Keskiviikkona

... Ikäneitoni tuotiin korjaamolta, ihmeen aikaisin muuten eli iltakasin pintaan. To-aamuna polkaisin iloisena liikkeelle, tästä se taas alkaa. Katin villat: viiden km:n jälkeen lämpötilan viisari oli jo huolestuttavan ylhäällä, ja työpaikalle päästessäni se oli tapissa. Puhelu korjaamolle, ja sieltä kehotus viedä auto näytille töiden jälkeen.

Kieli keskellä suuta suhailin paluuruuhkassa, ja seurasin huolestuneena mittarin liikkeitä. 5km ennen korjaamoa varoitusvalo räpsähti, kilometri sen jälkeen paisuntasäiliön korkki posahti taivaan tuuliin. Korjaamon pihalle kurvatessani konepelti hohki kuumuutta ja sihisi höyrystä. Ukot viittilöivät ajamaan suoraan halliin - kuin jossain sairaalan ensiavussa konsanaan.

Termostaatin vaihtoon meni tämä kerta. Ilmeisen oikea toimenpide, sillä tämänpäiväiset ajot olivat silkkaa herkuttelua. Paitsi, että väsytti raadollisesti koska ystäväni sumusta ja usvasta oli poikennut kylään - ja lähti vasta puolen yön jälkeen. Ei maltettu lopottaa höpöttämistä, kun aiheita näytti riittävän loputtomasti. Seuraavaan kertaankin vielä jäi. Aamuviiden herätys salille tuntui vähän kovalle, mutta otinpa pisteet kotiin siitäkin :)