Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on herkku.
Huhuu, Halloween lähestyy ja kaupat pursuilevat ihania kurpitsoja! Ei, en osta kurpitsaa kaiverrettavaksi. Taion siitä karkkia!
Kurpitsahan on itsessään jo aika makea möllykkä, eikä ihme, onhan se sukua melonille. Kurpitsoja on monen muotoisia, värisiä ja kokoisia, joista oma suosikkini on käytännön vuoksi myskikurpitsa eli butternut: butternut mahtuu kokonsa puolesta jääkaappiini ja saan sen halki ilman kirvestä.
Tältä näytti erään kurpitsan kohtalo. Tuli hyvä soppa!
Näin syksyllä käytän kurpitsaa monessa ruuassa; teen kurpitsakeittoa, paahdan eri tavoin maustettuja lohkoja salaatteihin tai sellaisenaan syötäviksi. Soseena kurpitsa käy eräänlaisesta valkokastikepohjasta, ja sopii gratiineihin. Kurpitsasta saa tietysti myös ihanaa makeaa piirakkaa!
Helpoin pikaherkkuni on yksinkertainen paahdettu, karamellisoitu kurpitsa. Se valmistuu puolessa tunnissa ja uppoaa sellaisenaan. Lempimausteeni on kiinalainen viismauste, jonka lisäksi käytän vaahterasiirappia ja chilikastiketta.
Karkkikurpitsa: puolikas myskikurpitsa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1-2 rkl kasviöljyä
1-2 rkl viismaustetta
maun mukaan suolaa ja chilikastiketta tai tabascoa
(muutama siivu pekonia)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Kuorimisen voit halutessasi jättää väliin, myskikurpitsan kuoret voi vallan hyvin syödä! Viipaloi kurpitsa noin sentin paksuisiksi isoiksi paloiksi, ja levitä kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. Roiski loppu öljy sekä vaahterasiirappi ja chilikastike päälle, mausta runsaalla määrällä viismaustetta ja ripauksella suolaa. Heivaa kurpitsa uuniin, ylimmälle tasolle, ja paista kunnes haarukka uppoaa siivuun helposti, ja pinta on hieman ruskistunut (noin 20-30 min). Voit kuutioida viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi siivujen päälle hieman pekonia rapeutumaan, aijjjaijai!!!
ps. Kiinalainen viismauste on seos: tähtianis, kaneli, fenkoli, neilikka ja anis ovat seoksen ainesosat. Jos et löydä viismaustetta, kokeilisin vaikka lakritsijauhetta ja kanelia. Neilikan kanssa kannatta ainakin olla varovainen, se on aika voimakas mauste!
Neljäntoista kasvissyöntivuoden aikana minulla oli tasan kaksi lihaan liittyvää himoa: puoliraaka pippuripihvi ja pekoni. Vaikka kasvissyönti on muutama vuosi sitten vaihtunut sekaruokavalioon, en edelleenkään syö paljoa lihaa. En sitä pihviä, enkä pekonia. Ne ovat poikkeusherkkuja, ja sitäkin paremmalta ne maistuvat, kun niitä syö harvakseltaan... Pekonin suhteen tosin poikkeuksia tekisi välillä mieli tehdä vähän tiuhemmassa tahdissa. Kun se ei kuitenkaan niin hirmuisen hyväksi ole (minulle, possulle, ympäristölle), tykkään käyttää pahimpaan himoon himpun terveellisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja.
Vegepekonia saa pakastettuna ainakin Hälsans Kökiltä, mutta tämän hetkinen villitykseni on itse tehty rapea herkku: kookospekoni! Se on helppo valmistaa, ja törkeän hyvää.
Sekoita mausteliemen ainekset keskenään ja pyörittele kookos liemessä. Anna kaiken nesteen imeytyä lastuihin. Lämmitä uuni 150 asteeseen ja levitä kookos tasaisesti leivinpaperoidulle pellille. Paista uunissa 15-20 minuuttia, tai kunnes lastut ovat kauttaaltaan ruskistuneet, mutta eivät palaneet. Lastuja on hyvä käännellä muutaman kertaa paiston aikana, jotta ne ruskistuvat tasaisesti. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa - tosin eipä nämä kauaa säily. Ainakaan minun kotonani!
Edellissatsista laittelin herkkupaloja mm. kurpitsakeiton päälle, ja tein melkoisen herkulliset feikki BLT (bacon, lettuce, tomato) -leivät. Puolet "pekonista" taisi kuitenkin kadota suuhuni ohimennessä sellaisenaan...
Ajattelin ennen, ettei aikuisena enää ystävysty samalla tavalla kuin lapsena, tai vaikkapa opiskeluaikana. Lapsena olin vilkas ja reipas tutustumaan muihin (lempinimenikin oli ilopilleri) ... mutta annas olla, kun murrosikä alkoi. Siihen loppui kaikkien kanssa kaveeraaminen, ystäviä oli vain yksi-kaksi bestistä, eikä edes tarvetta useammalle.
Pitkän seurustelusuhteen aikana ystäväpiiri ei juuri kasvanut, vaan pysyi muutamissa kaveripariskunnissa ja opiskeluaikojen ystävissä. Kourallinen hyviä tyyppejä riitti oman rakkaan lisäksi mainiosti, kun elämä pyöri lähinnä kodin ja työpaikan ympärillä.
Kun erosin, ilmaantui nopeasti ongelma: kenen kanssa puuhailla juttuja, kenen kanssa käydä ulkona, kun useimmat vanhat ystävät viettivät edelleen parisuhde-elämää? Muuttuneet sosiaaliset tarpeet aikaansaivat rohkaistumista: aloin astua ulos mukavuusalueeltani, osallistua tilanteisiin joista en tuntenut entuudestaan ketään ja jutella ihmisille siellä sun täällä ihan omana hönttinä itsenäni, vaikken sellaista ollut tehnyt sitten lapsuuden.
Moisesta uskaliaisuudesta on seurannut pelkkää hyvää. Kaveripiirini on laajentunut erityisesti muutaman viimeisen vuoden aikana isoksi, mahtavista, eri ikäisistä ja erityyppisistä persoonallisuuksista koostuvaksi verkostoksi, joka toimii aktiivisesti eri kokoonpanoilla järkkäillen milloin minkäkinlaisia yhteisrientoja. Ihaninta on ollut nähdä, kuinka uudet ystäväni tutustuvat vanhoihin, ja ympärilläni alkaa olla sellainen laajentunut perhe, josta en osannut nuorempana haaveillakkaan!
Uusia ystäviä on tupsahtanut elämääni sieltä täältä, mutta yllättävää kyllä: myös sosiaalisen median kautta. Instagram yhdisti minut ja Viiskulman Ullan, eikä tätä blogia edes olisi ilman Ullaa. Ullasta on tullut lyhyessä ajassa rakas ja kallis ystävä, johon olen yhteydessä lähes päivittäin. Myöskin Twitter on rikastuttanut tuttavapiiriäni mahtavilla persoonilla, ja onpa minulla muutama niinsanottu kirjekaverikin nykyään.
L O V E
Ystävänpäiväksi päätin kutsua muutaman näistä extrasiskoistani kylään, ja kokkailla heille jotain hemmottelevaa. Pääruokalaji on vielä kehittelyssä, mutta jälkiruoka tulee olemaan lempikakkuani, punajuuri-suklaakakkua. Tekisin tätä kakkua mieluiten joka tapauksessa, mutta erityisesti näille ruokavalioltaan rajoittuneemmille naisille tämä herkku on omiaan: se on gluteeniton, laktoositon ja silti ah, niin supersupermakoisa.
Punajuuri-suklaakakku
300 g punajuurta
350 g laktoositonta tummaa suklaata
450 g pehmeää tofua (esim. Jalotofu Silken)
1,5 dl ruokosokeria
1 tl vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua lakritsijuurta (esim. Urtekram)
1 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
2 rkl maissitärkkelysjauhoa
2 tl kookosöljyä
Nam!
Keitä pestyt punajuuret kypsiksi (30-45 minuuttia, koosta riippuen. Voit myös oikaista ja käyttää kaupan vakuumiin pakattuja valmiiksi keitettyjä punajuuria). Sulata suklaa vesihauteessa hitaasti sekoitellen ja nosta hetkeksi jäähtymään. (Eli: paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kiehuvan vesikattilan päälle. Vesi ei saa koskettaa kulhoa.)
Tässä tulee kakkuja kolmeen eri tilanteeseen: esiystävänpäivään, päiväkahveille ja ystävänpäivän illallisille.
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjainen kakkuvuoka kookosöljyllä ja peitä pohja leivinpaperilla. Sekoita kuoritut keitetyt punajuuret, tofu, sokeri, mausteet ja maissitärkkelys ja soseuta. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin 40-50 min (paistoin pikku annosvuokia 30 min, pienempää sydänvuokaa 45 min, ja isoa sydänvuokaa 55 min), tai kunnes se tuntuu kiinteytyneen. Kakku jää hieman tytiseväksi mutta kiinteytyy jäähtyessään. Siirrä viilennyt kakku peitettynä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mutta mieluummin vaikka yön yli.
Tarjoilua varten valelen kakun suklaalla ja koristelen sen suklaalastuilla, gojimarjoilla, kaakaopavuilla ja mulperimarjoilla. Kakun kaverina tarjoilen cashewpähkinöistä tehtyä "kermaa".
Cashew-vanilja-kerma:
2 dl raakoja suolattomia Cashew-pähkinöitä (mulla oli testissä Big Tree FarmsinTruRa-cashewpähkinät, jotka on kylmäprosessoitu niin, että mahdollisimman paljon ravinteita säilyy pähkinässä) liotetaan reilussa vedessä vähintään kolme tuntia. Vesi kaadetaan pois, ja pähkinät laitetaan tehosekoittimeen. Lisätään 1 tl vaniljasokeria ja vettä tai esim. mantelimaitoa tilkka kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes koostumus on tarpeeseen sopivasti paksu/ohut ja tasainen.
Kakusta voi tehdä täysin maidottoman käyttämällä maidotonta suklaata (tummassa suklaassa saattaa olla jäämiä maitoproteiinista).
Jalotofu ja TruRa -tuotteet sain testattavaksi blogini kautta.
ps. Tein tätä kakkua taannoin synttärikemuilleni, enkä kertonut mitä siinä on. Eipä juuri kukaan meinannut uskoa, kun lopulta ainesosat paljastin. Kokeilkaa siis rohkeasti, ja heittäkää mahdolliset ennakkoluulot romukoppaan! Niin, ja tämähän siis pätee myös niissä sosiaalisissa tilanteissa ;)
pps. Ohje on mukaelmani Glorian ruoka&viini -lehdessä julkaistusta reseptistä(6/2011).
En ole mikään maailman suurin makeanystävä. Jos haluan hemmotella itseäni, ostan suola-viinietikkasipsejä ja mussutan ne itseältäni salaa humps vaan! Mutta... joskus toki iskee muhunkin suklaahimo. Voittekin varmaan arvata ilmeeni kun kuulin saavani kunnian testailla CocoVin raakasuklaan valmistuspakettia!
Raakasuklaa on kyllä ihan omaa luokkaansa herkkukategoriassa! Se on tolkuttoman hyvää ja vieläpä todella terveellistäkin, vaikkei tietysti mikään kaloriton herkku olekaan. Raakasuklaa on suklaata, joka valmistetaan vain puhtaista, alkuperäisistä ja prosessoimattomista raaka-aineita. Raakasuklaan valmistamisessa raaka-aineita ei missään vaiheessa kuumenneta - näin suklaassa on jäljellä enemmän ravinteita.
Raakasuklaata punaisilla marjoilla ♡NAM!
Raakasuklaan tekeminen on nopeaa ja helppoa. Kaikki raaka-aineet löytyvät paketista ja niiden lisäksi tarvitset vain sekoituskulhon joka sopii jonkun kattilasi päälle. Ekaksi lämmitetään kookosöljy vesihauteessa juoksevaksi ja sitten sekaan lisätään loput paketin raaka-aineista. Seosta lämmitellään vesihauteessa vielä hetki, että kuiva-aineiden seassa piilotteleva kaakaovoikin sulaa joukkoon (älä kuumenna kuitenkaan seosta liikaa, voit kutsua lopputulosta raakasuklaaksi vain, jos lämpötila ei ylitä 45 celciusta).
Kun kaikki on yhtä sulaa kiiltävää massaa, kaadetaan suklaa paketin mukana tuleviin muotteihin, tai uunipellille/vuokaan leivinpaperin päälle. Sitten vain pakastimeen tai jääkaappiin jähmettymään. Eipä aikaakaan, kun suklaa on valmis - eipä aikaakaan kun se on myös syöty.
Erkki sekoittaa vauhdikkaasti!
Oikeasti, tein raakasuklaata mun 2,5 ja 4 vuotiaiden siskonpoikien kanssa ilman katastrofia (lusikka ei vilahdellut suuhun tekovaiheessa kenelläkään, gojimarjat sensijaan tekivät pikkupojille kauppansa vauhdilla).
Hyvänmielen herkkuja
Ekan kolmesta suklaasatsini tein pakkauksen ohjeen mukaan, ja mussuttelin sitä retkieväänä ystäväni kanssa. Hyvää oli, huhhuh! Seuraavaan satsiin lykkäsin pari desiä pakastekuivattuja punaisia marjoja (karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa). Kolmanteen satsiin rouhin Big Tree Farmsin raakakaakaopapuja... öö... vielä parempaa. Kakkos- ja kolmossatsit kiskottiin "En osaa sanoa EI klubi-iltana".
CocoVi Raakasuklaan valmistuspakkaus sisältää kaiken mitä tarvitset :)
Paketteja on ilmestynyt kaappiini jo muutama lisää - jouluhan on jo lähellä, ja haluan tehdä joulukonvehteja ja ja ja... Toisinsanoen: jäin koukkuun. Ja niin taisi jäädä näistä kokeiluista hyötynyt lähipiirikin. Melko tyyristähän raakasuklaa toki on tarjouslevyihin verrattuna, mutta sanoisin että ehdottomasti hintansa väärti.
CocoVin paketilla valmistettu raakasuklaa sisältää runsaasti superfoodeja; mm. gojia, macaa, lucumaa, neitsytkookosöljyä ja raakakaakaota joista saa toki runsaasti energiaa, mutta myös kalsiumia, sinkkiä, rautaa, kuparia, magnesiumia, kaliumia sekä kehoasi helliviä antioksidanttisia flavonoideja.
Saanhan tämännäköisiä paketteja joululahjaksi?
Kun en itse mikään ravitsemustieteilijä ole, en kaikkea raakasuklaaseen liittyvää hyötyä osaa lunttaamatta edes luetella, mutta kyllä tuo herkku pesee muut suklaat niin ravintosisällössä kuin maussakin, ja se riittää tiedoksi minulle. LISÄÄ KIITOS!
Eilen kaupassa vastaan möllähti spagettikurpitsa. Tämä kurpitsalajike on rakenteeltaan kiinteä ja säikeinen, ja kypsytetystä kurpitsasta voi raaputtaa haarukalla "spagettia" joka maistuu esim. keliaakikollekkin. Pinterestissä spagettikurpitsa niittää mainetta myös painonhallintaruokana - reseptejä hyvän omantunnon lohturuokaherkuille tästä raaka-aineesta piisaa, puhumattakaan kaloreista, jotka tuon möntin kotiinkantaminen kuluttaa!
Spagettikurpitsaa ja kanaa "Alfredo"
Koska eilinenen kohtaaminen tämän jännittävän raaka-aineen kanssa oli ensimmäinen laatuaan, ostin yhden samantien. Kuulemma olisi hyvä valita kurpitsa, joka on mahdollisimman pyöreä (saa pidempää "spagettia") ja sellainen, joka ei kopauttaessa kuullosta ontolta (silloin kurpitsan liha on kosteaa ja siinä on hyvä rakenne). En ollut valmistautunut kohtaamiseen, joten mukaan lähti pitkulainen möllykkä. Kypsennystä varten kurpitsa halkaistaan pitkittäin (EI HELPPOO, missäköhän mun moottorisaha on...) ja siemenet kaavitaan keskeltä pois.
"Kurpitsamurha"
Kurpitsa laitetaan uuniin (200-225ºC) jopa tunniksi, leikkuupinta vasten uunivuokaa ja folio suojaamaan päältä. Kurpitsan olisi siis hyvä pysyä kosteana uunissa. Kun haarukka uppoaa pehmenneeseen kurpitsaan, niin on aika raaputtaa haarukalla spagettia!
Kurpitsa = spagetti
Koska kurpitsalla kestää uunissa tovi, voi odotellessa valmistaa sille haluamansa kastikkeen. Hyvää tuo outo pallero on ihan sellaisenaankin, mutta tänään mieleni teki jotain tuhtia - liuta lohturuokareseptejä selailleena kerman ja juuston kutsu oli jo melkoinen!
Tein simppelin Alfredo -tyyppisen kastikkeen kaurakermasta, maissijauhosta, maidosta, voista ja parmesaanista. Kastikkeen suurustuksen hoidin tässä laiskan versiossa hyppyyttelemällä pieneksi saksitun broilerifileen maissijauhojen kanssa sekaisin suljetussa hedelmäpussissa (ei tiskiä -metodeitani) ja ruskistamalla palaset voissa. Kun näihin jauhotettuihin palasiin lisää kermaa, suurustus käy vauhdilla. Koska en kokkaa reseptistä niin sainkin lisätä kastikkeeseen desin maitoa ohentamaan liiaksikin suurustuvaa soossia. Kastike sai makua silputusta lehtikaalista, raastetusta parmesaanista ja uunissa pehmeäksi hautuneesta valkosipulinkynnestä. (+ pippuria ja suolaa, tietysti!)
Kanaa "Alfredo"
Kurpitsanpuolikas muhi uunissa lopulta tunnin, kun uppouduin kirjoittelemaan tätä. Raaputtelu oli helppoa ja vaikka "spagettini" muistuttaa enempi rakettispagettia, niin voi härregyyd, miten hämäävä lopputulos on kastikkeeseen sekoitettuna. Nyt on kurpitsasesonki, luulenpa, että teen tätä niin kauan kun sesonki kestää!
Spagettikurpitsa on kausijuttu eli kauppaan heti mars!
Satokausikalenterista on helppo tsekata, mikä milloinkin on sesongissa - tuotteet ovat tuolloin parhaimmillaan, edullisimmillaan, ja myös ekologisimmillaan, kun ostat tuotteen, joka on lähellä kasvatettu eikä toiselta puolelta maailmaa lennätetty.
Arkiaamuni alkavat useimmiten tuorepuurolla, joka valmistuu itsekseen yön yli jääkaapissa. Jos aikaa on piirun verran enemmän, teen mielelläni energiapitoisen ja ravintorikkaan smoothien jolla pärjää lounaaseen saakka. Kun ystäväni Karoliina Ginman kysyi, haluaisinko suunnitella pirtelön Everyday Shakes tanssiesitykseen, jossa hän on mukana niin koreografina kuin esiintyjänäkin, innostuin tietysti heti! Everyday Shakes on koreografinen tutkielma ihmiskehon ja urbaanin äänen suhteesta, ja esityksen ensi-ilta on 30.10.2013 Höyhentämössä.
Luonnon tehopakkaukset: maca, lucuma, raakakaakao ja chia
Minulle päivittäinen "tärinä" liittyy tietysti kahviin. Päivä ilman kahvia on huono päivä! Nimikkojuoman pohjaksi tulee siis jokapäiväinen ystäväni, kahvi. Halusin kuitenkin tehdä juomasta monipuolisesti virtaa antavan ja ravitsevan, joten päätin pakata sen täyteen kehoa hemmottelevia superfoodeja: macaa, lucumaa, chia-siemeniä ja raakakaakaota. Lisäenergiaa ja rakennetta juoma saa jäisestä banaanista ja mantelimaidosta.
Sekoita kaikki aineet keskenään blenderissä tai sauvasekottimella. Nauti rauhassa kuunnellen maailmaa ja itseäsi. Muista olla itsellesi paras ystäväsi. Pidä huoli kehostasi, sillä olet ainutlaatuinen ja korvaamattoman arvokas osa tässä hetkessä, tässä maailmassa. YOLO!
Juoma sisältää mm. kofeiinia, antioksidantteja, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, rautaa, kaliumia, kalsiumia, kuituja, betakaroteenia, B1, B2, B3, B6, B12, C, D ja E -vitamiinia, niasiinia, proteiinia, hyviä rasvahappoja ja hiilihydraatteja ja sillä päivän aloittaminen tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekkin.
