Tämän aamun ajatuksia...

..., ei niitä paljoa ole. Heräämisen jälkeen meni vartti fundeeratessa maailman menoa; työasioita, viikolla tapahtunutta ja tämän viikonlopun ohjelmaa. Mieluimmin vain olisi aloillaan; vanhempien kannettava on kuitenkin haettava tänään huollosta ja vietävä huomiseksi heille. Toivon, että harhaileva kursori on saatu aisoihin, en enää kolmatta kertaa haluaisi sen takia liikahtaa stadin suuntaan.

Viikko oli poikkeuksellisen ohjelmoitu. Kolmena iltana peräkkäin olin vasta iltayhdeksältä kotona. Sinänsä ihan ok-menoja; vanhaa vain ei innosta kovin monet riepotukset. Messut Tampereella olivat hieno kokemus, siellä näki hiukan, mistä omassakin työssäni on kysymys; kyselemällä sain paljon apuja jatkoa ajatellen. Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata; niinpä tulen vielä saamaan sähköpostia teemaan liittyen.

Kuntosalitiivistyminen ei vielä näytä ulkoisia tuloksia, mikä harmittaa, vaikka tajuankin ettei kolmessa viikossa karisteta kolmen vuoden aikana saatuja rasvakertymiä. Olen ollut jokseenkin aktiivinen itserääkkääjä, ja siksi haluaisin 'palkinnon' vaikka vaatteiden löystymisen muodossa. 'Heti kaikki mulle nyt' -ei siis toimi. Kärsivällisyyttä peliin: annan itselleni aikaa vuoden loppuun asti saada 10 kg tiiviimpään muotoon; ei vaa'an vaan senttien suhteen.

Joten, ei kun ulos ja fillarin päälle; sääkin näyttäisi olevan ok.