Hiljaiselo jatkuu...

... tänään tosin vain muutaman tunnin enää, sillä silloin porukat = 3 poikaani ja exä tulevat päivälliselle. Ip on kulunut vähän kerrallaan syömisiä valmistellen. Muutoin päivä on ollut pientä nyppimistä sieltä ja täältä.

Ohhoijaa, mukavia nämä viikonloput, joskin jokin harrastus on kehitettävä sillä remppa alkaa olla pistettä vaille valmis. Näillä keleillä ei juuri huvita lähteä itseään kastelemaan. Tänään tosin, jos ehdin, käyn kuuntelemassa kuoroesityksiä lähikirkossa. Tuleepa tutustuttua siihenkin elementtiin. Mitä odotan, niin kauneimpien joululaulujen tapahtumaa...

Outo valoilmiö, aurinko, pilkahti hetken ja heti tuntui kevyemmältä. Siis sisäisesti kevyemmältä. Ulkoinen keveys on jossain tulevaisuudessa; pieni sisäinen minäni kirkaisee aina nähdessään ulkoisen peilikuvani. Kaikella on kuitenkin aikansa, ja kunhan saan itseni kertaalleen revittyä johonkin kaloreita kuluttavaan harrastukseen, se on jo kilojen loppulaskun alkua.

Syödään nyt tänään vielä kunnolla, toisen nimpparin kunniaksi...