Pitkän päivän ilta...

lähenee jo loppuaan. Töistä palattua aika on mennyt kuin siivillä, lepattaen ja pikkuhiljaa maata kohti mennen. Esikoinen käväisi syömässä sekä päivittämässä viime kuulumiset. Hänelläkin on niin paljon omia menoja, että näitä harvoja tapaamisia osaa 'arvostaa'. Sitäpaitsi, on mukava syödä seurassa; on kiva 'puhua ruoka suussa'.

Sen jälkeen olen laitellut valokuvia nettikisoihin, jos vaikka tärppäisi. Itse en osaa arvioida kuvieni laatua, joten 50/50 mahdollisuudet. Eihän siinä mitään menetäkään. Kuvaaminen on kivaa, ja jos vain saisi mieleisen kameran niin tulisi kuvattua varmaan enemmänkin. Tällaista kisaa seuratessa huomaa, miten samoin 'me kuvaajat' ajattelemme siitä, mikä on kaunista tai muuten kuvaamisen arvoista. Tai mikä olisi hyvä kuvakulma tai valaistus.

Myös asuntosivuilla olen käynyt, kuten joka ikinen ilta. Tahtoisin päästä väljempiin oloihin; saunallista siedettävänvuokraista kaksiota on kuitenkin ilmeisen hankala saada... Olen ihmetellyt, miksi olen saunan laittanut kaikkiin hakukriteereihini. Kai se niin on, että vanhemmiten mielellään lojuisi ja loikoilisi lauteilla; rankan työpäivän päätteeksi, silloin kun oikein ketuttaa, kun paleltaa, kun on liikkunut rankasti, kun kun kun... uimahallissa ei saa fiilistä, eikä siellä voi sillä lailla lojua tai loikoa. Tulee vielä sanomista. Ystävällisessä hengessä...

Päivän paras hetki lähestyy; aika, jolloin voi sulkea silmänsä ja alkaa odotella Nukkumatin elokuvaesitystä...