Emma Karin blogi

Viikko sen jälkeen, kun minut oli valittu ensimmäisen kerran kaupunginvaltuustoon syksyllä 2008, sain tietää olevani raskaana. Seuraavana keväänä oli eurovaalit ja seisoin kadulla jakamassa esitteitä. Olin kahdeksannella kuulla ja vatsani oli valtava. Siis todella valtava. Luokseni käveli nainen. Hän tuijotti isoa mahaani ja totesi: ”Mä äänestin sua, mutta sä valitsit äitiyden. Täytyy sanoa, että tuntuu vähän kuin sä olisit pettänyt mut.” Olin niin äimänä, etten osannut vastata naiselle mitään.

Eurovaalien jälkeen keskustan europarlamentaarikko Riikka Pakarinen joutui vastaamaan kysymyksiin siitä, oliko hän tahallaan harhaanjohtanut äänestäjiään, kun hän ei ollut vaalikampanjansa aikana kertonut raskaudestaan. Yksikään isäksi tullut poliitikko ei ole joutunut vastaamaan samanlaisiin syytöksiin. Naisen kohdalla oletetaan, että lapset menevät työn ja luottamustoimien edelle ja häiritsevät politiikan tekemistä. Äiti on automaattisesti isää huonompi poliitikko.

Tasa-arvon mallimaassa miehet eivät jää kotiin hoitamaan omia lapsiaan. Suomessa äidit hoitavat lapset. Äitien kiintiö eli äitiysvapaa on reilu neljä kuukautta, isien kiintiö eli isyysvapaa on nykyisin yhdeksän viikkoa. Vanhempien kesken jaettavissa olevasta vanhempainvapaasta äidit käyttävät 98 prosenttia. Myös 94 prosenttia kotihoidontuesta maksetaan naisille.

Asenteet ovat muuttuneet 2000-luvulla aikaista konservatiivisempaan suuntaan. Tasa-arvon kivijalkana pidettyä subjektiivista päivähoito-oikeutta halutaan rajata eikä kotiäitiyhteiskuntaa ylläpitävään hoitovapaajärjestelmään ei haluta kajota. Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on nykyisin harvinaisempaa kuin 1980-luvulla.

Ainoa tapa saada suomalaiset isät hoitamaan lapsiaan on lisätä isälle korvamerkityn vanhempainvapaan määrää. Islannissa korvamerkintä on saanut yli 80 prosenttia isistä käyttämään oikeuttaan olla lapsen kanssa.

Ne isät, jotka ovat hoitaneen lapsiaan kotona, katuvat harvoin valintaansa. Palkkiona on elinikänen läheinen suhden omiin lapsiin, joka syntyy, kun vanhemmuuden ilot ja vastuu jaetaan tasan. Tasainen vastuunjako hyödyttää myös niitä perheitä, joissa elämä ei lopulta mene, kuten perhettä perustaessa suunniteltiin - isä on helposti äitiä heikommassa asemassa huoltajuuskiistoissa.

Tasa-arvon edistäminen helpottaa naisten asemaa työelämässä ja parantaa isien asemaa kotona. Kun vastuu ja vapaus kulkevat käsikädessä, ei naisen raskaaksi tulemista pidetä pettämisenä politiikassa. Eikä miesten kotiinjäämistä pettämisenä työpaikalla.

Seuraa Emman kampanjaa täällä!

Kun Conchita Wurst voitti Euroviisut, kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara paheksui parrakkaan naisen voittoa, sillä hänestä Conchita oli puistattava ilmestys. Silloin Asko-Seljavaara kysyi: “Mitä epänormaalia keksitään ensi kevääksi? Kohta esitetään kehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumia viihdeohjelmassa.”

Sitten tuli Pertti Kurikan Nimipäivät, kehitysvammaisten punkbändi, ja näytti konservatiiveille pitkää nenää.

Voiton jälkeen internet täyttyi sirpaaskoseljavaarista, ihmisistä, jotka paheksuivat, kauhistelivat ja olivat vihaisia. Paheksuttiin viisujen politisointia, huonoa musiikkia, Suomen häpäisyä ja vammaisten hyväksikäyttöä.

Jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska pitävät punkista ja heistä biisi oli hyvä. Toiset äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska se erottui joukosta ja oli jotain erilaista. Ja jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska halusivat osoittaa solidaarisuutta vammaisille, sille, että nämä marginaaliin sysätyt ihmiset saavat vihdoin ottaa lavan haltuun omina itseinään.

Monet muistavat vielä, kuinka Lordin valintaa kauhisteltiin samoista syistä, kuin nyt PKN:n. Hevi ei sopinut viisuihin, biisi oli huono ja Suomen maine menisi pilalle. Nyt erilaista ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka paheksuvat PKN:n voittoa väittäen puolustavansa vammaisten oikeuksiin. Omalla Facebook-seinälläni heitä verrattiin tykinkuulina käytettyihin kääpiöihin.

PKN on tehnyt musiikkia yli viisi vuotta. He tekevät juuri sellaista musiikkia kuin itse haluavat. Heidät tunnetaan Kalliossa ja Kallion ulkopuolella kovana keikkabändinä ja mielettömän asenteen omaavana punk-bändinä. He näyttävät keskaria, he karjuvat lavalla ja he puolustavat vammaisten oikeuksia kumartelematta ketään.

Vammaisilla on oikeus haluta tehdä musaa. Heillä on oikeus olla punkkareita. Heillä on oikeus ottaa lava haltuun. Heillä on oikeus haluta voittaa. PKN:n voiton ja “vammaissympatiaäänien” tekopyhä kauhistelu ei ole vammaisten oikeuksien puolustamista, vaan heidän sysäämistään takaisin marginaaliin. Se on vammaisten alentavaa holhoamista, jossa kukaan ei kysy, mitä nämä ihmiset itse haluavat. PKN kun halusi voittaa viisukarsinnat ja lähteä Wieniin.

Euroviisuissa ei ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, vaan myös suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden juhlimisesta. Politiikka on aina ollut vahvasti läsnä viisuissa. Äänestykseen ovat vaikuttaneet sodat, naapuruussuhteet ja halu osoittaa solidaarisuutta sorretuille vähemmistöille. On syy miksi viisuja pidetään sateenkaarikansan jouluna. Se on monimuotoisuuden juhla.

PKN voitti siksi, että he erotuvat joukosta hyläten kaikin tavoin perinteisen viisu- ja popgenren.

Ja Pertti Kurikan Nimipäivien anarkistinen asenne sopii loistavasti Euroviisuihin.

Mä en haluu asuu missään asuntolassa
Mä en haluu asuu missään laitoksessa
Mä haluan asua Kalliossa
Pommisuojassa rauhassa

Mä kaipaan vähän kunnioitusta
tasa-arvoa elämään
Mä tarvin vähän kunnioitusta
ihmisarvoa elämään

Seuraa Emmaa facebookissa.