Ilta saa...

...uinahtaa, päivyt vetten ja metsien taa. Kai laulu näin meni, vanhoja iltanuotioita muistellen? Käväisin jälleen parin tunnin pyöräkiekalla, josta tosin melkein tunnin istuin rantakivikossa ristikkolehteä ratkoen. Olisinpa vain saanut yhteen kuvaan kaikki viisi kuumailmapalloa, jotka puolisen tuntia olivat samanaikaisesti taivaalla.

Hyvä näinkin. Sain nauttia kuumasta ilta-auringosta, meriheinien hajuista, sekä ohikulkevien ihmisten äänistä. Paluumatkalla kohtasin vielä nuoremman systerin, joka oli samoin ollut ulkoilemassa. Harvinainen yhteensattuma. Iltapäivä oli siis sangen onnistunut. Kotiin palattuani ensimmäiseksi helteen kostuttamat kamppeet vaihtoon, olo oli kuin uudestisyntyneellä.

Päivällä sain puhelun asunnonvälittäjältä. Hän soitti viime viikolla näkemästäni kaksiosta, johon olin kertakaikkisen ihastunut, ja jonka uskoin menneen toiselle ja olin ajatukseen sopeutunut. Niin oli käynytkin, mutta tämä välittäjä oli niin korrekti, että soitti vielä asiasta kertoakseen. Ja samalla (oma huomioni) veistä haavassa vääntääkseen; harmitti näet etten asuntoa saanut. Huoh.

Kai se minun kotini vielä vastaan tulee, missä sitten lieneekin.