Epätodellista

Olipa kiva avata silmänsä, kun katse osui siniseen taivaaseen: sade oli laannut. Muutoin aamu oli ollut unen puolesta varsin katkonainen, ja syystä heräsin vasta kymmenen jälkeen. Selän aamutreenit eivät sujuneet vaan alkoi kipuilla jo toisen liikkeen aikana. Lopetin siis. Kun ei ole varmuutta kivun aiheuttajasta, vähän aprikoituttaa mitä voi ylipäätän treenata? Toki vatsan syvien lihaksien harjoittaminen pitäisi olla ok?

Kävin täydentämässä jugurttivarastoani sekä hankkimassa muutaman muun tarvekalun. Myös löysin aika hyvin istuvat alefarkut - vihaan housujen sovittamista! Kotiuduttua oli puhki olo, mut aloin mansikoiden putsaamisen jotta ehdin ne vielä keittää. Kattilan ollessa tulella pistäydyin välillä ulkona. Palatessani hellalla oli ilmiliekit... Tyypillistä: vaikka mulla on sammutuspeite käden ulottuvilla, ensi reaktio oli kaataa vettä levylle :) Olin laittanut väärän levyn päälle, ja sen päällä ollut sähköwokki oli melkoisen sulanut... karmea käry.

Siihen hätään soitti poikaneljännekseni, joka oli E-Pohjanmaalta käymässä Hesassa. Sovittiin kahvittelut - puolen tunnun kuluttua! Tuli pikkuinen hätä ja härdelli, kaikki ovet ja ikkunat levälleen pahimman käryn häivyttämiseksi. Tulivat poikaset tänne, ja viipyivät pari tuntia! Jopa kuskina toiminut, minulle vieras nuorukainen, oli niin mukava että meillä juttua riitti loppuun asti. Lämmitti vanhan mieltä :)

Nyt on loppuillan levon paikka. Palasin kuuden paikkeilla oltuani usean tunnin mukaduunissa. Systin pihaa käväisin perkaamassa, ja vatukko jäi vielä alkutekijöihinsä - mut on tällä hetkellä jokseenkin raiskatun näköinen käsittelyni jälkeen :) En luvannut mennä uudestaan, ja saattaa jäädäkin. Ottaa jonkin verran selän päälle juuri nyt; siellä pusikossa kipua ei huomannut, kun asennot olivat niin vaihtelevia.

Tt-hoitaja soitti soittoajallaan pitkän puhelun. Muutettiin torstain tri-soittoaika vastaanottojaksi, sillä ilmeisesti on hakeuduttava sairaalan polille lisätutkimuksiin - työterveys ei enää tue koska ei saa Kelalta takaisin. Hyvä näinkin. Lisäksi hyvä uutinen on, että samainen mukava vt-tt-tri on siirtymässä meidän pisteeseemme, josta edellinen, myös tosi hyvä tri lähti pois. Toivon itsekkäästi, ettei seuraavat viikot mene aivan terveytensä hoitamiseen, sillä ystäväni otti kesiksensä samaan aikaan - ja olen kovasti odottanut tätä.

Kelan posti sen sijaan pisti mielen vähän matalalle. On ehkä käytävä luottamusnaisemme luona tarkistamassa laskelman oikeellisuus. Mitä tässä voi enää elinkustannuksissaan minimoida, kun jo nyt menen niin säästöliekillä. Kaupassa tulee käytyä max kerran viikossa, eikä aina silloinkaan, ja kassakuitin loppusumma on aina ihan siisti. Nyt jos vielä saan terveyspalveluista lisälaskuja...

Selän aamutreenit tehty - edessä 12h enemmän ja vähemmän tekemätöntä aikaa. Laitoin just systille tekstarin, olisiko hänen pihassaan jotain viherduunaamista jota tällainen kevyttyöläinen voisi tehdä kun saikkuaika käy pitkäksi. Joillakuilla ei kertakaikkiaan ole työstään tai muusta johtuen aikaa nypiskellä pihaa kuntoon.

Ihana tt-vt-lääkäri: hän soitti tänään kello 8:30, koska olin yöllä yhden aikaan laittanut hänelle meilin. Meili koski nuorimman systini kuolemaan johtaneita syitä, joita vertasin omaan tämänhetkiseen tilanteeseeni. Ilmeinen hätäni asiasta sai hänet soittamaan, ja päästiin ehkä nytkäys eteenpäin. Puhelimitse viisaasti päättelimme, että hengenahdistukseni saattaa olla puhdas keuhkoinfektio, jota siis hoidan perinteiseen flunssatyyliin so. tuplaamalla turbuhaalauksen

Vkl meni tutuissa merkeissä. Ystäväni tuli lauantaina, about tunnin viiveellä ja sauna oli enää muhimisvaiheessa. Saunomisen ja pikaisen (mutta hyvän!) syömisen jälkeen kiireesti lavatansseihin, jossa esiintyi tooooodella hieno tanssiorkka Hurma. Parikymppiset nuorukaiset soittivat älyn hyvin yhteen, ja laulukin sujui kuin vanhoilta tekijöiltä. Silmäniloa unohtamatta ihanaa kuunneltavaa ja tanssittavaa. Selkä alkoi yllättäen jomottaa jo puolenyön jälkeen, joten suosiolla lähdimme viimeisen setin jälkeen pois. Hurmasta täällä: http://youtu.be/LvkGUtlbh0c

Jostain syystä tuli valvottu yö (siis meikä valvoi). Aamujugurttien jälkeen vetäytyminen takaisin punkkaan, josta noustiin vain välillä syömään ip ja lopullisesti ylös seiskan jälkeen :) Nyt siis pähkäilyä, mitä tällaisena hienolla ilmalla voisi tehdä?

Päättyi saikku ja alkoi kesäloma - joka sitten muuttuikin saikuksi. Vt-tt-tri sanoi jotta mennähän viikko kerrallaan. Tarkoittaa (ymmärtääkseni), että kesäloma ei ala ennen kuin saikuttelo loppuu? Jotenkin oli kuitenkin epävarman, epätietoisen ja jopa epäuskoisen kuuloinen kun kerroin eilisestä astmakohtauksestani. Vähennettiin lääkitys kuitenkin vain aamunapiksi. MInä yksinasujana kun pelkään hiukan öisin tapahtuvia sairastumisia.

Omt-tysiotepareutti sen sijaan levitteli karvaisia kämmeniään: no can do. Rangan ympärillä olevat lihakset olivat niin jännittyneet (suojellessaan jotain mutta mitä?) ettei niitä saanut kuin hiukan pehmenemään. Jännittyneisyys kuitenkin ilmiselvästi osoitti kivun todenperäisyyden. Tämä huojensi: yhä toisinaan epäilen omia tuntemuksiani :)

Juhlinko nyt siis lainkaan kesäloman alkua? Vähänhän vesittyivät kaikki Kainuuseen lähtösuunnitelmat yms. joissa tarvitsee istua autossa pitkiä toveja. Onnekseni en ollut mitään tarkkaa sopinut, joten ei tarvitse minkään osapuolen mitään perua. Olo on ihan ok, tunnin päikkäreiden jälkeen, Lidlistä ostamani "sitruunalimonadiolutjuoma (alk < 1%) handussa, ja kuunnellessani Harju&Pöntistä.

No eipä paljon mitään. "Vapaapäivä". Aamuherääminen kipuun, tabu ja takaisin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyä myöhäinen aamiainen ja havainto: astmakohtaus on päällä! Nappasin tuplat turbuhaalerit ja perään vielä avaavaa yhden annoksen. Jopa alkoi helpottaa. Aamiaispöydässä tutkailin jumalattoman pitkää kipulääkkeen sivuoirelistaa.

Olihan siellä tietysti myös hengitysvaikeudet, 'yhdellä tuhannesta' -listalla. Myöhemmin ip otin vielä yhdet avaavat kun yhä ahisti. Onneksi huominen vastaanotto on lääkettä määränneelle lääkärille. Mietittää, uskaltaako yöksi ottaa jos vaikka kesken unien tukehtuu? Ei ole kuin kerran elämässä ollut tosi paha astmakohtaus, ja se keskellä kirkasta päivää.

Hitsin hitsi. Olen kyllä harkinnut lopettaa koko lääkkeen käytön, ja sen sijaan panostaa (lue: painostaa) kivun aiheuttajan etsintään. Turruttamalla kivun en saa lääkäreitä vakuuttumaan siitä että jotain tosissaan on vialla! Oma tt-lääkäri on lomalla, enkä tiedä uskaltaako tämä vieras määrätä mitään tutkimuksia. Kysynpä kuitenkin huomenna.

Tänään oli siis viikossa se jokatoinen päivä, jolloin lähdin liikkeelle. Tarkoittaa, että jos fysikaalinen on ma-ke-pe, en liiku välipäivinä mihinkään. Niinpä näille ajopäiville kertyy yhtä ja toista hoideltavaa. Tämän päivän agendassa oli apteekki-gyne-fysikaalinen; oheistapahtumana noukkaisin kaverille mansikkalaatikon (jonka juuri sain putsattua ja pakastettua).

Jännä aamu: ennen simmujen avaamista tajuton kipu (asteikolla n. 8). Könysin lääkekaapille ja otin uuden lääkkeeni aamunapin. Vartin kuluttua huomasin että särky oli häipynyt miltei kokonaan? Samassa iski tuttu tajuttomuus, jota nukuin 2h pois. Heräämisen jälkeen ja koko päivän särky on pysytellyt siedettävissä 2-3 lukemissa. Yhäkin.

Varasin kuitenkin perjantaiksi lääkäriajan; kuulin luotettavalta taholta, että mikäli kunto ennen lomalle jääntiä on tällainen, kandeis kysyä saikulle jatkoa jottei tulisi karenssia? Mulla on talous niin äärihuonoissa kantimissa, etten ymmärrä miten olisi paras toimia...? Onneksi on ollut olemassa se ns. talonrakennusrahastoni, jota olen tässä puolentoista vuoden aikana ollut pakotettu käyttämään, ja jonka pohja jo paistaa. Ellei sitä olisi ollut...

… herttinen mitä myrkkyjä mulle syötetään! Aamulla otin yhden pikkuruisen napin, jonka ei kuulemma pitäisi vaikuttaa juuri mitenkään, ainakaan sen kohteeseen eli kivun aiheuttajaan. Pari tuntia napista putosin totaaliseen tajuttomuuteen, so. nukuin kaksi tuntia täysin tietämättömänä maailman menosta. Nukahdin tähän nojatuoliin, jossa istuksin poikittain, jalat koukussa… Olo oli lievästi sanottuna koukkuinen heräämisen jälkeen :). Viikko tällä annostuksella nappi kahdesti päiväsaä, seuraava viikko kaksi nappia kahdesti ja sitten napin teho kasvaa alkuperäisestä kolminkertaiseksi lopuksi aikaa. Loivasti pelottaa ison napin vaikutukset?

Kotona on kuitenkin hyvä sairastaa, sillä ihmisen sietämättömyys muita kohtaan voi olla oikeutettua mutta ei kohtuullista. Tämän muistaen koetan vastaisuudessa olla myötämielinen niitä kohtaan, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti syystä, jonka taustaa en välttämättä tiedä. Sama kehittyminen tapahtui viime vuonna, kun autooni tulleen vian vuoksi jouduin köröttelemään 40 km/h kotiin. Muita hitaita tiellä liikkujia oli huomattavan helppo ymmärtää sen jälkeen.

Ihan alkaa huolettaa, kun ei tiedä mitä kaikkea itsessään pitäisi kehittää jotta tulisi yhteiskuntakelpoiseksi. Ei kai kaiken kehittymisen ole tapahduttava omakohtaisen kokemuksen jälkeen?

... tarkoittaa, että käväisi pari tuntia töissä, sitten tt-lääkärillä josta kotiin tulon jälkeen koki parin tunnin väsypäikkärit. Kohta lähtö takaisinpäin fysikaaliseen. Niin. Tiedossa on, että kun kipeää paikkaa rassaa, se ärhentyy? Toivottavasti vain näin. Viikonlopun aamut olivat kuitenkin aika epämukavia, kun jomon tunnisti jo ennen silmien aukaisua, siksi ajanvaraus lekurille tälle aamulle.

Perusteellinen lääkäri olikin vastassa. Myönsi toki viikon saikkua, mutta keskusteli myös älykkäästi eikä kuten vähämielisen kanssa keskustellaan. Sain uuden kipulääkkeen kokeiltavakseni, kun aiemmat eivät ole tehonneet ja en niitä siis ole napsinut. Sanoi vieläpä soittavansa viikon kuluttua, miten lääke on tepsinyt. MIelenkiintoista.

Anyway, viikonloppu oli mukava ja tapahtumarikas. Lauantaisen liikkellelähdön jälkeen palasin vasta tänään. Käytiin toki tansseissa yms. normia. Ukkonen katkaisi nettiyhteydet, siellä jo toisen kerran viikon aikana. Talon koiru oli ilmeisen sairas, josta syystä ystäväni jätti auton pojalleen, joka käyttää koirun tänään lääkärissä. Jäin siis ylimääräiseksi vuorokaudeksi jotta mieheni pääsi kyydilläni duuniin tänään. Summa summarum: pääsin pienessä mittakaavassa näkemään heidän arkeaan ja elämäntapaansa. Sitähän olin toivonut...