelee, kun pitäisi lähteä lenkille. Kaupassa nappaat suklaapatukan kassajonossa, kun olet jo latonut hihnalle kaikki ne terveelliset salaattiainekset. Pitäisi tehdä töitä tai opiskella, mutta somettelu kiinnostaa enemmän. Oli aikomus siivota, mutta telkkarista tuleekin koukuttavaa tositeeveetä.

Olen aina ihmetellyt, miten sellaiset ihmiset, jotka eivät omasta mielestään syö mitään, säilyttävät muhkeat muotonsa. Minä olen ihan itse tunkenut suuhuni kaikki ne kalorit, jotka ovat uudelleen järjestäytyneet pehmustamaan vyötäröäni ja varmistamaan, että selviän ankeistakin ajoista. Ihan itse ja omin pienin, arkisin päätöksin. Ja ihan samalla tavalla nuo vatsakerrostumat saavat kyytiäkin. Pienillä arjen valinnoilla, terveellisillä tavoilla ja niiden esteiden poistamisella, jotka yrittävät tunkea minun ja hyvinvointini väliin.

Pienten lasten äidit ovat erittäin taitavia syyllistämään pienokaisiaan siitä, että äiti ei jaksa, ei ehdi, ei pysty valitsemaan terveellisesti omassa arjessaan. Lasteni ikäero on kahdeksan vuotta. Tuon kahdeksan vuoden aikana onnistuin tunnistamaan useita kuoppia ja poteroita, joihin esikoiseni varhaisvuosina kaivauduin säälimään itseäni. Kuopukseni kulki mukanani rintarepussa joka paikkaan. Naapurista löysin Maijan, jolla oli saman ikäinen kullannuppu. Perustimme kahden naisen lenkkikerhon. Kun toinen juoksi, niin toinen vahti. Puistoreissuihin varustauduin lenkkivaatteilla. Kun tuttuja, valvovia vanhempia ilmaantui paikalle, kysäisin: ”Eihän haittaa, jos käyn heittämässä puolen tunnin lenkin.”

Lista näistä esteistä ja ajatusansoista on loputon. Aloitin vuoden vaihteessa aamulenkkeilyn Jari Sarasvuon innoittamana. Tuskailin alussa, että pitääpä herätä aikaisin, jotta ehtii töihin. Kesti viikon tai kaksi ennen kuin oivalsin, että töihin voi ja saa kävellä. Nyt olen koukuttunut työmatkakävelyyn. Kävelen mieluummin kuin odottelen ratikoita tai harmittelen niiden hitautta.

Omaa hyvinvointia on mahdollista rakentaa vain hyvillä arkisilla tavoilla ja valinnoilla. Portaat hissin sijaan. Kävely sen sijaan, että ottaisi auton. Mieluummin hedelmä ennen kauppaan menoa kuin suklaapatukka kassajonossa. Älypuhelimelle oma makuuhuone. Riittävästi arkista liikuntaa, sopivasti ulkoilua, ajoissa sänkyyn, somettelun sijaan hetki teinin kanssa keskustellen. Tapoja on monenlaisia. Toiset ovat parempia kuin toiset.

Piti kirjoittaa työhyvinvoinnista. Tulikin yleistä jorinaa hyvinvoinnista. Mutta älä ole huolissasi. Ei ole erikseen olemassa hyvinvointia vapaa-ajalla ja työssä. Arjen hyvinvointi auttaa työssä. Auttaa jaksamaan, auttaa venymäänkin, jos joskus on tarvis. Se auttaa myös tunnistamaan, milloin voi tai ei voi hyvin. Vasta tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta voi aloittaa hyvinvointia rapauttavien asioiden nitistämisen. Hyviä valintoja vapaa-aikaan ja töihin!

- SuperAssari Anne

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit