Laulan ja teen biisejä, sävellän myös. Ensimmäisen kappaleeni tein kahdeksannella luokalla, ja vaikka olin vahvasti koulukiusattu, musiikinopettajani kannusti minua esittämään sen koulun edessä. Hyvin meni, ja kiusaajia kiukutti se, että biisi oli niin tarttuva ja se, että korvamato luikerteli heidän korvastaan sisään ja suustaan hyräilynä ulos.
Masennukseni kuitenkin vei laulutekokyvyn pitkäksi aikaa pois. Se vei pois myös halun lukea. Sarjakuvat menivät, mutta entinen kirjatoukka koteloitui. Loin ympärilleni muurit, mutta silti ilkeät sanat tihkuivat läpi, jokainen sana viiltävänä lasinsiruna. Nitistävät, lytistävät, latistavat sanat.
Nyt olen tehnyt omaa musiikkiani parisen vuotta. On käyty äänitysstudiolla äänittämässä raakileet, saatu hyvää palautetta. Ja vaikka hyvää palautetta on saatukin, on tullut myös henkisiä kapuloita rattaisiin. Ne ihmiset, joilta kannustusta ja ymmärrystä musiikin tekemiseen olisin kaivannut, olivat sitä vastaan.
"Ei siitä mitään tule, älä edes yritä."
"Ei siitä leipätyötä tule."
"Vaikka saisitkin musiikkia valmiiksi, kuka ne muka äänittäisi?"
"Menestyminen musiikkialalla on todella vaikeaa."
"Kannattaisi keskittyä johonkin realistisempaan."
Jos ei kokeile, miten voi tietää miten olisi pärjännyt?Ensinnäkin olisin kaivannut arvostusta. Arvostusta siitä, että edes paljastan intohimoni median ja kirjoittamisen lisäksi. Arvostusta siitä, että minulla on edes intohimo johonkin. Arvostusta siitä, että olen hyvä jossain ja olen saanut hyvää palautetta. Mutta ei.
Toiseksi: en ajatellut tehdä sitä päätyönäni, ja ihan sama vaikka olisinkin. Tärkeintä on se, että edes yrittää, kokeilee. Jos ei kokeile, miten voi tietää miten olisi pärjännyt?
Nitistäminen on inhottavaa ja lannistavaa. Ei saa tukea, ei kannustusta, ei kehuja, ei arvosteta, ei innosteta, nyrpistetän nenää ja käännytään pois. Onkohan kyse jostain suomalaisesta mentaliteetista? Älä nyt vaan ylpisty. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kel' onni on, se onnen kätkeköön. Ja niin edespäin.
Minusta ihmisen - suomalaisenkin - pitäisi osata arvostaa toisen taitoa tehdä jotain. Jos on kateellinen, voi olla hiljaa ja miettiä, voiko itse tehdä asialle jotain että kykenisi samaan, ja jos ei, onko itse kenties hyvä jossain muussa asiassa. Nitistämisen tarve tulee kaiketi omista huonoista kokemuksista. Ei ole saanut jostain asiasta kannustusta tai hyvää palautetta, ei ole edennyt vaikka on kokenut itsensä hyväksi ja riittäväksi. Tai joku on katkonut unelmilta siivet.
Ei ole mitään haittaa siitä, että tavoittelee unelmiaan. Lintukodossa on ehkä turvallista, mutta jos ei kokeile siipiään, ei voi tietää miten hyvä lentäjä on. Jos joku yrittää nitistää unelmasi, älä välitä, mene eteenpäin. Sinun ei tarvitsee miellyttää nitistäjää. Hän ei omista siipiäsi. Hän on se Ikaros, et sinä.