Äijätrendi

Jyväskylän asuntomessuilla vuosi sitten esiteltiin äijäteemainen asunto.

Minusta tuo asunto ei ole "äijä". Äijä on muutenkin nykyään termi, jolla yritetään saada herkästi sirpaloituvat maskuliinit heteromiehet ostamaan asioita ja innostumaan normaaleista, sukupuolettomista asioista, aivan kuin olemalla herkkä olisi jotenkin vähemmän miehekäs.

Asunto on tyylikäs, klassinen ja hitto vie, sukupuolineutraali. Keittiö on ehkä vähän turhan kliininen, ja voisi tuntua siltä että asuisi ravintolassa eikä kotona. Mutta lisäämällä värikkäitä, omanlaisia juttuja jopa kontista saa kodin. Voisin siis asua tuolla.

Mutta mistä sitten sitä äijää jollei metallipinnoista, harmaan, mustan ja ruskean sävyistä? Oikeasti äijätyyliseksi sen voisi ehkä saada siten, että ripustaisi seinille rintakarvataidetta: rintakarvoista kehrättyä lankaa ja rintakarvoja törröttämässä rouhean ruosteisesta metallipinnasta. Vielä lisää tummaa sinistä, koska onhan sininen poikien väri.

Mutta ihan oikeasti, miksi jonkin asian pitäisi olla "äijä"? Olen törmännyt useampaan äijätuotteeseen viimeisen vuoden sisään. On äijäkirjoja, äijäsuihkugeeliä, äijäjoogaa, äijäruokaa, äijien puuhanurkkaus jne. Nyt ihan oikeasti, joku raja. On äijämenua huoltoasemilla, jossa mainostetaan "ihan oikeaa rouheaa ruokaa, missä ei ole mitään pupun salaattia, vaan oikeaa äijälihaa äijäpatongin välissä maustettuna pippurisella äijämajoneesilla ja köriläskurkuilla". Kuulostaa samalta kuin lasten menu; jotain viihdykettä meidän pikku kullanmuruille ettei niille tule paha mieli.

Esimerkiksi ihan tavallinen salaatti on ihan tavallista salaattia. Siihen ei tarvitse lisätä puolta sikaa ja pullollista rintakarvojentuuhennusainetta että sen voi mieskin syödä. Salaatti ei ole mikään naisten juttu. Jos menen ravintolaan, tilaan pihvin. Tai jos on lounasaika ja on kevyt työ, saatan vaikka tilata sen salaatin. Se on ihan oikeasti vain ruoka. Onko mukatäydellinen heteromiehisyys oikeasti niin särkyvä asia, että sitä pitää toitottaa ja sille pitää eristää muista lauman jäsenistä oma karsina?

Minusta ei. Olet sitten mies, nainen, muunsukupuolinen tai kategorioihin itseäsi rajaamaton, sinulla on oikeus pitää erilaisista asioista miettimättä liikaa sukupuolittamista. Sinulla on oikeus olla herkkä, oikeus itkeä, oikeus pitää salaatista - vaikka sisälläsi karjahtelisikin karvainen alfamies.