Viiskulma

Tomaatti tässä terve. Menin siihen lankaan, että chlorella tableteilla ja SPF6:lla pärjää +28 helteillä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt viihdyn hyvin neljän seinän sisällä.

Porvoojuttuja on vielä takataskussa, mutta tuoreessa muistissa on juuri päättynyt crazy ass -viikonloppu. Pari ihanuutta Sloveniasta, Suomen vauhtimimmit ja Helsingin yö.

Juttua piisaa, mutta aloitetaan kertomalla, että Bockin terassi on yks ehdottomasti kauneimmista mitä on eteen sattunut! (Kuulemani mukaan) drinkit ovat ensiluokkaisia, Street Gastron ruoka toimii ja meininki on ainakin out of this world.

Pikkuruinen Olympus vaihtoi jossain vaiheessa yötä mustavalko-asetuksille, samaan aikaan, kun puussakiipeily alkoi. You get the point, we had fun.

Bock Terrace, Torikorttelit, Katariinankatu 4, Helsinki

Iltapäiväskumpat Vaimomatskuu -Juulian kanssa päätyivät siihen tilanteeseen, että raakakakkuhammasta alkoi kolottamaan ja kiidimme muutaman korttelin verran Kahvila Kuumaan nauttimaan taivaallista raakakakkua, Kuuman tyttöjen energioita ja iltapäiväkahvit.

Kuuma - oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kahvila Kuuma, Pursimiehenkatu 12, Helsinki

Saaressa sen päätin, tänä kesänä kierrän niin monta saariravintolaa, kun ehdin. Nyt oli vuorossa Savu, vanha suosikkini. Itseasiassa tämä on ollut talven suosikki Fondueiltojensa ansiosta, mutta tänä talvena fondue siirtyi Saagaan.

Keskiviikkopäivä, helle, neljä kimulia ja piiiiiitkä lounas Tervasaaressa. Niin ihana paikka, mutta hankala sijainti. Sijaintinsa takia Savussa ei tule kovin usein käytyä, varmaan juuri sen kerran vuodessa.

Ravintola Savu on yhtä kuin Tervasaaren aitta. Rakennettu vuonna 1805 tervavarastoksi. Tunnelmallinen ja jotenkin täynnä historian havinaa. Vaikka Tervasaaren sijainti onkin vähän hankala (asennekysymys tosin) niin tuolla tuntui, että kaikki "lomastressi" katosi samantien. Mitäs sorruin tekemään töitä kesken lomani, pah.

Ruoka on Savussa nimensä mukaisesti eri menetelmillä savustettua. Myös tervaa käytetään aromina. Lounaslista vaikutti lupaavalta ja menimme kaikki neljä alku- ja pääruoan voimin. Jälkiruokana listalla vaikutti sorbetti, joka ei ole koskaan kuulunut lempijälkiruokiini. Jätimme siis jälkkärin välistä ja herkuttelimme kuoharilasin voimin.

Alkuun tarjoiltiin pieni keittiön tervehdys, gluteenittomana jopa kolmelle meistä. Vanheneminenko se näitä ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä tuo tullessaan??

Valkosipulilla höystetty, hieman savuinen tervehdys katosi hetkessä nälkäisiin suihin ja sai ihan hyvät arvosanat.

Alkuruoaksi valikoitui Kolatun Wilhelmiina-juustoa, raikkaita kasviksia, kauden salaatteja ja kuusenkerkkävinaigrettea. Erinomainen, raikas salaatti herkullisella vuohenjuustolla.

Pääruoaksi kolme meistä valitsi paahdetun maissikananrinnan parmesanrisotolla. Yksi fiksu valikoi toisen pääruoan, eli merilohen.
Itse kuuluin risottoryhmään, kokeilin kepillä jäätä jos voisin maitotuotteita sietää. No, koko päivän matkassa seuranneet vatsakivut sen taas muistuttivat, en voi.

Risotto ja maissikana oli suussasulavaa. Maukkaus tuli tosin lähes täysin rasvasta / kermasta / parmesanista, näillä aineksillahan saadaan aina herkullinen (ja turvottava) lopputulos.

Makumaailma jäikin tämän annoksen osalta niin herkulliseen kermaisuuteen. Itse kun jätti maidon pois ruokavaliosta, ensimmäinen jännityksen aihe olikin se, miten kerman saa korvattua. Helposti! Erilaisilla mausteilla, kookosmaidolla, kookoskermalla saa paljon maukkaampia lopputuloksia aikaiseksi etkä tunne itseäsi plussapalloksi koko loppupäivää.

No, raikas ja hieman savuinen lohi oli taas lähes täysi kymppi. Savun parasta tarjontaa, sopi kesään kuin nenä päähän, annos oli esteettinen, täyttävä, muttei turvottava. Herkullinen! ( Niin, tottakai siis maistelin vieressäistuvan lautaselta, tottakai!)

Pitkä lounas Tervasaaressa oli rentouttava ja maukas. Tästä seurasikin shoppailumaraton, astetta tyhjempi lompakko ja vieläkin täydempi vaatekaappi. Huoh, ei kai sitä koskaan opi.

Huomenna on vuorossa seuraava saari, siellä luvassa vähän eläimellisempää meininkiä ;).

Ravintola Savu, Tervasaarenkannas 3, 00170 Helsinki

Aurinkoinen kesäpäivä saaressa, täydellistä!

Niin, se oli se alkuperäinen ajatus. Totuus Suomen kesäsunnuntaissa oli järkyttävä kaatosade, sateenvarjosta sai pitää kiinni henkensä edestä eikä puhettakaan, että jäisi ottamaan yhtään kuvaa itse Sirpalesaaresta, suoraa tietä ravintolaan sisään ja herkkujen äärelle.

Nyt on vuorossa toinen #exploresuomi -viikkopalkinnon esittely, Ravintola Saaren sunnuntaibrunssi. Kuten muihin A&S-ravintoloihin, myös Saareen mulla on monet muistot edellisestä elämästä, siellä on tullut järjestettyä luultavasti kymmeniä tapahtumia ja koskaan Saari ei ole pettänyt - ei pettänyt nytkään.

Sirpalesaareen lähtee venekuljetus Cafe Caruselin luota, nykyään siis meikän "lähikuppilan takaa". Venematkahan kestää onneksi vain minuutin, sateessa oli pitelemistä...

Ravintola Saaressa on iso ravintolasali, pienempi kabinetti ja portaikon päässä upeat näkymät tarjoileva Belvedere-parvi. Terassilla taas istuisi koko päivän, aurinkoisena päivänä siis.

Ruokapuolelta löytyy suomalaisia, sekä saaristolaisia herkkuja. Kala on Saaressa aina varma valinta. Tänä kesänä syyskuun puoleenväliin saakka, Saaressa pääsee nautiskelemaan sunnuntaibrunssia. Vähän niihin muihin brunssimättöihin ehtikin kyllästyä. Munaa ja pekonia ei tältä brunssilta löydy, brunssi on aavistuksen lounasmaisempi.

Valikoima oli monipuolinen, varmasti Helsingin runsaimpia. Erilaisia juustoja, kalaa, salaatteja, kasviksia, lihaa. Alkuruokapöydän ankka vei kielen mennessään mehevyydellään. Saaren leipää, kirnuvoita ja levitteitä. Gluteenitonta leipää sai pyydettäessä, tällä kertaa tosin passasin leivän suhteen (kesäkuntoon!).

Pääruokavaihtoehtojakin riitti, lihapullia, kasvisgratiinia, nieriää, yrttimakkaraa ja mitähän muuta, muisti ei enää pelitä. Tässä vaiheessa vatsakin pullotti jo sen verran, että pääruoka jäi vähemmälle huomiolle.

Laatu ja valikoima oli erinomainen, päihittää monet brunssit mennen tullen.

Tein pienoisen poikkeuksen maidottomuudessani, hyvästä syystä. Jälkkäripöytä ei notkunut gluteenittomia herkkuja, joten keskustelin keittiön kanssa ja pääsin herkuttelemaan Saaren perinteisellä tervajäätelöllä ja kuningatarhillolla. Tälle oli pakko antaa pikkusormi, Saaren tervajäätelö on vaan niin hyvää!!

Jälkkäripöydässä oli kyllä valikoimaa jos jonkinmoista, juustoja, rahkaa, kuivakakkua, keksejä, piirasta. Ilman ruokarajoitteita ei tarvitsisi valittaa.

Saaren brunssi ansaitsee erinomaisen arvosanan. Ruoan lisäksi miljöö on uniikki, niin lähellä keskustaa, mutta niin kaukana liikenteen mölystä. Itse jäin kaipaamaan terassisäätä ja Sirpalesaren kuvaamista, mutta onneksi loma on oven takana, Saareen matkaa vain kivenheitto ja kesäsäät ovat kuulemma tulossa?! Paluu Sirpalesaareen siis hellesäällä, metsästämään uusia, aurinkoisia kuvia.

Koko kevään on rakennettu Hernesaarenrantaan terassikahvilaa ja olen odottanut sen avautumista, kuin kuuta nousevaa.

Avautuihan se vihdoin ja omistajat saivat aikaiseksi jotain niin mageaa, että olen aina liekeissä sinne mennessäni. Ulliksen uus kesäkoti, sano mun sanoneen.

Tämä juhannus meni vähän erilaisissa merkeissä, cityjuhannus kera maailman ihanimpien tyttöjen. Sade ja lähes pakkanen ei näitä mimmejä haitannut, pistettiin mummotunneli pystyyn sisäpihan porttikongiin ja grilli kuumaksi, asennemeininkiä vai häh?!

Juhannuspäivä valkeni semi haahuilutunnelmissa, mutta onneksi Birgittaan on kivenheitto omasta sängystä. Puhelin kouraan, tekstarit typyille ja pian oltiin uudessa kesäkodissa a.k.a Birgitassa juhannuskuohuvalla. Birgitta on eläinystävällinen kesäkahvila, joten tottakai karvaiset kaverit lähtivät mukaan fiilistelemään.

Birgitassa yhdistyy etelän aurinkorantojen näkymät, mökkifiilis ja luksustunnelma. Perinteinen terassiosio, sekä alkusyksyn must paikka, katettu kulmaus aidolla takalla varustettuna. Tai mitäs mä horisen, lämmitti se takka juhannuksenakin, vaikka päällä oli monta kerrastoa vaatetta.

Juomapuolella tarjolla Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia, kohtuuhintaista skumppaa, burgereita ja salaatteja. Itse en ole vielä testannut ruokapuolta, ehkä teen toisen kirjoituksen, kun saavat gluteenittomat burgerisämpylät valkattua. Haluan muutenkin ottaa kunnon kuvat paikasta, kun jaksan napata järkkärin kainaloon.

Ulliksen kesätoimisto löytyy takuuvarmasti Birgitan terassilta, kun nyt ne kesäsäät vielä näille leveysasteille saisi.... Tulkaa testaamaan paikka, tätä ei voi olla rakastamatta!

Birgitta Hernesaari, Hernesaarenranta 2

Viime viikolla piipahdin Gatrobar Emon terassiavajaisissa. Lähdin tiistaina huonossa ilmassa terdeilemään siitä syystä, että oli Viiskulman 1v-synttärit ja olihan sitä juhlistettava! Terassiseuraksi valikoitui etuoikeutetusti Veera, jonka kanssa Viiskulmaa tehtiin ensimmäinen, ah niin railakas festarikesä! Tuleva kesä tulee olemaan astetta rauhallisempi, vaikka mistäs näistä tietää....

Terdeavajaisista ei kuvia lähtenyt matkaan, mutta terdelle vahva suositus vähemmän aurinkoisina päivinä. Terassi on täysin katettu ja aurinko sinne ei paista, mutta mesta on äärimmäisen olohuonemainen.

Terassiin hieman ihastuneena, tein perjantaiksi lounasvarauksen Emoon. Emohan sijaitsee Olon entisissä tiloissa ja paikka on todella viihtyisä. Pyysin kierrosta raflassa ja sellaisen sain. Ihastuspisteitä sai myös Emon viinibaari, sekä yksityistilaisuuksiin varattavissa oleva viinikabinetti, voi kun olis kaikkeen aikaa (ja varaa).

Emo kertoo sivuillaan olevansa helposti lähestyttävä. Ei tuo ihan pieleen mennyt. Vaikka astetta fiinimmästä paikasta puhutaan, niin pönöttäminen oli kaukana, meininkileissön oli rento ja palvelu ensiluokkaista.

Lounaalta valitsin kahden ruokalajin lounaan, hieman listan sivusta. Maidoton ja gluteeniton ruokavalioni taipui uppomunasalaattiin joka oli juuri vuodenaikaan sopiva, raikas ja ajankohtainen. Tässä ei makuelämys ollut täysi kymppi, muttei kovin paljon sen allekaan.

Ruokalaji numero kaksi, tämän tarkkaa nimeä en nyt onnistunut Emon sivuilta bongaamaan, mutta possulla mentiin. Ah, elämys. Myös paperipussiin pakattu gluteeniton leipä sai silmät loistamaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin paikalle myyty ja valmiina tyhjentämään kalenterini muista dinnervarauksista.

Puhtaita, yksinkertaisia makuja, pientilojen raaka-aineita. Sesonkiruokaa, pientoimittajia. 19.5 Emossa alkaa Uuden sadon viikot ja luulen, että suuntaan silloin paikkaan pidemmän kaavan mukaan. Ah tätä onnea, Ulliksella on käynyt flaksi, Helsingissä on niin kivoja rafloja!

Gastrobar Emo, Kasarmikatu 44, Helsinki

Olen hieman jarrutellut A21:stä kirjoittamista. Miten kirjoittaa elämänsä hienoimmasta ravintolakokemuksesta? Explore-kampanjan tiimoilta pääsimme rakkaan Vaimomatskuu -Juulian kanssa maistelemaan A21:sen Järvitaival-menua, joka on viikkopalkintona #exploresuomi -kampanjassa.

Odotukset eivät olleet maatamullistavat, olen illallistanut paikassa kolmisen vuotta sitten ja kokemus ei jäänyt mieleeni. Henkilökunnan ja keittiön vaihtumisen huomasi jo ovella, näin hyvää palvelua saa harvassa paikassa.

Entäs miljöö? Tila koostuu tummanpuhuvasta loungetilasta ja valkoisesta pienehköstä ruokasalista, joka vetää noin 20 henkeä. Tunnelmallisen pimeästä tilasta löytyi jotain wow-efektin aiheuttavaa, romanttinen kabinetti kahdelle! Jos suunnittelet kosintaa, tiedät nyt missä sen teet.

Cocktaileistaan tunnettu A21 on tehnyt keväälle upean Järvitaival-menun, joka yhdistää taiteen, suomalaiset järvimaisemat, elämykselliset drinkit ja taivaallisen ruokailukokemuksen. Menun saa joko drinkeillä tai ilman, suosittelen ehdottomasti drinkeillä, ne kuuluvat saumattomasti yhteen menun kanssa. Tällä kertaa drinkkien lähtökohtana ei ollut alkoholi, vaan erilaiset maut ja tuoksut, kuten eukalyptus, jasmiini ja laventeli. Drinkkimenun saakin myös alkoholittomana.

Järvitaival-menu on saanut inspiraationsa Suomesta, järvimaisemista. Henkilökunta kertoi ennen jokaista annosta kyseiseen annokseen inspiraation antaneesta taideteoksesta ja jo pelkästään tämä oli elämys.

Elämys oli muuten myös illastaa Juulian kanssa, joka on oikealta ammatiltaan taidekasvattaja. Sitä ihastelun ja huokailun määrää, ei olisi voinut paremmin tyttö ja menu kohdata. Myös Juulialle tämä oli se "upein ravintolakokemus" koskaan ja kahden foodien sanomana, se on aika paljon se.

Ruokien ja drinkkien yhdistäminen oli sanatonta taidetta. Itseäni inspiroi aina suomalaisuus, joten järvitaival taustaideana kolahti omaan ideologiaankin saumattomasti.

On vaikeaa nimetä suosikkiruokalajia, vielä vaikeampaa on antaa kritiikkiä jostain. Ilta eteni kuin maalarin sivellin, yllätyksellisesti ja värikkäästi. Ruoan ja juoman välinen side oli maaginen ja jokainen taideteos ja ruokalaji ylitti edeltäjänsä. Jopa voi oli karamellisoitua.

Kyseessä on upea fine dining -paikka, rento palvelu karkottaa kuitenkin jäykän meiningin ja ravintolassa voi olla täysin oma itsensä. Investoinniltaan ravintola ei ole halvimmasta päästä, mutta tässä tapauksessa investointi on rahan väärti. A21:sessä vaihtuu käsittääkseni menu neljästi vuodessa, odotan innolla mitä velhot seuraavaksi keksivät.

Jokaisen ruokalajin ja juoman kommentointi tuntuu turhalta, koko ilta pienine yksityiskohtineen sai henkäisemään ihastuksesta. Makunystyröitä hemmoteltiin olan takaa ja se aterian lopetuskin, joka tuntuu lähes illallisen tärkeimmältä osalta, sai leveän hymyn huulille.

Tämä me muistetaan pitkään!

A21 Dining, Kalevankatu 17

Nyt on hyvää settiä kuulkaas. Yrjönkadun Goce on ollut lähiaikoina mielessä ja kielenpäällä, siitä on tullut yksi allekirjoittaneen lempparilounaspaikkoja. Siinä vaiheessa, kun kolme lounasta putkeen saa pelkkiä ylistäviä arvioita, on aika tehdä illallisvaraus.

Viime perjantai oli tämä odotettu ilta, sadetta pakoon Goceen ja tapaksia nauttimaan. Syystä tai toisesta, espanjalainen ruoka ei ole ollut listani kärkipäässä, olen kokenut sen Suomessa jotenkin mauttomaksi. Aika päivittää käsitykset, tai Gocehan sen teki.

Paikka huokuu tyylikkyyttä ilman hifistelyä. Rentoa ja tyylikästä, tunnelmallista ja herkullista, it's a keeper!

Goce on yhtä kun iso, tyylikäs sali ruokailijoille, intiimi ja viihtyisä lounge vaikka after workia varten ja seinäkaupalla pupujusseja. Hyvää palvelua olen saanut aina, miljöö on ah niin ihana ja se tärkein eli ruoka, ei petä.

Kaksi nälkäistä naishenkilöä valitsi listalta kasapäin tapaksia ja ensimmäisenä pöytään kannettiin chorizoa joka vei kielen mennessään.

Kaikki ruoat tulivat eri aikaan, jotenkin olisi halunnut maistella samaan aikaan eri tapaksia, mutta tällä mentiin.

Seuraavana saimme nauttia friteerattuja perunoita, kahdesta ensimmäisestä tapaksesta joutui lähes riitelemään, kumpi vie viimeisen palan ja kumpi jää rannalle ruikuttamaan. Nam!

Jättikatkaravut olivat perinteistä herkkua. Salaatti vuohenjuustolla höystettynä oli keskivertoa parempaa ja possu, se on lounaasta lähtien ollut tässä ravintolassa suosikkini, sellaisena myös pysyi.

Etana ja mustekala jäivät hieman muiden tapaksien varjoon mauttomuudellaan. Tämä ei kuitenkaan illan meininkiä latistanut, paikka on niin nasta, ruoka erinomaista ja palvelukin erittäin ystävällistä, Goce on ihan ehdottomasti yksi tämän hetken lemppareita.

Mainittakoon vielä, että raflan itse tekemä gluteeniton leipä on herkullista isolla H:lla. Muutenkin tapakset sopivat hyvin gluteenittomalle, yhdellä pikku muutoksella taidettiin menussa pärjätä.

Kasapäin tapaksia, pullo vinkkua ja kaksi henkeä köyhtyi dinneristä yhteensä satkun. Ei paha, todellakaan. Köyhtyminen tapahtui hyvillä mielin ja comeback on jo suunnitelmissa. Seuraavalla kerralla tarkoitus suunnata raflaan suuremmalla porukalla, paikka kun sopii mielestäni kaveriporukan rentoon illanviettoon.

Goce, Yrjönkatu 18, Helsinki

Jostain syystä havahduin vasta tänä aamuna siihen, että viikonloppuna järjestetään Kaapelitehtaalla Kierrätystehdas ja Luonnonkosmetiikkamessut. Tässä tapahtumassa on kaikki kondiksessa, kierrätystä, suomalaisia suunnittelijoita ja luonnonkosmetiikkaa.

Suomalaisesta suunnittelusta olen jonkun verran kirjoitellut ja tätä pitää taas lisätä, luonnonkosmetiikasta taas en lainkaan, se kun ei ole blogin ytimeen oikein osunut. Vaan se on ehdottomasti mua, joten täällä sitä ollaan taas, rikkomassa rajoja.

Kierrätystehtaan tärppejä on shoppailuhirmuille mm. bloggaajien kirppis, täällä nimekkäimmät muotibloggaajat myyvät pois vaatekaappinsa sisältöä.

70 näytteilleasettajaa myyvät ekologisia vaatteita ja koruja. Tästä muutama tärppi;

Ainokainen, himoitsen yli kaiken tuota Ainokaisen etusivulla olevaa selkään ulottuvaa korua.

Paloni, tästähän olen kirjoittanutkin, shoppaamaan mars!

Remake, tämä yritys sijaitsee Hakaniemen torin laidalla ja suunnittelee ja tuunaa vanhoista vaatteistasi mittatilauksena ihan mitä vaan toivot.

Luonnonkosmetiikkaa käytän, sillä olet mitä syöt, pätee myös kosmetiikkaan. Kropassa myllää aikamoinen kemikaalikoctail sen myötä, millaisia kauneustuotteita sitä ihoonsa antaa imeytyä. Valkkasin tähän esittelyyn messuilla edustuksessa olevat top 3 luonnonkosmetiikkatuotettani*, jotka ovat vieneet mennessään.

Acorellen Youth Protector -voide. Ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkin kaikki tuotteet eivät suinkaan saa minulta kiitosta, mutta vuosien etsinnän jälkeen löysin tästä voiteesta rasvoittuvalle iholleni täydellisen kasvovoiteen, josta en enää toiseen vaihda. Voide tekee ihon täydellisen mattapintaiseksi ja imeytyy nopeasti kasvoille.

Madaran tasapainottava kasvovesi. Kasvovesien ykkönen, jättää ihanan raikkaan tunteen kasvoille ja tuntuu aidosti hoitotuotteelta, enemmän kuin useimmat kilpailijansa.

Cattier herkän ihon kasvonaamio. Normaalisti en herkän ihon tuotteita käytä, mutta vaaleanpunaista savea sisältävä kasvonaamio on parhaita koskaan testaamiani kasvonaamioita.

Ihon- ja vartalonhoitoon olen löytänyt tuotteet luonnonkosmetiikasta, mutta meikkituotteita ei taida meikkipussista löytyä vielä lainkaan. Vinkkejä otetaan vastaan, Benecosin tuotteet eivät ainakaan ole kolahtaneet muhun. Messuilla kannattaa käydä myös tutustumassa kotimaisen Flow-kosmetiikan osastoon, sekä juuri Suomeen rantautuneeseen NAFHA-kosmetiikkabrändiin. NAFHA:n tuotteita en ole testaillut, mutta kuullut näistä paljon positiivista.

*Tuotteet saatu pr-toimistosta.

Takana on kevään ehdottomasti paras päivä. Pääsiäinen oli lungi ja ihana, kera muutaman pikku kommelluksen. Pari päivää meni Tampereella lepäillen ja reissuhan alkoi mitä mahtavimmin. Vinkkinä ihan vaan, älkää antako kuskin koskaan kantaa autoon upouusia, esim. Nykkilästä ostettuja kenkiänne. Hän saattaa unohtaa ne auton katolle. Eihän siinä, olipahan pääsiäisenä naurettavaa.

Lauantaina sain rauhallisuudesta tarpeekseni ja kotiuduttuani taisin päätyä Rymy-Eetuun pöydillä tanssimaan. Huhhuh, onneks tollaista tapahtuu ihan äärimmäisen harvoin.

Mut hei sunnuntai. Valkeni uskomattoman upeana päivänä ja lähdin ekaa kertaa tutustumaan uuden kotini rantaan - no hei, mut taitaa Eiranrannasta löytää ihan tuonne syyskuuhun asti, päivä ja lokaatio oli mitä täydellisin. Himppasen sosiaalisen median avustusta ja pian kasassa oli kolme kimulia, tai siis neljä, Wappu-koira mukaanlukien, himppasen viiniä ja paljon naurua.

Oon ollut tässä into piukeana uusista hoodseistani. Normi-Ullahan kävelee kaupungilla silmät puhelimessa kiinni ja sosiaaliseen mediaan keskittyneenä, mutta kiitos juuri alkaneen ExploreSuomi -kamppiksen, oon alkanut katsella ympärilleni ihan uusin silmin. Mitä ihania pikku kahviloita, putiikkeja, pieniä suunnittelutoimistoja tässä ympärillä onkaan. Ihan vinkkinä, yllätyksiä saattaa löytyä ihan kulman takaa, pää pois sieltä puhelimesta ny.

Kesän aikana taidankin tutustua ihan näihin lähialueen löytöihin, mua kun ei täältä pois saa. Eniten just nyt oon fiiliksissä tosta eilisestä löydöstä, mun kesän ykkösbiitsistä. Nähtäväks jää, mitä kaikkea muuta eteen sattuukaan.