Yhä vain...

... sateesta huolimatta pohjoisen puolella oleva lämpömittarini näyttää +20 astetta. Loivaa raikastumista on havaittavissa, ja ensi yö on ehkä helpompi. Tai, viime yötähän en ollutkaan omassa punkassa, vaan yökylässä. Ystäväni tuttavani ratiritiralla soitti kysyäkseen tulenko saunaan. Vastausta ei tarvitse epäillä, ja niinpä sain saunan lisäksi hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Vaihteeksi ihan mukavaa. Nämä tapaamiset toistuvat muutaman kerran vuodessa.

Saunaa ja hyvää seuraa muutaman kerran vuodessa, kuinkahan kauan saan elää tällä tavoin. Kauhea ajatus nousi takaraivoon: mitä jos näin menee seuraavat 30 vuotta...? Teoriassa ihan mahdollista, sillä olemme pitkäikäistä sukua. Ehkä siihenkin tottuu; että on se yksinäinen sukulainen, joka pitää muistaa kutsua erilaisiin juhliin; että matkustaessaan varaa vain yhden matkan; että pakolla koettaa kehittää erilaisia harrastuksia ettei tule hyväätarkoittavia neuvoja muilta...

Väsymys teettää mustia ajatuksia näemmä. Viime yö meni vähin unin, ja päivän ukkosmainen sää aiheutti päänsäryn johon sain apuja=tabuja vasta työpäivän jälkeen. Kotona otin ekku tunnin nokkaunet, tietenkin vasta sen jälkeen kun olin tsekannut sähköpostit sekä vapaat vuokra-asunnot.

Kohta taas pääsee peiton alle, ahhhh.