Jännääkin jännempi...

päivä tänään. Oli sitä kyllä eilinenkin; puhelin soi vähän päästään, mikä on hankala tilanne tällaiselle asiakaspalvelutyöntekijälle. Pirinöitä aiheuttivat asunnonvälittäjät sekä pankki-ihmiset. Kiva kun joku välittää, ihan totta. Niinpä sovin eilen muutamat tapaamisajat, kävin töiden jälkeen kahdessa niistä sekä jatkoin samaa rumbaa tänään. Itse asiassa, jos alat tuntea itsensä syrjäytyneeksi ja yksinäiseksi, tämä on siihen hyvä lääke: ilmoita vain kiinnostuksesi kaiken maailman hankintoja kohtaan, kuten esimerkiksi asunnon hankkimista. Saat heti yhteydenottoja ja sosiaalielämäsi paranee ainakin 200%.

Tänään kylläkin oikein tosissaan innostuin. Vielä tämän illan aikana pitäisi ottaa välittäjään yhteyttä hui. Ei pitäisi näin riehaantua. Varsinkaan kun kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa. Jotenkin vain silmä näki sen mahdollisuudet; lisäksi tykkäsin ympäristöstä, mikä vaikuttaa tosi paljon tällaiseen päätökseen. Onhan kysymys isosta, ehkä loppuelämän asiasta. Ainakin jos tästä tulee omistusasunto, kuten koetan saada asian kääntymään; tosin kävin katsomassa sitä vain vuokraussilmällä.

Elämä alkaa olla aika jännittävää... aamulla ei tiedä kuinka ilta päättyy. Kotiin on niin rauhoittavaa tulla, vaikka onkin tällainen pikkuruinen nukkekodinomainen luukkunen. Illan mittaan on pari tuntia aikaa pistää mennyt päivä ruotuun ja funtsia seuraavaa. Toivottavasti kuntosalin tytteli muistaa huomenna laittaa saunan lämpenemään; tänään oli valtava pettymys kun jouduin tyytymään suihkuun...

Tällaisia pohdintoja tänään, koko päiväkö näissä meni?