Istun seuraamassa käsityön opetusta 6-luokkalaisille tytöille. Opettaja ehdottaa, että ”Maarithan voi auttaa, jos jollakulla on ongelma, kun sinä olet niin kätevä käsistäsi.”
”En voi,” vastaan nolostuen. ”Minä osaan vain piirtää, mutta käsitöistä en tiedä mitään. En osaa tehdä edes tyynyliinaa.”
Olin koko tuon puoli vuotta täysin hyödytön koulunkäyntiavustaja käsityötuntien aikana. Muut oppitunnit handlasin kyllä ongelmitta, myös opettajan sijaisuudet. Mutta se pahuksen käsityö!
Olen nyt myöhemmin ymmärtänyt, että minulla on henkilökohtainen totuus käsitöistä, joka kuuluu Minä + Käsityöt = Sutta ja Sekundaa. Tämä kumpuaa 1. luokan hirvittävästä leijona-aiheisesta ristipistotyöstä, jota en tajunnut toisin kuin muut oppilaat, ja turhautuneena viskasin koko saamarin leijonan lattialle. Itkua tuhertaen väänsin sen loppuun, koska oli pakko. Yläasteen käsityönmaikka ei ollut yhtään sen mukavampi kokemus, vaan hän pörräsi jo käsitöitä osaavien oppilaiden luona ja jätti minut yksin – avunpyynnöistä huolimatta – palastelemaan ties kuinka monet kalliit kankaat käyttökelvottomaksi silpuksi. Minä en vain parhaalla ymmärryksellänikään tajunnut, mitä olin tekemässä.
Lopulta lakkasin tekemästä mitään ja vitkuttelin kaikki työt niin, etten edes ehtinyt saada niitä valmiiksi. Ne olisi kuitenkin haukuttu lyttyyn ja annettu huono arvosana, yritinpä miten kovasti tahansa.
Tänä vuonna aloin pohtia, että olisi mukavaa aloittaa pehmojen valmistaminen huopakankaista ihan omaksi iloksi. TÖÖT! HENKILÖKOHTAINEN TOTUUS TÄÄLLÄ; MUISTA, ETTÄ SINÄ OLET POROPEUKALO. ÄLÄ ALOITA. PISTÄT KUITENKIN VAAN HUOPAPALAT PILALLE. IHAN VARMASTI PEHMOISTA TULEE VIELÄ SEN NÄKÖISIÄ, ETTÄ PITÄÄ SOITTAA MANAAJA PAIKALLE.
Yllättäen olenkin tilanteessa, jossa minun on neuvoteltava itse itseni kanssa. Henkilökohtainen totuus vastaan Totuus. Totuus kuuluu, että kuka tahansa voi oppia, opetus ja opettaja olivat laaduttomia yläasteaikana, ja ystävänikin opiskeli housujen lyhentämisestä itselleen maisterin tason pukusuunnittelijan ammatin ihan samalla taustalla kuin minä. Ei ole aidosti mitään syytä, miksen voisi ryhtyä tehtailemaan huopapehmoja. Ei mitään. Ja harjoittelulla niistä tulisi ajan saatossa söpöjä.
Törmäämme kaikkialla ja kaikkien kanssa henkilökohtaisiin totuuksiin. Keskustelu- ja neuvottelutilanteissa henkilökohtaiset totuudet nostavat päätään eniten – varsinkin, jos kyseessä on väittely. Oli se sitten toisen ihmisen, itsensä tai mielikuvitusolennon kanssa.
Työelämässä henkilökohtaisten totuuksien periaatteen ymmärtäminen on kultaakin kalliimpi. Vaikeissa tilanteissa et ole puhumassa ja vääntämässä asioiden kanssa, vaan haluat keskustella ihmisten kanssa. Jokaisella meistä on oma persoonamme, taustamme, uskomusjärjestelmämme ja sitä kautta omat henkilökohtaiset totuutemme. Se, mitä minä olen elänyt ja kokenut läpi on aivan erilaista kuin keskustelukumppanillani, vaikka lähtökohtamme olisivat samat. Koskaan ei pidä aliarvioida henkilökohtaisen totuuden merkitystä kommunikaatiossa. Esimerkiksi minä ja minun turakkikäsityöhistoriani, vs. joku, joka on nauttinut käsitöistä aina ja saanut siihen kannusta ja tukea. Kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä; käsityöt ovat neutraali asia itsessään ja molemmilla meistä on siitä oma henkilökohtainen totuus perustuen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiimme.
Sen, mitä on itse kokenut, on vaikeaa saada jonkun toisen ihmisen sanomisten kautta kokemattomaksi tai muuksi, mitä se on ollut. Minullakin on täysi työ neuvotella itseni ulos käsityökammosta, ja tässä neuvottelussa on sentään vain yksi neuvottelijaosapuoli!
Jos emme olisi niin sidoksissa kokemuksiemme tuomiin henkilökohtaisiin totuuksiin, uskaltaisimme olla vapaampia, avoimempia ja kokeilla muutakin. Mutta harvoin olemme. Tuttuus luo turvaa, ja negatiivinen kokemus on turvallisempi kuin tuntematon, vielä kokematon positiivinen kokemus.
Kun neuvottelet ja keskustelet ihmisten kanssa, pidä mielessäsi se, että sinun tulee myötätuntoisesti asettua ymmärtämään toista ihmistä. Sinun on katsottava tilannetta toisen henkilön silmin. Ymmärrä, että vänkäämisen taustalla ovat henkilön omat kokemukset ja henkilökohtaiset totuudet. Erottele asiat ja ihmiset toisistaan. Asiat vänkäävät, asiat pelottavat, asioista on kokemuksia ja tunneperäisiä totuuksia. Ihmiset itsessään ovat vain näiden asioiden astioita ja heijastavat niitä – yleensä tietämättään – ulospäin.
- SuperAssari Maarit
-------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit