Mikä asia saa elämän pysymään samoilla raiteillaan?

No, ei ollut kovin vaikea arvata, kun se löytyi jo otsikosta : pelko. Meillä jokaisella on jokin pelkoa synnyttävä ajatus, uskomus, tapa tai tottumus, joka rajoittaa etenemistämme ja saa meidät jumittumaan vanhoihin uomiin.

Pelko on koodattuna aivoihimme. Ihmisen historia on maailman koko historiassa puolikkaan silmänräpäyksen pituinen. Ne aivot, jotka palvelivat meitä esiäiti Lucyn aikaan, ohjaavat meitä edelleen. Tuntemattoman on pitänytkin pelottaa ja aiheuttaa epävarmuutta sapelihammastiikereiden aikakautena. Pelko on pitänyt meidät hengissä.

Enää sapelihammastiikerit eivät pomppaa puskasta esiin syömään meitä tai tätiämme, mutta silti alkukantaisia aivoja pelottaa. Ja hirveästi! Moni pääseekin irti jumiutuneesta tilanteesta vasta, kun sen tuottama tuska ylittää tuntemattoman aiheuttaman pelon.

Helppoahan se tietysti on puskista huudella, että ota härkää sarvista ja mene mukavuusalueesi ulkopuolelle. Että hyppää tuntemattomaan, ota avosylin vastaan ihan mitä sieltä ikinä mahtaakaan tulla ja hei – nauti. Nauti siitä!

Mutta kun, mutta kun, mutta kun. Mutta kun mukavuusalueella on ihan kirjaimellisesti mukavaa. Ja tuttuakin vielä.

Mukavuusalue estää sinua kehittymästä
Pelko, joka saa sinut pysymään tutussa ja turvallisessa, kääntyy helposti sinua vastaan. Se tappaa luovuuden, etenemisen, uudet mahdollisuudet ja tilaisuudet, hajottaa raottuvat ovet ja pistää elämäsi uusiin korkeuksiin opastavan sisäisen hissipoikasi kylmäksi. Ihminen ei uskalla kokeilla uutta, ei kehittää itseään, opiskella lisää saati ottaa riskejä. Taitomme eivät kehity, pysymme samoissa ympyröissä, emme aloita terveellisempiä elintapoja ja uskomuksemme kiertävät samaa kehää.
Mikä surullisinta, emme koskaan pääse toteuttamaan ja kokemaan täyttä potentiaaliamme, jos pysyttelemme vanhassa. Uudet seikkailut ja mahdollisuudet löytyvät hyvin harvoin tutusta ja turvallisesta. On uskallettava mennä kohti tuntematonta, vaikka pelottaa.

Yksi ajattelutapa, mikä meitä pelottaa, on se ”Mitä muut minusta ajattelevat?”

Että en ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä, en opi, olen jo liian vanha, en onnistu kuitenkaan. Kun istuutuu miettimään asiaa, kumpuavat kaikki pelot loppupelissä siitä, millaisena muu maailma meidät ja tekemisemme näkee.
Pelkoa ei tarvitse nujertaa

Klassinen itsensä kehittämisen opastus kuuluu, että se mitä vastaan taistelet, vahvistuu. Pelkoa ei olekaan tarkoitus nujertaa kokonaan. Pelko on hallittuna tervettä.
Minäkään en ole saanut vielä 100% nujerrettua hammaslääkärifobiaani, mutta pelko ei enää hallitse minua sairaanloisella tavalla. En varmaan koskaan saakaan itseäni täysin välinpitämättömäksi hammaslääkäriin liittyen, mutta silti sinne on mentävä. Silloinkin piti mennä, kun fobia oli niin paha, että kirjaimellisesti tunsin kuolevani pelkkään ajanvaraukseen.

Olisin aivan hirveä itseäni kohtaan, jos vaatisin kaikkien pelkojen totaalista kaikkoamista. Sehän perustuisi taas pelkoon, että en ole tarpeeksi hyvä tässä pelkoasiassa, kun en ole vielä voittanut kaikkia pelkojani. Mitähän muut minusta ajattelevat? Niin?

Rohkaisen sinua siis tekemään uuden vuoden lupauksen: tee tai kokeile jotain, mikä pelottaa.

Anna itsellesi mahdollisuus saavuttaa koko potentiaalisi. Pidä pelko renkinäsi, älä herranasi.

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari