Epätodellista

... kun selätin ison kirjahyllyn. Ikeat ovat toimivat systeemit, vaan annas kun systeemi vähän kinnaa niin johan on ihme.

Myönnettäköön, että muutamaan otteeseen tirahti perinaisellinen kyynel tyyliin: voi ...kele!

... oli taas pää sumeana. Sumeana siksi, ettei ajatuksille jää mitään tuuletusaikaa kun puhelin soi/tehtävät pitää tehdä/kaikki heti nyt. Ja, sitä samaa tulee olemaan jouluun asti. Tosin tämä päivä oli pikkuisen huomista armeliaampi, sillä mulla oli puolet päivästä kertaviikkojobia.

Vähän kenkku työmatka mennä autolla. Olen pähkäillyt mikä olisi suorin/selkein/vähiten vaarallinen reitti, ja pitänee kokeilla kaikki mahdolliset. Hlinnan motari on kuuleman mukaan vaarallinen lukuisien kolareidensa vuoksi. Toinen reitti on 5 km pidempi, ja kestää kolme varttia (28 km!) 60 rajoituksien ja ruuhkan vuoksi.

Ehken sen parhaimman vielä löytää, jos ei ekana aamuna osunutkaan oikea valinta. Illasta tappelin vielä eilisen hyllykköni kanssa, ja perin työvoiton! Taivasosuus siinä tosin meni, ja pikkuisen vahinkoakin syntyi. Pitänee pyytää kirves jotta voi pahimman kiukkunsa purkaa halkojen hakkuuseen!

On tämä. Siinä vaiheessa kun tulee mieleen että helkkari kun aina on yritettävä ihan vain itsekseen ja ilman apuja (itsesääli), seuraava ajatus onkin muistuma epähenkilöstä ja yhteiselosta hänen kanssaan... taas maistuu yksin yrittäminen!

Päivä on sujunut osin tavallisissa merkeissä eli huushollia laitellen. Ylimääräisiä isoja juttuja sain siirrettyä ylisille. Vähän helpotti. Lisäksi fillari pääsi suojan alle odottamaan ensi kevättä. Tiedä sitten mihin täällä voi fillaroida, maasto kun on varsin mäkistä ja välimatkat pitkät.

Iltapäivästä pyörähdin kummityttären poitsun 2vee-synttäreillä Kirkkonummella. Aiemmin olin joutunut ruinaamaan kyytiä tai jättämään menemättä, nyt oli helppoa ajella Cliolla. Sukua on aina kiva nähdä, vaikka lyhyestikin.

Ilta kuluu Linnan juhlia seuraten, ja hetki sitten päättyi aina yhtä hieno elokuva Punainen viiva. Lattialla makaa hyllykkö, jonka kasaaminen keskeytyi kun jostain syystä kappaleet eivät suostu kokoutumaan (Ikeaa). Jatkuu huomenna ellei tänään enää kehtaa.

... joka oli yllättävän iso eikä tavarakaan hinnalla pilattu. Löysin telkun, josta kassaneitonen vielä varmisti sen myyjältä, että on suoraan käytöstä myyntihin laitettu. Ei tietenkään takaa että toimisi - ainakin olen lopun iltapäivää takunnut kun en saa sitä näkymään (viritys digiin ja kotiteatteriin ottaa lujille).

Pistäydyin myös paikallisen, edesmenneen taidekutojan tuotteita katselemassa, ja mukaani tarttui pellavaista raaka-ainetta joulua ajatellen. Jos tästä virkistyisi ja alkaisi sormeilla aineksista jotain pientä. Loivaa hahmottelua meneillään... Onhan tässä aikaa, jouluun meinaan :)

Voisi lämmittää saunankin, ja ottaa loppuillan relasti, näkyi telkku tai ei. Luultavasti en malta olla yrittämättä saada värkit pelittämään, kun olisi kiva muutaman kuukauden tauon jälkeen katsoa, miten formaatit ovat muuttuneet vai ovatko. Huomenna pistäydyn läänin toisella laidalla kummityttären pojun synttäreillä, nyt kun on kerran auto allani.

Aamupäivällä vuokranantajat kävelivät postilaatikolta päin, ja sain hihkaistua että tulevat kahville ip. Siivoilin vielä viimeisiä ja läksin taas kylille; piti palauttaa juniorin oppikirja naapurikunnan kirjastoon. Eka varmistin nykykuntani kirjastosta, ettei uusi varattu oppikirja ollut vielä tullut. On pieni helpotus, että osan oppikirjoista voi hankkia kirjastolainoina.

Yritin etsiä lähikeskustassa sijaitsevia kirppareita siinä onnistumatta. Käyn huomenna paremmalla ajalla: telkku on löydyttävä ennen sunnuntaita! Muutoinkin kirpparit olisi hyvä löytää, sillä elämä ilman kirpparia ei ole mitään :) No, kiireen kaupalla palasin valmistelemaan joulutorttuja ja keittelemään kahveja.

Mukavia vanhuksia. Tosin sen verran kovaäänisiä, että korvaparkani huokaisivat helpotuksesta kun jäin taas yksin. Viihtyivät toista tuntia, ja sinä aikana sain hyödyllistä paikallistietoa, sekä lupauksen jääkaappipakastimen vaihdosta. Siinä kun jääkaapin lämpötila on nollassa - vihannekset pakastuvat! Paikalle soitettiin ensin paikallissähkäri, joka suositti uuden laitteen hankkimista.

Illasta soitti keskimmäinen, jonka kotiavain oli jäänyt sohvalle: tulisko äippä apuun pliis? Niinpä kieppasin 25km sivu avaamassa dörtsin :)

... tuntuu jälleen hyvältä. Tunti kuluu issekseenkin, kera omien ajatustensa tai niitä ilman. Löyly oli viipyvän mieto, hitaasti voimistuva, ja huipentui asiaankuuluvaan väsymykseen. Ah.

Tupa ja keittiö ovat sitten viimeinkin tyhjät. Tavarat löysivät paikkansa tai piilonsa, ja nyt täällä voi esteettä kulkea. Toki viimeistä hiomista pitänee vielä tehdä, ja sen teenkin vähä vähältä, sen mukaan miltä tuntuu. Omimmat jutut ovat kulkeneet koko ajan framilla, sen lisäksi koetan muutamalle tärkeimmälle löytää sijansa.

Kyllä helpotti. Enää kaihertaa ensi maanantain töihin meno, ei millään haluttaisi lähteä siihen härdelliin! Vaan milläs estät sen... ai niin, lotto pitää muistaa vielä pistää likoon. Osaiskohan sitä olla ilman duuniduunia, jos vaikka päävoitto pätkähtäisi? Ihan varmaan osaisi!

Hetken lepo ja höyheniin..

... aamupuuhien jälkeen startti ja kohti kuntaa eli edessä oli käynti kunnantalolla, kirjastolla, etc. Sain asiat aika kivasti mallilleen. Sitten soi puhelin ja kuulin autoni olevan noudettavissa. Kiireellä hoidin loput asiat kuten sähkösopimuksen, ja naapurikylässä laitettiin auto- ja kotivakuutus iskuun.

Kello oli jo niin paljon, että vauhdilla seinästä tarvittava määrä rahaa auton korjaukseen ja menoksi. Laina-auton vienti naapurikuntaan edellytti että pääsen sieltä pois. Exä oli jälleenkerrantaas avulias ja ajoi perässäni tuoden sitten takaisin. Sainpa vielä uunikuumaa makaroonilaatikkoa ennen kuin läksin kotia kohti.

Pysähdyin ostamaan lukkosulan ja parkkikiekon, ja niinpä kello kävi kasia kun tulin kotiin. Taas jää järkkääminen virkumpaan ajankohtaan eli huomiseen. Mut, nyt on uusi kaveri (auto) kotona ja tuntuu että hyvä tästä sittenkin tulee! Sauna on lämpiämässä vaikka en ole varma jaksanko sinne mennä...

...eli ennen kasia liikkeelle. Serkkupojan kanssa käytiin katsastamassa tämä laina-autoni, ja sen jälkeen tsekattiin autoliikkeitä Lohjan harjulta Espoon kautta Vantaalle.

Talon voin vielä ostaa vaikka itsekseni, mutta auton osto on jotain ihan toisesta maailmasta ;) Onnekseni voin vain seurata sivusta ammattilaisten keskustelua ja tietojen vaihtoa. Hirmu hommaa!

No, nyt olen auton omistaja - tosin auto jäi vielä pajalle fixattavaksi - ja ehkä huomenna saan uuden perheenjäsenen kotiin asti. Sitten meitä on kaksi! Juniori varasi jo jonkin talvisen viikonlopun Etelä-Pohjanmaan reissuun. Kummasti vapauttaa liikkumaan, kun on oma auto allansa?

Huomenna koetan saada uutta kämppääni parempaan ruotuun, häiritsee tällainen sekasotku - vaikka muuttamisesta johtuvanakin!