Lahti, Herran vuonna 2003. Minä ja kollegani olemme jääneet työpaikalle tekemään omia työtehtäviämme siksi aikaa, kun kaksi esimiestä ovat lähteneet työasioille keskustaan. Kollegani – tunnollinen ja kohtelias nuori mies – saa työnsä valmiiksi noin kahden jälkeen. Koska oma projektini on yhden hengen homma, jossa toinen käsipari on vain tiellä, kollega pohdiskelee ääneen voisikohan hän lähteä tältä päivältä jo kotiin.

Vastaan hänelle omalta mutu-tuntumalta, että kun kaikki on kunnossa ja tehtynä, en ainakaan itse näe mitään syytä sille miksei hän voisi lähteä työpaikalta. Minun luvallani hän lähteekin.

Vartin päästä esimiehet saapuvat paikalle ja alkavat kysellä kollegani perään. Kerron, että hän sai työnsä tehtyä ja lähti kotiin, koska muuta tekemistä ei enää ollut.

Ai että! Ette voi uskoa mikä hiivatin moinen, tulikiven katkuinen purnaaminen alkaa juuri sillä sekunnilla! ”Täältä ei lähdetä ennen neljää! Jos työt ovat klo 8-16 ne ovat klo 8-16! Jos tekemistä ei ole, sitä keksitään! Mitä laiskottelua tuollainen, pysykööt kotona, jos ei työnteko kiinnosta!” jylisevät esimiehet kilpaa, toinen toistaan kannustaen ja puhisten pahastuneina tästä julkeasta työajan anarkistisesta pyhäinhäväistyksestä – kuin Leijonakuninkaan Zazu konsanaan, kun Simba kehtaakin suunnitella ikiaikaisten perinteiden rikkomista.

Jo tuolloin parikymppisenä, kuunnellessani tätä vouhkaamista, mietin, että paljon melua tyhjästä. Jos työt ovat tehtyinä hyvin ja ajoissa, sen pitäisi riittää. Ei se, kauanko kukakin kököttää työpaikalla. Tulokset, ei työaika, niin sen pitäisi olla. En kuitenkaan uskaltanut avata suutani minua 30 vuotta vanhemmille miehille ja keskeyttää heidän paheksumiskonserttoaan. Lähinnä vain olin pahoillani, että olin aiheuttanut kollegalleni hankaluuksia lupaamalla, että hän voisi minun puolestani lähteä ja vakuuttamalla, että tärkeintä on työn tulos.

Nykyisessä työpaikassani Wannadon SuperAssarina kukaan ei ole kyttäämässä työtunteja eikä sitä, missä ja milloin teen työni. Tärkeintä on nimenomaan lopputulos. Jos olen saanut päivän työt tehtyä tunnissa, hyvä; ylimääräistä jumppaa ja mielenvirikettä ei kehitellä seuraavaksi seitsemäksi tunniksi vain siksi, että kun työaika nyt kuulkaas on klo 8-16. Jos taas päivän työt vievätkin 13h, hyvä; pääasia, että deadline on saavutettu asiakkaan haluamalla tavalla sovittuun aikaan mennessä ja huomenna voi levätä.

Sitä venyy mielellään pitkiinkin suorituksiin niin tarvittaessa tietäessään, ettei kukaan kyttää tai vahdi kellon kanssa työsuoritusaikoja. Saan kirjoittaa tätä blogiakin vaikka kolmen aikaan yöllä, jos huvittaa (ja usein huvittaakin).

- SuperAssari Maarit

-----------------------------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit