Auto kotona, minä myös

Niin. Ensin luvattiin korjata auto lauantaina (kyllä, työskentelevät myös la). Sitten soittivat etteivät saakaan osia, menee maanantai-illaksi. Karkasin siis monien mutkallisien järjestelyjen jälkeen naapurikuntaan ystäväni luo lauantaina. Illalla saunasta palattuamme huomasin pajapoikien soittaneen. Jeps. Ikäneitoni oli jo korjattu, ja palautettu omaan katokseensa, lasku etupenkillä.

No, eipä se haitannut. Vietettiin kiva lauantai, jopa lavatansseissa pyörähdeltiin kolmisen tuntia. Sunnuntaiaamun nousu venähti päälle kahdentoista... Lämmitettiin leivinuuni, sillä olin tuonut kilon ahvenia kukoksi tehtäväksi. Minulle vieras uuni, en juuri osannut auttaa. Sensijaan korjasin yhden maton sekä puuhasin muuta pientä. Summittaisen arvion jälkeen ahvenat pääsivät pataan ruistaikinakuoren alle ja sitten uuniin. Kypsyminenhän kestää monta tuntia, joten valmistin tuoretavarasta pyttipannua... tabascoa luirahti Pikkuisen Liikaa...

Potti jäi vielä uuniin kun minun oli mentävä yöunille. Ystävä jäi valvomaan, sillä hänellä on erilainen unirytmi. Oli kuulemma ottanut kahdelta potin pois uunista... Aamulla korkattiin, ja mahtavan hyväähän se oli! Työlounaaksi tabascopyttistä ja ahvenkukkoa. Jäin suosiolla autosta hänen työpaikkansa lähistöllä, sillä hänellä oli aamupalaveri ja kiire. Kävelin 3km töihin ison kassini kanssa. Työpäivän päätteeksi 1km pysäkille, tunnin kylmä odotus omaan bussiin. Bussista ulos ja 4,9km kävely kotiin, pimeitä teitä ilman kevyenliikenteen väyliä... Onneksi oli vkl-heijastimet mukana.

Kotona jo hiukoi, joten jääkaapista räiskäleitä mikroon. Eka kuumeni hyvin. Toista laittaessani luukku oli jäykähkö, mutta tuuppasin sen kiinni ja start. POKS menivät keittiön sulakkeet. Vielä menivät toisetkin ennen kuin uskoin jotta tämä mikro on entinen. Nyt on risa mikro pöydällä ja ruokatarpeet sisällään...