Emma Karin blogi

Kalat ovat hyvä esimerkki eläimistä, joiden suojelu harvoin herättää suuria intohimoja. Syytä kuitenkin olisi, sillä kalat ovat pulassa. Ja kun kalat ovat pulassa, niin ovat ihmisetkin.

YK:n ympäristöohjelman, UNEP:in, mukaan noin kolmasosa maailman kalakannoista on romahtanut. Romahtamisella tarkoitetaan sitä, että kannan suuruus on alle 10 prosenttia sen aikaisemmasta koosta. Vain neljäsosan kalakannoista arvioidaan olen kestävässä tilassa. UNEP ennustaakin maailman kaikkien kaupallisten kalakantojen romahtavat 50 vuodessa, mikäli kalastusta jatketaan nykyiseen tapaan.

Kysynnän kasvaessa kalakannoille tuhoisaa kehityskulkua on vaikea muuttaa. Mutta tähän on pystyttävä. Parhaita keinoja kalakantojen suojeluun olisivat uhanalaisten kalojen kaupan kansainväliset kiellot ja mertensuojelualueiden verkoston perustaminen.

Kalakantojen romahtaminen on hyvä esimerkki siitä, miten epätasa-arvoisesti ympäristöongelmat näkyvät ihmisten elämässä. Vaikka kantojen tilanne on huomattavasti heikennyt, ei tämä näy Stockmannin kalatiskin tarjonnassa vielä pitkään aikaan. Kalakadon kokevat pahiten köyhien maiden rannikkoyhteisöt, joiden rannikkovedet ovat kalastettu tyhjiksi.

Myöskään viljelty kala ei ole ratkaisu kalakantojen romahtamiseen. Viljeltävien kalojen ruokkimiseen kuluu enemmän kalaa kuin mitä itse viljely tuottaa. Lisäksi esimerkiksi Itämerellä kalankasvatus aiheuttaa rehevöitymistä lisääviä päästöjä.

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi tänään päivitetyn kalaoppaan, jossa kalat on luokiteltu niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Jos siis syöt kalaa, yksinkertaiset nyrkkisäännöt ovat: suosi kotimaista äläkä syö petokaloja.

Kinkku on monien suomalaisten mielestä joulupöydän kruunu. Suomalaiset syövät sianlihaan yli 30 kiloa vuodessa. Sianlihaa syödään enemmän kuin mitään muuta lihaa ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Mitä enemmän sikaa syödään, sitä enemmän niitä kasvatetaan. Suomen harvenevissa sikaloissa pidetään yhä suurempia määriä sikoja. Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Sikoja päätyy teuraalle noin 2,4 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Sika on hieno eläin. Ne ovat uteliaita, oppimiskykyisiä ja älykkäitä. Luonnostaan aktiivisten sikojen tehotuotantoon liittyykin paljon ongemia. Alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai katkaistaan. Jotta lihasta saataisiin paremman makuista, poikapossut kastroidaan ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Possujen äidit pidetään yleensä kääntymisen estävässä häkissä, joissa tapahtuvat porsiminen ja imetys. Emakkoa voidaan pitää porsimishäkissä jopa kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen. Muita sikoja kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa satakiloiselle sialle on varattava tilaa 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Ahtaat, likaiset ja virikkeettömät karsinat ovat omiaan aiheuttamaan aktiivisille ja luonnostaan siisteille sioille ahdistusta ja stressiä.

Kärsimyksen ei tarvitse kuulua joulupöytään, vaihtoehtojakin löytyy. Luomusikaloita löytyy Suomesta vain vähän, mutta ne ovat suursikaloita pienempiä ja niissä mm. kääntymisen estävät porsimishäkit ovat kokonaan kielletty. Luomusioilla on enemmän tilaa ja siat pääsevät kesäisin ulos jaloittelemaan.

Joulun kunniaksi siat voi myös säästää kokonaan. Kinkkuja korvaamaan on syntynyt useita eri vaihtoehtoja. Voin hyvin suositella seitan- ja tofukinkulla mässäilyä tänä jouluna.

Lämmintä ja possuystävällistä joulua kaikille!

Aikaisemmin keväällä käytiin valtuustossa farssia muistuttanut keskustelu ruoasta ja sen ympäristövaikutuksista. Tällöin aiheena koulujen kasvisruokapäivä. Tämän viikon kaupunginhallituksessa tehtiin paljon radikaalimpaa ruokapolitiikkaa ilman suurempaa dramatiikkaa.

Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti ehdotuksen Helsingin ruokakulttuurin kehittämisestä. Päätökseen sisältyi tavoite siitä, että vuonna 2015 puolet helsinkiläisten päiväkotien ruoasta on luomua. Luomun käyttöä lisätään myös peruskouluissa ja muissa kaupungin ruokapalveluissa. Lisäksi kaupunki sitoutui WWF:n kalojen suosituslistaan ja päätti julistautua GMO-vapaaksi vyöhykkeeksi.

Päätöksen yksimielisyys viestii sitä, että ruoan merkitys ympäristöpolitiikassa on vihdoin ymmärretty. Helsingin ruokakulttuuria halutaan kehittää ympäristö- ja ilmastoystävälliseltä pohjalta. Tulevaisuudessa kaupunki arvioi ruokansa ympäristö- ja ilmastovaikutukset ja ottaa käyttöön ruokapalveluiden ilmastolaskurin.

Ruoantuotannon osuus kasvihuonekaasujen muodostuksesta arvioidaan 10–30 prosentiksi, joka on suurempi kuin liikenteen aiheuttamat kokonaispäästöt. Monet kalakannat ovat romahduksen partaalla. Vesistöjen saastuminen ja torjunta-aineiden leviäminen ympäristöön ovat lisänneet luonnonmukaisemman maatalouden tarvetta.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantajana, suurin joukkoruokailun järjestäjä ja merkittävä julkisten hankintojen tekijä. Sillä, mitä täällä tehdään, on vaikutusta koko maan ruoan tuotantotapoihin ja ruokaketjuun. Jos me päätämme ruokailla ympäristöystävällisesti, sillä on suuri merkitys.

Ympäristön kannalta ruoka on politiikkaa.