LinkedInissä käytiin taannoin mielenkiintoista keskustelua valehtelusta työelämässä. Keskustelun pohjana oli Ihminen valheidensa kehässä -artikkeli, jossa Venyvä totuus -kirjan kirjoittanut kriminologian ja kriminaalipsykologian maisteri Saara Huhtasaari toteaa mm. näin:
"Valehtelu on evoluution jatkuva prosessi… Nykymaailmassa rehellisyydellä ei pärjää. Itsensä mainostamisesta on tullut keskeinen idea, ja se vaatii yleensä liioittelua, jopa valehtelua. Sosiaalinen media tarjoaa ja opettaa erilaisia tapoja valehdella, oli kyse sitten CV:n tekemisestä tai itsensä markkinoinnista. Kerromme asioista epätotuudenmukaisesti. Haluamme ihmisten pitävän meistä, haluamme tehdä vaikutuksen toisiin. Valehtelusta on tullut siis kovin inhimillistä. Valehtelu koetaan tabuksi, mutta totuus on toinen." – Saara Huhtasaari, Turvallisuus & Riskienhallinta 1/2018.
Valkoisia valheita laskettelee jokainen joskus: Lapsen karkkipussi katosi mystisesti siivouspäivän yhteydessä. Koira söi koulutehtävävihon. Kyllä lähdin ajoissa töihin, mutta bussi meni nenän edestä. Kyllähän sitä nyt kuka tahansa yhden blogitekstin osaa kirjoittaa, ja ajoissakin vielä.
Tutkimusten mukaan keskivertoihminen kertoo kymmenisen valhetta viikossa, mutta jotkut meistä valehtelevat jopa kaksitoista kertaa kymmenessä minuutissa. Ihminen on surkea valheenpaljastuksessa: Meidän on lähes mahdotonta tunnistaa valehteleva ihminen, koska oletamme automaattisesti, että meille puhutaan totta. Patologiselle valehtelijalle tämä ihmisen kognitiivisten resurssien vajavaisuus antaa vahvan etulyöntiaseman.
Työelämässä nämä muita taitavammat henkilöt – kyllä, valehtelu vaatii ylemmän tason toimintoja hermoverkoissa – aiheuttavat monenlaisia mielenkiintoisia ja usein myös hyvin epäsuotuisia tilanteita. Omalle kohdalleni on osunut mm. kollegakolmikko, joista yksi oli lähdössä osa-aikaeläkkeelle, toinen opiskelemaan, kolmas tekemään jotain ihan muuta, ja todellisuudessa he lähtivät silloisen työnantajan CRM kainalossaan perustamaan suoraan kilpailevaa yritystä.
Esimerkkejä riittää listaksi asti: Puhelintyötä tehnyt myyjä jäi kiinni vilppikaupoista. Näitä ei montaa tapausta tarvinnut esimiesten tietoon tulla, kun tämä kaveri saateltiin kymmenessä minuutissa yrityksen ulko-ovelle. Eräs henkilö taas jätti systemaattisesti lähettämättä tilausvahvistusten pienellä präntätyt sopimustekstit. Palveluntarjoaja-työnantajalla ei ollut mitään, mihin vedota reklamaatiotilanteissa. Yksi myyjä oli niin laiskanpulskea, että tuotannon olisi pitänyt kirjoittaa tarjouksetkin hänen puolestaan. Kun sitten toinen työntekijä soitteli hänen asiakkailleen, oli vastaanotto hieman penseä ”Niin, sitä luvattua tarjousta odottelen tässä edelleen.”
Palkkaisitko sinä tällaisen perävalohenkilön, jolla on olematon asiakasvastuun tunne? Asiakkaalle annettu lupaus kannattaa pitää. Jos tämä ei onnistu, kannattaa ennemmin nostaa ajoissa lapaa pystyyn ja todeta että nyt kävi näin, ja kuinka voisimme tilanteen korjata.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Pidä huolta omasta ja työnantajasi maineesta.
- SuperAssari Tiina
Lähteenä tekstissä käytetty Turvallisuus ja Riskienhallinta -lehteä nro 1/2018
Linkki Saaran blogiin: saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/11/tulossa-pian-venyva-totuus-kirja
------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit