Olen Anna ja olen entinen ankeuttaja. Olen nykyisin parantunut, mutta haluan kertoa teille tarinan, josta muutkin voivat oppia.
Wannado laitettiin pystyyn lähes viisi vuotta sitten. Yhtiökumppaneina vastakohdat yhdistyivät: vaalea, analyyttinen ja rauhallinen minä sekä tumma, äänekäs ja toisinaan kaoottinen Irina. Molemmille kertynyt kivasti kokemusta vaikka mistä, myös toistemme heikkouksista ja vahvuuksista. Tiesimme hyvin, millä eväillä lähdimme firmaa kasaamaan.
Luin 2012 tämän Antti Pietilän blogin ankeuttajista. Tykkäsin. En kyllä mitenkään ymmärtänyt kyseisen tekstin liittyvän minuun. En, vaikka ”ankeuttajat piileskelevät kaikkialla organisaatiossa, mutta erityisesti talousosastolla, lakiosastolla tai IT:ssä.” Koska enhän minä nyt tuollainen ole. Ja tuossahan puhutaan suurista organisaatioista.
Kuitenkin, kun joku esitteli minulle idean, lähdin heti miettimään sitä. Kun esittely oli saatu loppuun, olin jo mielessäni päässyt kohtaan KRITIIKKI. Pitäähän kritiikkiä olla. Pitäähän löytyä myös se henkilö, joka sanoo älyttömyyksille ei. Se on tärkeää. Tein näin myös Irinan kanssa.
Ensimmäinen ongelma tässä kuviossa vain oli siinä, että ajatuksieni edettyä jo pitkälle, en koskaan muistanut sanoa, kuinka hyvä idea oli. Että oletko ajatellut vaikuttaako se jotenkin tähän? Sen sijaan osasin hienosti sanoa, että ei voi toimia, koska tämä ja tuo asia. Ja kun noin sanoo ihmiselle, joka suoltaa suuria ideoita, joka elää ja hengittää ja inspiroituu juuri siitä, hän pettyy, tylsistyy ja ryhtyy tekemään jotain ihan muuta. Sillä ei ollut merkitystä, että olimme tasavertaisia yhtiökumppaneita. Kun toisen ideat nuijii, ne lässähtää positiosta huolimatta.
Toinen ongelma on se, että siinä voi mennä todella hyviä ideoita ohitse.
Onneksi rakas yhtiökumppanini sanoi kerran hyvin vakavasti: Anna, sinä et ole aina oikeassa. Älä käyttäydy niin kuin olisit. Ja sitten minä päätin parantaa tapani.
Tämän jälkeen oli huomattavissa muutama aivan selkeä muutos. Ensinnäkin Irina voi henkisesti paremmin, ja se näkyi myös hänen tekemisessään, draivissaan ja siinä tärkeimmässä, eli palveluidemme myynnissä. Toiseksi, opin itse kuuntelemaan paremmin. Olin minä aiemminkin kuunnellut, mutta samalla keskittynyt niin vahvasti omiin näkemyksiini, etten ollut todella kuunnellut ja ymmärtänyt. Ja kun kyseessä on suuret ideat, se on yrityksen kannalta todella vaarallista.
Väärin esitetty kritiikki ja liiallinen kriittisyys ovat myrkkyä luovuudelle. Luovuus on yritykselle elinehto. Meistä jokainen on omalla tavallaan luova ja luovuus on suorassa yhteydessä sisäiseen motivaatioon. Siihen, joka saa meidät toimimaan itse, ilman muiden käskyttämistä.
Wannadon Superassareiden tiimi toimii toistensa kritiikkinä joka päivä. Joka ikinen päivä pallottelemme ajatuksia, ideoita, tehtyjä töitä ja myös niitä omia asioita pareittain tai porukalla. Jotta tämä toimii, joukossa ei voi olla ankeuttajia. Silti kritiikkiä esitetään päivittäin. Tiimityöskentelyssä on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ymmärtää olevansa arvokas tiimin jäsen. Jos moukaroidaan kolme kertaa päivässä ajatukset ja tehdyt työt lakoon luettelemalla samalla rivistö omasta mielestä todella hyviä perusteluita, kuka tahansa ankeutuu.
Yksikään tiimiläinen, projektipäällikkö, henkilöstöpäällikkö tai toimitusjohtaja ei saa olla ankeuttaja. Opettele kuuntelemaan ideat loppuun. Opettele miettimään ”entä jos”. Mieti vielä kerran. Jos idea on mielestäsi edelleen huono, aloita sanoilla ”hyvä idea, kiitos”. Ja tarkoita sitä mitä sanot. Näin sinäkin voit parantua.
PS. Leikkasin alla olevan kuvan toimiston seinälle vuonna 2012. Se on siellä edelleen.
- Superassari Anna
---------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit