Päivästä toiseen...

ja kolmanteen. En vielä ole päässyt sinuiksi tämän sivuston, saatikka oman osioni kanssa. En oikein tiedä, mitä sille, tai mitä sen kanssa, pitäisi tehdä. Kukin varmaan tavallaan.

Tämäkin työpäivä on jo historiaa. On turhauttavaa toisinaan, kun oppimiskyky / päivä on niin rajallinen. Haluaisin oppia koko työnkuvan yhdellä kerralla, enkä puolen vuoden, vuoden aikajanalla. Olen siis ahne? Tai pikemminkin nälkäinen? Ehkä pelkästään kärsimätön... Vuoden kuluttua hymähdän tälle kärsimättömyydelle, ja opastan jo seuraavia varautumaan vuoden opettelujaksoon.

On ollut hienoa kulkea työmatkat, sekä muut matkat siinä sivussa, polkupyörällä. Olen säästänyt jo 2,5 viikon matkakorttirahat. Laittamalla pankkiin työmatkapyöräilyllä säästämäni rahan pääsen puoliväliin jonnekin sitten joskus, kun voin pitää lomaa. Lisäksi polkeminen on ollut riemullista. Vaihteita pyörässäni ei liene kuin neljä, jotka kuitenkin riittävät hyvin omiin hurjasteluihini.

Olen pohtinut kuvien lisäämistä sivulleni. Viime aikoina en ole kuvannut kovinkaan ahkerasti, verrattuna viime vuotta edeltäviin aikoihin. Jotenkin vain into katkesi kun elämäntilanne muuttui. Luontoa on aina kiva kuvata, lisäksi se on kohtuullisen vaaraton aihe mitä tulee kuvien julkaisuun. Omasta julkisivusta riittänee toistaiseksi tuo yksi...

Nyt räiskäleille, ne ovat tuossa kuin itsekseen kärvistyneet pannulla...