Vaimomatskuu

Kesäkurpitsa on yksi lempivihanneksistani. Ihanaa, että kaupoista löytyy suloisia pikkuisia suomalaisia kesäkurpitsoja juuri nyt paaaaaljon! Erilaisia kesäkurpitsareseptejä mulla on päässä jokunen ziljoona, mutta näemmä välillä huomaamattani onnistun kuitenkin keksimään rakkaalle zucchinille vielä lisää käyttötarkoituksia! Tässä nyt siis teille vinkiksi uusin keksintöni, kesäkurpitsapesto. Ehkä joku muukin on hoksannut suristella zucchinit peston sekaan, jos ei, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan!

Niinkuin yleensä, tälläkin kertaa ajatus lähti siitä, että piti käyttää sitä mitä kaapista löytyy. Neiti Ulla nimittäin ilmoitti lauantaina tulevansa kylään ja tuovansa gluteenitonta pastaa mukanaan. En millään jaksanut lähteä kauppaan, joten jotain piti kyhätä siitä mitä kaapista löytyi. Hyvä juttu, muuten olis jäänyt ehkä tämäkin oivallus väliin!

Tämä on nyt taas sitten sarjassamme PIKAruokaa ja LOHTUruokaa. Juustoa ja pastaa, aina toimii! Ja juu, olen koukussa surrurlaitteeseen ja halusin käyttää sitä. Pestosta olen tehnyt monen sorttisia punajuuri/rucola/herne jne -versioita, mutta miten mulla ei ole tullut aiemmin mieleen heittää pestoon kesäkurpitsaa? Tämä versio on ihan mahtavaa! Uus suosikki, söin nimittäin heti saman setin sunnuntainakin. Eli. Kesäkurpitsa, basilikaa, pähkinöitä, pikkaisen valkosipulia, pieni loraus öljyä ja reilusti parmesania/grana padanoa surrur karkeaksi soseeksi ja pastan sekaan, pling valmista! Ja vielä paranee, paistoin rapeaksi murupäälliseksi Swartzwaldin kinkkua. OU MAMA!

Gluteeniton riisi-maissispagetti oli mulle uus tuttavuus, ja lauantaina olisin voinut keskittyä sen keittelyyn viinin juomisen ja juoruilun sijaan vähän enemmän - meni nimittäin aika klimppiseksi tuo muuten varsin herkullinen pasta... Sunnuntaina onnistuin vähän paremmin, olin ehkä ihan piirun verran skarpimpi. Suosittelen rohkeasti testaamaan vaihtoehtoja vehnäpastalle, vaikkei gluteiinia välttää tarttiskaan, oli nimittäin maku todella jees! Tattarinuudelit esimerkiksi on ihania, ja kvinoapastakin on mielestäni todella maukasta. Toki joskus se valkoinen vehnäpasta on vaan ainoo oikee valinta...

Ja se summittainen resepti:
1 pieni kesäkurpitsa
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl parmesan- tai grana padanoraastetta
kourallinen saksanpähkinöitä/pekaaneja
mustapippuria
basilikaa niin paljon ku lystää

Ja siis ohjehan meni näin: SURRUR. Jos surrrurlaite puuttuu, niin raasta kesäkurpitsa ja saksi kaikki ainekset kulhossa silpuksi, toimii niinkin :)

PLUS se rapea kinkkumuru... tai pekoni... täysin valinnainen juttu toki mut kyllä lähti nextille levelille tuo pasta sen ansiosta! Kasvissyöntivuosinani muuten käytin paljonkin kasvis-"pekonia" jota pakasteesta löytyy, laittaisin varmaan sitä jos olis ollut kasvissyöjiä kylässä. Nyt ei ollut!

Minusta kokkaaminen on kivointa kun on haastetta! Joku ainesosa jota välttää, tai joku mitä on pakko käyttää. Tai useampia. No, viime perjantaista Cityn bloggaajien iltamaa varten kotiini läheteltiin kaikenlaisia herkkuja testattaviksi. Haastehan siitä oli itselle väännettävä: miten käyttää mahdollisimman montaa tuotetta illan tarjoiluissa?

Alkupalaksi tarjottujen SunSpelt-näkkäreiden ja valkopapuhummuksen lisäksi kehittelin syksyisen keiton, johon päädyin ymppäämään useampaakin testituotetta! Minulla, kuten varmaan monella muullakin, on lapsuudesta jonkunsortin kurpitsatrauma... Koulussa pakotettiin syömään kurpitsasäilykettä jota inhosin, ja pakko oli väkisten niellä vaikka yökötti. Joten aika hassua että nykyään olen täysin kurpitsakäännynnäinen, ja innolla ängen sitä joka paikkaan.

Kurpitsakeittooni tulee niinkin yllättäviä ainesosia kuin Choco Chili Yogi Tea, Happy Joe Luomu omenasiideri ja Jalotofu Pehmeä. Kuulostaa todelliselta hippikeitolta, mutta nyt hei vähän kokeilunhalua kehiin, älkää ihan heti lytätkö tätä reseptiä!

Tarvitset kurpitsakeittoon tietysti kurpitsaa. Itse tykkään käyttää Butternut -lajiketta (olikohan se suomeksi myskikurpitsa?), se on jotenkin ihanan värinen ja pehmeän makuinen, tai no, jos ihan totta puhutaan taidan tykätä siitä ihan sen muodon takia: se on söpö. Rankin homma tässä keiton valmistelussa taitaa olla kurpitsan halkaiseminen. Joku kirveeseen verrattavissa oleva veitsi on siinä tarpeen! Itselläni on Malesiasta kotiin raahattu järeä keittiökirves, ja sillä kurpitsan halkaisu on onneksi (vaarallista) lastenleikkiä. Halkaisun jälkeen kaaputa höttöinen siemensisältö lusikalla biojätteeseen ja pilko kupritsa paloiksi. Kuorta ei tarvitse poistaa.

Omasta mielestäni keitosta tulee parempaa, jos kurpitsan paahtaa ensin uunissa. Voit kuitenkin kiireessä skipata tämän vaiheen. ja kypsentää kurpitsanpalat liemessä. Jos paahdat kurpitsan, niin levitä palat uunipellille, ripota päälle öljyä ja mausteita. Tähän keittoon sopii todella hyvin viismauste ja lakritsijauhe, suola ja pippuri, ja vielä päälle vähän hunajaa karamellisoimaan kurpitsaa. Pistin kurpitsan kanssa uuniin myös pari kuorittua ja puolitettua sipulia sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorissaan. 200 asteessa puolisen tuntia riittää kurpitsan kypsymiseen, mutta tarkkaile hieman että kurpitsa saa väriä ja ettei valkosipuli pala (poista pikku kynnet tarvittaessa aikaisemmin seasta).

Liemeen laitoin Happy Joe Organic omenasiideriä pari-kolme pulloa. Lämmitin siiderin ja uutin siihen kolme pussia Yogi Teen Chocochiliteetä. Liuotin sekaan myös noin ruokalusikallisen Reformin luomu kasvisliemijauhetta, joka on vakiomausteitani. Kun kurpitsat tulevat uunista, ne voi kipata suoraan liemeen. Valkosipulinkynnet puristetaan kuoristaan sekaan. Teepussit tietysti kannattaa muistaa ottaa seasta pois ennen tätä... Sitten keitellään tovi ja soseutetaan keitto. Tarkasta maku! Keitosta tulee helposti liian makeaa, sillä kurpitsa on itsessään aika makea vihannes. Eli suolaa on oltava tarpeeksi! Itse haluan keittooni myös chilin makua kunnolla, joten lisäsin siihen Srirachaa. Juuri ennen tarjoilua kuumaan, muttei enää kiehuvaan keittoon soseutetaan paketillinen Jalotofun pehmeää tofua. Jos sosekeitto on liian paksua, niin lisää hieman kuumaa vettä/siideriä. Tofun ansiosta tästä keitosta tulee ihanan kermainen, mutta ah niin tolkuttoman terveellinen... ja täysin vegaaninen! Eikä millään uskoisi. Jalotofun tuotteet muuten saavat multa täyden kympin, aivan huippuja kaikki versiot! Suomalaista tofua, kaikkee kanssa... vanha kasvissyöjä hymyilee täällä :)

Jälkkärit olikin hoidettu muualta: pakastimellinen Kolmen Kaverin Jäätelöitä... aaaah mitä hemmottelua! Mustikka-kardemumma ja pähkinä ovat mun mielestä taivaallisia, mutta mehän päästiin testaamaan kaikki maut, huh mikä tsägä!

Summittainen resepti:

1,5 kg kurpitsaa
3 pulloa Happy Joe Luomu omenasiideriä
(tai noin litra muuta kuivaa omenasiideriä)
3 pussia Yogi Tee Chocochiliä
(tai reilu ruokalusikallinen viismaustetta ja/tai 2 tl kutakin: lakritsijauhetta, kardemummaa ja kanelia)
1 kasvisliemikuutio/1 rkl kasvisliemijauhetta
1 paketti Jalotofu Silken
(tai muu pehmeä tofu)
2 keltasipulia
3-4 valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria, chilikastiketta (srirachaa)

kurpitsan paahtamiseen: öljyä, viismaustetta, lakristijauhetta, hunajaa/siirappia

ps. Kurpitsanvihaajat: ottakaa haaste vastaan ja kokeilkaa tätä? Lihanhimoiset: suosittelen lämpimästi rapeaksi paistettua pekonimurua keiton päälle naaaammmmm!

pps. Testissä olevat tuotteet olivat minulla käytössä ihan omasta halustani ja samaten suosittelen niitä tässä reseptissä, koska havaitsin ne oivallisiksi. Hyvää tulee varmasti myös muilla vastaavilla ainesosilla :)

Rakastan hummusta. Jopa siinä määrin, että olen himooni tehnyt sitä vaivalloisella "perunanuija-siivilä" metodilla... Mutta nytpä onni potkaisi: supermukava naapurini Petteri lahjoitti mulle ylimääräisen sauvasekoittimensa!!! Mitäs muutakaan sillä ekaks tehtäisiin ku hummusta?

Olin tsekkaillut erilaisia dippi & leviteideoita perjantaina emännöimääni Cityn blogaajien illanviettoa varten, ja törmännyt houkuttelevaan valkopapu-basilikahummukseen. Tämä mielessäni lähdinkin tällä kertaa liikkeelle valkopavuista kikherneiden sijaan.

Resepti on simppeli:

2 purkkia suuria valkoisia papuja (esim. Pirkka tai GoGreen)
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,5 ruukkua tuoretta minttua
1 paahdettu valkosipulinkynsi (tai öljyssä pehmeäksi kuullotettu)
0,5 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä)

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa vedellä.

Tarjoilin papuhummuksen ihanien testattavaksi saamiemme SunSpelt mustikka- ja täysjyväspeltnäkkärien kanssa. Spelt-Mustikasta tuli uusi näkkärisuosikkini kertaheitolla!

Ps. Vaimomatskuu keittiöpäiväkirja löytyy nyt myös Instagramista!

Ihanaiset ystäväni, DJ-kollektiivi Awkward Girls Societyn tytöt tulevat tänään luokseni syömään. Yhteistä iltaa on suunniteltu jo pitkään ja sumplittu, mikä päivä sopisi meille kaikille. No, tänään on se päivä, ja kuinka ollakkaan, en ole ehtinyt miettiä tarkemmin mitä tytöille tarjoaisin! Kaiken huipuksi neidit ilmestyvät kotiini kello 18, ja pääsen töistä vasta neljältä. Tuossa kahdessa väliin jäävässä tunnissa pitäisi ehtiä käydä kaupassa, suoriutua kotiin, siiivota ja kokata jotain, ups!

Ihan totaalisessa aivotiltissä en sentään ole ollut, koska eilen ennen nukkumaanmenoa suunnittelin tarjoavani salaattia ja syksyistä kurpitsakeittoa. Mutta miten ollakkaan, en unenpöpperössä muistanut, ettei keittiössäni edelleenkään ole sauvasekotinta, vaan vain se perunanuija-siivilä-menetelmä soseiden tekemiseen... Tuossa ajassa ei aleta survomaan soseita siivilän läpi ei! Joten aamupalaa mussutellessani päätin lennosta vaihtaa kurpitsakeitosta kurpitsapizzaan.

Älkää kysykö mistä moinen idea... Haluan vain jostain syystä välttämättä laittaa kurpitsaa. Kurpitsa valmistuu nopeasti, ja se on ihanan makeaa, ja se sopii loistavasti homejuuston ja pähkinöiden ja rucolan kaveriksi, joita mulla sattumoisin on kaapissa. Calzoneksi pizza kääntyi koska törmäsin pinterestissä letitetyn calzonen ohjeeseen ja haluan päästä kokeilemaan sitä!

Joten aamukiireen keskellä väsäsin (suht-idioottivarman) pizzataikinani odottelemaan iltapäivää jääkaappiin (ja tämän johdosta lähdin töihin ilman ripsaria, oijoi!). Kyseinen pizzataikina on muuten ihan tavallinen mutta sekoitan veden, öljyn, suolan, hiivan ja puolet jauhoista ensin, ja vatkaan taikinaa lusikalla tai puulastalla kunnes siihen tulee selkeästi sitkoa. Sitten vasta lisään jauhoja edelleen lusikalla tai lastalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy vaikeaksi. Tämän jälkeen ujutan taikinan päälle ja alle hieman oliiviöljyä, ja laitan sen jääkaappiin. Yön yli tai päivän aikana jääkaapissa tapahtuu ihmeitä: taikina kohoaa hitaasti ja koostumus muuttuu siinä sivussa ihan itsestään mukavan sitkoiseksi. Hidas jääkaappikohotus myös kehittää taikinaan mielestäni paremman maun. (Käsiä likaamaton taikinanvääntömetodi kehitetty "taikinaa kynsien alla" -inhotuksen johdosta)

Täytteeksi laitan rucolaa, ohuenohuita kurpitsaviipaleita (rakas mandoliiniini pääsee töihin) ja vielä sinne tänne homejuusto- ja mozzarellanokareita. Pähkinät tarjoan erikseen sillä yksi vieraistani on pähkinäallerginen.

Taikinahan siis tässä "letitetyssä" calzonessa kaulitaan kutakuinkin suorakaiteen muotoiseksi leivinpaperin päällä. Täyte levitetään raidaksi suorakaiteen keskelle. Vapaaksi jääneet kaksi pitkää reunaa leikataan "hapsuiksi", joita aletaan sitten yhdestä päästä letittää täytteen yli vuorotellen ristiin. Veikkaisin, että olisi hyvä, ettei taikinareunuksen hapsutus alkaisi ihan suoraan täytteestä, vaan että letitettäessä täytteen viereen nousisi samalla reunus joka estää herkkuja valumasta ulos. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy! ... JA hieman mönkäänhän homma menikin: laittakaa ennen kaulitsemista leivinpaperille jauhoja ... niin lähtee ne hapsut siitä kiltisti irti! Heh, ei menny ko Strömssöössä nyt ihan, mutta ruma kapaloitu kurpitsavauva katosi silti viimiseen muruun asti.

Calzonen kaverina aion tarjota yhtä versiota tämän hetken lempparisalaatistani. Ja jälkkäriksi on tiedossa juoruja ja kaupan suklaavanukasta!

Summittainen resepti

Taikina

2, 5 dl reilusti kättä lämpimämpää vettä
3 dl durumjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
25g kuivahiivaa
1 rkl sokeria

Sekoita taikinaa reippaasti tovi ja lisää:
0, 5 dl erilaisia siemeniä (hamppu, sesam, kurpitsa, auringonkukka)
n. 1, 5 dl ruis/speltti/grahamjauhoja

Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy liian hankalaksi. Öljyä taikina alta ja päältä ja laita yön yli/päivän ajaksi jääkaappiin.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Siivuta pala kurpitsaa, josta höttöinen keskiosa on rapsuteltu lusikalla pois. Ei tarvitse kuoria! Kauli taikina levyksi jauhotetulla alustalla (!!!) ja täytä keskeltä silputulla rucolalla, kurpitsalla, juustoilla ja pähkinärouheella. Taita lyhyiden reunojen päädyt kaksinkerroin ja letitä pitkien sivujen hapsutetut reunat kuvan ohjeen mukaisesti täytteen yli, ja voitele halutessasi munalla. Paista noin 30 minuuttia.

En nyt oikein tiedä mikä tässä masentaa... jotenkin on energiat vähissä ja alakulo tunkee kylmän tuulen lailla sisimpään vaikka syksy on mun lempivuodenaika! Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle kiskomaan suklaalevy toisensa perään ja ... heeeetkinen, STOP! Enpä suostukaan tähän. Asennetta kehiin ja äkkiä! Kun antaa pikkusormen syysmasikselle, menee kohta koko käsi. Aika fiilistellä ihanaa, oikeesti juuri vasta äsken loppunutta kesää, ja tuoda ripaus tuota jo nostalgian kultaamaa lähimenneisyyttä tähän hetkeen.

Kesähän on ihmisen parasta aikaa, joten jospa tänä vuonna pyrkisin ottamaan tavoitteeksi viettää aina tasaisin väliajoin kesäpäiviä ihan ympäri vuoden? Aloitan heti, enkä ensviikolla/enskuussa/sitjoskus. Kutsun kaikki kesäheilani (eli ihanat tyttöystäväni) kylään drinkkimehujäille, ja pistän kovat piippuun orastavaa syysmasista vastaan!

Popsicles + Coctails = Poptails. En ihmettele, että näitä reseptejä ja vinkkejä oli kesällä netti pullollaan - mehujäät kun liittyvät niin kesään kuin lapsuuteen, ja drinkit yhdistyvät mielessä (ainakin useimmiten ja toivottavasti) hauskanpitoon. Yhdistelmä toimii yhtä varmasti kuin aikuisten lastenkestit ongintoineen ja paperikruunuineen (jos ette oo järjestäneet lastenkestejä itsellenne aikuisena, niin suosittelen kokeilemaan).

Kesällä tein aikuisten mehujäitä pakastimeen sitä mukaa kun mehujäämuotteja vapautui, ja testattu onkin mm. henkilökohtainen suosikkini appelsiini-persikka-Campari, mustikka-GT, makea "kuningatar"-Muscat, ja appelsiini-aperol-spritzer - hyviä kaikki! Aika moni yhdistelmä syntyi tosin ihan vain siitä, mitä sattui viinakaapista ja jääkaapista kulloinkin löytymään. Inspistä eri makuihin kävin välillä kurkkimassa netistä.

Mehujään voi tehdä mistä vaan, paitsi sulatetuista pakasteista. Tämän tytön urbaani marjastus tapahtuu tänään lähikaupan HeVi-osastolla, metsään ei ehi eikä jaksa, eikä oo äitikään tuonut kuin pikku kipollisen puolukoita mökkireissultaan. Oma suosikkini Campari ei ole ihan jokaisen mieleen, joten taidan tällä kertaa valita alkoholeiksi vodkan ja kuivan kuohuviinin. Vodkan kaveriksi vesimelonia ja minttua, kuoharin seuralaiset ovatkin jo kuluneen kesän itsestäänselvyyksiä: Aperol ja appelsiini - kelpaavat varmasti jokaiselle seurueesta! Hetken mielijohteesta päätän tehdä myös Jallu-inkivääri-sitrus-mehujäitä.

Mittasuhteet saavat olla mehujäädrinkissä kutakuinkin samat kuin juomasekoituksessa muutenkin, mutta muista että kylmyys vie enintä terää pois makeudelta. Mehujäädrinkkisekoitus voi siis olla aavistuksen makeampaa kuin drinkkisi muuten olisi, etkä välttämättä huomaa sitä enää kun seos on jäätynyt. Liika sokeri ja alkoholi estää kuitenkin seosta jäätymästä kunnolla, joten jos nyt ei ihan raakaa viinaa & sokeria heiteltäisi sinne pakastimeen? Lantrinkia tarvitaan, ihan siis sen koostumuksenkin takia. Maistelu ja mittasuhteiden tarkkailu ovat tärkeitä työvaiheita, ja huolimatta ahkerasta maistelusta sekoitusvaiheessa, jotenkin siinä aina käy kuitenkin vielä niin, että "joudun" juomaan ylijäämät ihan lasista!

Summittaiset reseptit / 6 kpl isoa mehujäätä tai 12-15 shottilasillista

Appelsiini-Aperolspritz

1 dl Aperolia
3 dl kuohuviiniä
1 dl vissyä
1 kalvoton, pieneksi leikattu appelsiini ja sen mehu

Kuori appelsiini veitsellä niin, että näet kalvojen rajat. Irroittele ohuella fileerausveitsellä appelsiininlohkot laajasuisen kannun päällä. Mehua valuu kannuun tässä operaatiossa, ja hyvä niin! Irroitettuasi kaikki lohkot voit vielä puristaa viimeisetkin tipat appelsiinin jäänteistä kannuun. Varo siemeniä... Tiputa appelsiininlohkot mehun sekaan sitä mukaa kun saat niitä irroiteltua ja saksi niitä lopuksi hieman pienemmiksi. Lisää Aperol, vissy ja kuohari, sekoita ja jaa muotteihin. Pakasta vähintään kolme neljä tuntia, mieluummin yön yli.

Vesimeloni-minttu-vodka

500 g vesimelonia
2 rkl sokeria
puoli ruukkua minttua
1 dl vodkaa
1 dl kivennäisvettä

Saksi minttu kannuun ja laita sokeri päälle. Hierrä minttu ja sokeri sekaisin puunuijalla. Lisää silputtu vesimeloni, jonka voit myös kevyesti nuijia rikki. Lisää sekaan vodka ja kivennäisvesi, sekoita, ja jaa mehujäämuotteihin. Pakasta vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli.

Jallu-sitrus-inkivääri

1 dl Jallua
Tölkillinen inkiväärilimua/Ginger Beer
Puolikkaan appelsiinin mehu
Kokonaisen sitruunan mehu
2 rkl vaahterasiirappia

Kaikki sekaisin ja pakkaseen, piste :)

Ps. Shottilaseja käyttäessäsi vahdi jäätymistä, ja törki kohmeiseen massaan esim cocktailtikkuja, puisia jäätelötikkuja tai pikkulusikoita

Ihanaa kesäfiilisviikonloppua kaikille!

Viime viikolla ruokavieraalle tarjoamani bataattipurilaiset ruokkivat sopivasti vielä seuraavinakin päivänä. Viikonloppuna ruokavalio lähtikin sitten paheelliselle tielle ... oli pizzaperjantaita ja oli rapujuhlaa ja ... Nyt on DETOXIN tarve aikamoinen!

Olen jossain määrin tutustunut superfoodeiksi kutsuttuihin, ravintoarvoltaan erityisen rikkaisiin raaka-aineisiin, ja mieluusti käytän niitä aina kuin mahdollista. Useimmat näistä raaka-aineista nyt ovat vakiokäytössä ihan luokittelusta piittamatta, ja sen kivempi syödä niitä, kun tietää niiden olevan täynnä kaikkea joka auttaa voimaan paremmin! Onneksi moni tähän kategoriaan laskettu raaka-aine on ihan normaalihintaista peruskauppatavaraa: superterveellistä parsakaalia esimerkiksi löytyy joka Siwasta ja Alepasta, ympäri vuoden. (Olisi tietysti parasta, että sen parsakaalinkin ostaisi luomuna, mutta ei se ns. tavallinenkaan pahasta ole.)

"Superfood" nimitys jo itsessään nostaa monen niskakarvat pystyyn, ne ovat jotain hihhuleiden jauheita ja pillereitä, niitä pitää lähteä ostamaan erikoisliikkeistä, ne maksavat sikana, tarviiko niitä nyt muka oikeasti, ihan hyvin on pärjätty ilmankin?! Tosiasiassa superfuudit ovat ihan vain ruokaa nekin. Niitä syödäkseen ei välttämättä tarvitse investoida ties mihin kaukaa rahdattuihin kalliisiin tuotteisiin. Koska itse rakastan haahuilua Ruohonjuuren ja Ekolon kaltaisissa kaupoissa, kaapistani löytyy myös niitä eksoottisempia terveyspommeja: spirulinaa, chlorellaa, macaa, inka- ja gojimarjoja, kylmäpuristettua kookosöljyä, chian siemeniä jne.

Viikonloppuna rilluttelun jälkeen ajatus terveellisestä, edullisesta ja riittoisasta salaatista alkaa olla SUPER. "Superiksi" siellä täällä listattu bataatti ja lehtikaali löytyvät jo jääkaapista, ja kuivakaapissani on kurpitsansiemeniä sekä kuivattua marjasekoitusta (goji, inka, karpalo). Joudun siis ostamaan tätä pariin kevyeen ateriaan riittävää salaattia varten vain parsakaalin :)

Salaatti on helppo valmistaa. Aloitan kastikkeesta, johon laitan Viiskulman Ullan viime visiitillään tuliaseksi tuomaa auringonkukansiementahnaa, vaahterasiirappia, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja sitruunamehua.

Pestystä ja kuivatusta lehtikaalista poistan kovan keskiruodin ja käärin kaalinlehdet tiukalle rullalle. Sitten leikkelen "kaalisikarin" ohuenohuiksi viipaleiksi. Kaalisilppu on hyvä laittaa kastikkeeseen heti, jotta se ehtii hieman pehmetä muita aineita odotellessaan. Netissä tutkiskelemissani ohjeissa neuvotaan hieromaan kaalia kastikkeeseen ihan käsin, jotta jokainen lehti on varmasti kastikkeen peitossa, ja minä teen niin, koska se on kivaa.

Parsakaalin ja bataatin leikkaan melko suuriksi paloiksi ja höyrytän vesitilkassa kannen alla. Bataatti kattilaan ensin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua parsakaali mukaan. Viitisen minuuttia riittää: pysy tarkkana, ettet ylikypsennä sitä! Jätät hampaille töitä, ja vitamiinitkin säilyvät paremmin. (Kiitos äiti, joka iskostit tämän ohjeen selkärankaani heti kun osoitin kiinnostusta kokkailuun, eli abaut silloin kun lusikka pysyi kädessä)

Silppuan salaattiin myös pienen punasipulin ja pätkän chiliä superterveellisiä nekin. Juuri ennen syömistä lisään salaattiin vielä kuivattua marjasekoitusta ja kuivalla pannulla nopeasti paahtamiani kurpitsansiemeniä.

ps. Jos kaapista tai pakkasesta löytyisi mustikoita, laittaisin vielä niitä. pps. Ruokaisamman tästä salaatista saa lisäämällä siihen keitettyä quinoaa, linssejä tai papuja.

Kokeile salaatissa seuraavien "super" raaka-aineiden erilaisia yhdistelmiä:

parsakaalia
lehtikaalia
vihreitä papuja
edamamea eli tuoreita vihreitä soijapapuja
bataattia, porkkanaa tai punajuurta
punasipulia
punaista riisiä
quinoaa
vihreitä linssejä
auringonkukan- kurpitsan- seesamin- ja hampunsiemeniä
mantelilastuja tai saksanpähkinöitä
kylmäpuristettua rypsiöljyä/oliiviöljyä
mustikoita, gojimarjoja, inkamarjoja, karpaloita
sitrushedelmiä esim. kastikkeessa tai salaatissa siivuina

Minimalistisempikin muutaman ainesosan yhdistelmä voi toimia yllättävän hyvin! Tein taannoin lehtikaali-quinoa-porkkana-mustikkasalaattia vuohenjuustonokareella, ja meinasin tipahtaa tuolilta koska se oli NIIN hyvää!

Eilinen Cucina Povera -tyyppinen ateriani oli herkkua! Tänään on kuitenkin kylään tulossa ystävä, ja haluan tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Kyseinen ystävä on kasvissyöjä, joten jotain budjettiystävällistä kasvissafkaa pitäisi väsätä. Ruokainventaario paljasti, että juureslokerossa piileksi puoli pussia kesäperunoita ja muutama bataatti - aion hyödyntää ainakin ne.

Näin jonkun aikaa sitten jossain ruokaohjelmassa vinkin herkullisen rapeille uuniperunoille (en nyt muista mikä ohjelma oli kyseessä, mutta Jamie Oliverkin on tehnyt jotain vastaavaa): kokonaiset pienet perunat keitetään kypsiksi, ja kipataan uunivuokaan. Siellä niitä litistellään kasaan ja hunnutetaan öljyllä ja mausteilla. Lopuksi perunat rapeutetaan kuumassa uunissa. Näytti törkeän hyvälle, varmaan erityisesti koska heikkoteni on PERUNA melkein missä muodossa vaan, mutta varsinkin paistettuna ja rapeakuorisena. Aijai! Okei, eli paistettuja perunoita. Bataatista tulee tällä kertaa pihvi, eli höm, näemmä tiedossa on burgeri-illallinen! No mikä ettei! Joudun ostamaan tätä ideaa varten vain avocadon, lehtikaalia ja pari sämpylää (nyt en ehdi leipoa itse). (ottaen huomioon, että haluan tehdä jotain spessua, oon tyytyväinen ettei kauppaan mee kuin vajaa vitonen, ja näistä riittää muuhunkin)

Ja sitten töihin! Bataatti laitetaan 200 asteiseen uunin noin tunniksi, ihan kokonaisena vaan (tai jos on kiire, niin pitkittäin halkaistuna, puoli tuntia riittänee siinä tapauksessa). Sillä välin kun bataatti valmistuu, keitellään haluttu määrä pikkuperunoita kypsäksi, valutetaan niistä vesi pois ja kipataan ne öljyttyyn uunivuokaan. Seuraavaksi saat lytätä kerrankin pienempiäsi ihan luvan kanssa: painele kattilan pohjalla tai perunanuijalla pottuja rikki ja littaan, muttei täysin mössöksi sentään, ja ripsotellaan vähän lisää öljyä päälle, sekä haluamiasi mausteita (esim. rosmariinia/timjamia/valkosipulia/suolaa/pippuria).

Potut ovat nyt uunia vaille valmiita, joten voidaan jatkaa pihvien esivalmistelua. Keitä puolitoista desiä punaisia linssejä kypsäksi (n. 10 minuuttia) ja valuta niistä vesi. Kun bataatti on läpikypsä ja pehmeä (kokeile vaikka haarukalla), ota se uunista. Älä sammuta uunia, sinne lykätään ne perunat, ihan kohta. Voit nostaa uunin lämmön 225 asteeseen ja laittaa vaikka grillivastuksenkin päälle.

Bataatti halkaistaan ja annetaan jäähtyä hieman. Se kuoritaan ja leikellään vähän pienemmiksi palasiksi ja lisätään linssikattilaan. Ja taas litistellään ja nuijitaan, tai suristellaan sauvasekoittimella, mutta jätä seokseen kuitenkin hieman sattumia. Bataatti-linssiseoksen voi maustaa pippurin ja suolan lisäksi esim. chilillä, valkosipulilla, juustokuminalla, sinapinsiemenillä, korianterin siemenillä ja savustetulla paprikalla. Lisää soseeseen vielä yksi kananmuna ja/tai reilu puolisen desiä kikherne/maissi/soijajauhoja (ilman kananmunaa jopa desi). Seoksesta muotoillaan uunipellille litteitä pihvejä, 6-8 tästä määrästä tulee suurinpiirtein. Sitten ruuat uuniin - perunat ylätasolle, pihvit keskitasolle. Kiertoilma-asetus voi olla hyvä idea, jos uunistasi sellainen löytyy.

Noin 20 minuutin kuluttua pihvit ovat valmiit ja perunat rapeutuneet. Viimeiseksi viideksi minuutiksi voit vaihtaa peltien paikkaa: perunat alas ja pihvit ylös saamaan väriä pintaan. Eikä muuta kuin kokoamaan ateriaa: sämpylän väliin oman mielen mukaiset lisukkeet, pihvi, ja kansi päälle. Ihanan rapeat perunat viereen ja syömään!

Mun hampurilaisiin tulee viipaloitua tomaattia ja avocadoa sekä murustettua savufetaa (jota viime viikon pizzan jäljiltä löytyi vielä nokare jääkaapista). NAM. Luulis kelpaavan?

Summittainen ohje:

Perunat

4-5 pientä tai pari isoa perunaa per syöjä
Öljyä, mausteita

Pihvit (n. 6-8 kpl)

1 keskikokoinen bataatti
1,5 dl kuivattuja punaisia linssejä
(1 valkosipulin kynsi silputtuna)
(2 rkl auringonkukan tai kurpitsan siemeniä)
1 kananmuna ja/tai 0,5-1 dl soija/maissi/kikhernejauhoja
mausteita
(pinnalle siemen/pähkinärouhetta tms.)
Pihvit voi paistaa uunissa, mutta rasvaa pelkäämätön rapean pinnan ystävä paistaa ne lopuksi vielä paistinpannulla ;)

Lisäksi

sämpylä per syöjä

lisukkeet maun mukaan, mulla tällä kertaa:
puolikas siivutettu avocado
tomaattiviipaleita
murustettua savufetaa (Fontana)
kotitekoista salsaa (oli muutama kohta ylikypsä tomaatti ja chili)

Lisukesalaattiin

2 lehtikaalin lehteä ruoti poistettuna ja ohueksi silputtuna
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl mantelitahnaa (/tahinia/sokeritonta maapähkinävoita tms.)
1 tl vaahterasiirappia/hunajaa/sokeria
puolen sitruunan mehu/ 2 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
(1 tl dijon sinappia)

Tee kastike ensin kulhoon sekoittamalla kaikki ainekset yhteen, ja lisää lehtikaali sekaan ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Hiero käsin kastike kunnolla lehtiin! Kastike pehmentää sopivasti muuten aika tuhdit lehdet.

ps. Täysin vegaanisen purilaisista saa jättämällä juuston ja kananmunan pois (soija/maissi/kikhernejauhot toimivat reseptissä kananmunan tavoin). Gluteeniton purilaisesta tulee käyttämällä gluteenitonta leipää.

pps. Lihanhimoiset, eikös kaikki maistuu paremmalta pekonin kanssa?

ppps. mitä rikkaampi/köyhempi rahatilanne, sitä vähemmillä/runsaammilla aineilla pelaillaan. Hyvää tulee askeettisemmastakin versiosta :)

Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.

Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli "köyhäinkeittiön" kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla... sienimetsäänkin voisi lähteä?

Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.

Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja - ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.

Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä - mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.

Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.

Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.

Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.

Summittainen resepti:

Sose

purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)

Vihannekset

mitä tahansa seuraavista:

parsakaalin kukintoja
vihreitä papuja
lehtikaalia
ohueksi viipaloitua fenkolia
lehtipinaattia
kesäkurpitsaa
tms.

Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.

ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!

pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä - lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.

Tiedättekö sen sunnuntaiolon, kun tekee mieli sulkeutua omiin oloihin, ehkä katsella hömppää televisiosta ja sulloa itseensä hiilihydraatteja? Joo-o, tänään on ollut sellainen sunnuntai. Jostain pitäisi saada energiaa uuteen viikkoon, muttei oikein jaksa tehdä mitään haasteellista.

Keittiöstä löytyi hiivaleivän varsin kuivahtanut käntty, kananmunia, maitoa ja mustikoita. Eli tietysti, ainekset köyhiin ritareihin! Olen viimeaikoina koukahtanut erilaisiin pähkinä/kaura/soijamaitoihin, ja erityisesti lievästi makeaan mantelimaitoon, johon valmistan perusaamiaiseni eli tuorepuuron. (Parasta esim. vastapaistetun ruisleivän kanssa on edelleen kuitenkin kylmä rasvaton maito, eikä mikään muu.) Jääkaapissa oli siis molempia, mutta nyt teki mieleni kunnon herkkua - mantelimaitoa siis.

Kaikkihan sen tietää, eikö, kuinka köyhät ritarit tehdään? Kuivahtanut leipä siivuiksi (ja tähän homma meinasikin tyssätä tänään, hyvä etten leikannut peukaloa irti), ja munamaitoon lillumaan. Halusin tänään ekstraspesiaalia herkkua ja laitoin mantelimaidon sekaan kananmunan lisäksi kanelia, kardemummaa ja vaniljaa.

Kun leipä on imenyt nesteen viimeiseen pisaraan, se paistetaan. VOISSA. Aaaahhhh... Eikä nuukailla! Ehkä sitä voisi joskus kokeilla myös kookosöljyä, mutta ei tänään.

Tänään laitoin rapean hiilaripommini päälle mustikoita, kookoslastuja ja vaahterasiirappia. Mutta ei siitä pitkää aikaa ole, kun tarjoilin sunnuntaiaamiaiseksi yökyläilevälle ystävälle köyhiä ritareita rapeaksi paahdetun shwarzwaldin kinkun, saksanpähkinävoin ja vaahterasiirapin kanssa ;) hyvin upposi!

Nyt en ees jaksa kirjoittaa sitä reseptiä. Kyllä te osaatte! Mutta jos vaikka joltain olis päässyt unohtumaan, niin tehkää ihmiset köyhiä ritareita! Mulla ehti ennen tätä kesää vierähtää ainakin viisi vuotta ilman että muistin tämän ihanan päivänpelastajaherkun... Resepti löytyy vaikkapa täältä :)