Vaimomatskuu

Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon... ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.

Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli - ei kuulkaas ollenkaan huono idea!

Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.

Lehtikaali-gazpahco 2:lle
1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria
puoli ruukkua korianteria
(puolisen desia idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja)

Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus - lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!

Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!

Kuka tunnustaa olevansa vesimelonikoukussa? MINÄ! Tässä huushollissa menee vähintään yksi möllykkä viikossa. Vesimeloni on ihanaa sellaisenaan, jäädytettynä, mehuna, salaateissa... mutta tämänhetkinen ykköskäyttötarkoitukseni sille on gazpacho. Olen itseasiassa myös gazpachokoukussa - ja niin namia kuin se perusversio onkin, olen testaillut kaikenmaailman variaatiot tässä kesän aikana jo läpi. Vesimeloni gazpachon raaka-aineena tuntui ensin hassulta, mutta noh, nyt olen sitten vesimeloni-gazpachokoukussa. Rankkaa tämä kesänvietto!

Vesimelonin lisäksi tähän ihanan raikkaaseen ja piristävään pinkkiin soppaan tulee mm. avomaan kurkkua, mustikoita ja chiliä. Keiton kruunaa lähimetsästä poimitut ketunleivät sekä vaniljasuola - njam!

Vesimeloni-gazpacho 2:lle
200 g vesimelonia (kuorittua)
1 avomaankurkku
pieni uusi sipuli varsineen
1 dl mustikoita
puolikas chilipaprika
puolikas sitruuna
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
reilusti minttua
ripaus aitoa vaniljaa, suolaa & mustapippuria (tai vaniljasuolaa, esim.Halen Môn)
(puolikas pieni keltainen paprika)
muutama ketunleipä per lautanen

Paloittele kuorittu kurkku, vesimeloni, (paprika) ja sipuli, säästä pätkä chiliä ja muutama mustikka kuitenkin keiton pinnalle. Soseuta huolella mustikoiden ja mintun kera, mausta sitruunanmehulla, vaniljalla, suolalla, pippurilla, etikalla ja oliiviöljyllä. Jätä keitto kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi, tai käytä keittoon pakastettua vesimelonia. Tarjoile chilisilpun, ketunleivän ja mustikoiden kera.

Yhteistyössä Soda Streamin kanssa

Ah, iki-ihana Suomen kesä ja kesän herkut! Mansikat, raparperi, kirsikat, mustikat... Nyt on paras hetki kaikesta tuoreesta nauttimiselle – joten nostetaan kupliva malja kesälle, satoi tai paistoi!

Taidan olla poikkeus valtavirrasta, kun en ole koskaan ollut kovin suuri limsan ystävä. Kaupan limonaadit ovat monesti aivan liian makeita, eivätkä tarpeeksi raikkaita makuuni. Koska rakastan kaikenlaisia kokkailuun liittyviä haasteita, lähdin mielenkiinnosta blogiyhteistyöhön Soda Streamin kanssa. Pyrkimykseni on kehitellä raikkaita, maukkaita ja omaan makuuni sopivia juomia kunnioittamaan lempivuodenaikaani sekä torien täysinä notkuvia hedelmä- ja marjapöytiä.

Ja kuinka ollakaan... ideoita juomiin keksin lopulta enemmän kuin olisin voinut etukäteen arvatakaan. Kokoan tähän siis neljä lempireseptiäni.

Kesän mauista rakkain ja muistorikkain minulle on raparperi, joten aivan ensimmäisen ideani rakensin raparperin ympärille. Raparperin pariksihan suositellaan maitotuotteita, jotta kalsiumin saanti olisi turvattu (raparperi sitoo itseensä kalsiumia), joten päätin tehdä raparperista jäätelösoodaa.

Mustikka on minusta Suomen paras marja, ja Gin Tonic on lempijuomani - toinen ideoistani onkin näiden kahden suosikin yhdistelmä. Mustikka - Gin Tonic on hurmaavan vaaleanpunainen ja maukas kesäjuoma, joka sopii erinomaisesti myös booliksi.

Vihreän teen terveysvaikutukset ovat monella varmasti jo hyvin tiedossa, mutta kuinka moni tekee itse oman jääteensä? Vihreä tee itseasiassa mm. vahvistaa hampaita – mutta EI jos sen mukana tulee rutosti sokeria. Jääteen valmistaminen on helppoa ja teen kylmähauduttaminen takaa todella pehmeänmakuisen juoman. Tässä ideassa päädyin korostamaan vihreän teen hentoa aromia kurkulla, inkiväärillä sekä tilkalla sitruunaa.

Ja mitä tulee kunnon limuun, jota siis normaalisti en juo: kirsikka-cola on ainoa heikkouksistani. Siinä on jotain kiehtovaa – maku on teennäinen mutta koukuttava.

Juodessani kirsikka-colaa kuvittelen itseni istumaan amerikkalaiseen dineriin koulun komistuksen soitellessa jukeboxista Springsteeniä. Soda Stream edessäni en mitenkään voi vastustaa kirsikka-colan ja mielikuvamatkailun kutsua, joten minun on pakko yrittää tehdä tuosta tahmean imelästä herkusta oma (raikkaampi) versioni!

Raparperi-jäätelösooda 1:lle
Raparperiliemeen:
500 g raparperia
1 dl sokeria
0,5 tl jauhettua vaniljaa tai yksi halkaistu vaniljatanko
5 dl vettä

Kuori ja pilko raparperi noin sentin paloiksi. Laita palat, sokeri, vanilja ja vesi kattilaan. Kiehauta, ja keitä miedolla lämmöllä enintään 10 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä hetki, ja valuta raparpereista neste siivilän läpi laajaan kulhoon. Anna nesteen valua rauhassa itsekseen – älä survo! Kaada neste puhtaaseen pulloon, ja säilytä jääkaapissa (enintään 3 päivää). Raparperit voit esim. pakastaa tai leipoa niistä muutaman päivän sisällä jotain.

1 dl raparperilientä
1 dl runsaasti hiilihapotettua vettä
Pallo laadukasta vanilja-kermajäätelöä
Muutama teelusikallinen tuoreista mansikoista ja raparperista tehtyä sosetta

Yhdistä raparperiliemi ja hiilihapotettu vesi lasissa. Aseta päälle vaniljajäätelöpallo. Koristele valuttamalla jäätelölle hieman mansikkasosetta.

Mustikka GT 2:lle
Mustikkaveteen:
1 dl tavallisia metsämustikoita
1 rkl sokeria
0,5 dl vettä

Soseuta mustikat, sokeri ja vesi. Siivilöi halutessasi.

Drinkkiin:
8 cl Giniä (Itse suosin Bombay Sapphirea)
1,5 dl Tonicvettä (esim. Fentiman’s)
1,5 dl mustikkalientä
1,5 dl runsaasti hiilihapotettua vettä
puoli sitruunaa
0,5 dl pensasmustikoita

Laita korkeaan drinkkilasiin (highball) muutama jääpala, lisää gini ja pidennä tonic-vedellä, hiilihapotetulla vedellä, sekä mustikkaliemellä. Purista joukkoon sitruunanmehu ja tiputa sekaan mustikat.

Vihreä Jäätee (kannullinen)
4-5 rkl vihreää teetä
1 l kylmää vettä
10 kurkkuviipaletta

Laita vesi kannuun ja sekoita mukaan kurkkuviipaleet ja teelehdet. Anna seistä kylmässä yön yli, tai kolmisen tuntia huoneenlämmössä, siivilöi. Mausta tee puolen sitruunan mehulla ja makeuta inkiväärisiirapilla.

Inkiväärisiirappi:
Peukalon mittainen pala kuorittua ja viipaloitua tuoretta inkivääriä
2 dl vettä
0,5 - 1 dl sokeria

Keitä sokeria, vettä ja inkivääriä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri sulaa ja liemen koostumus muuttuu siirappimaiseksi (n. 20 min) Siivilöi siirapista inkiväärit pois ja sekota teen sekaan.

Tarjoilua varten sekoita vahva maustettu tee sekä runsaasti hiilihapotettu vesi suhteessa 2 osaa teetä, 1 vettä. Tarjoile jäiden kera. Koristele halutessasi kurkku- inkivääri- ja sitruunaviipaleilla.

Kirsikka-Cola 4:lle
20 tuoretta mustaa kivetöntä kirsikkaa
Cola-tiivistettä ohjeen mukaan
1 l vettä
muutama sitruunaviipale ja jäitä

Soseuta kirsikat. Valmista cola Soda Streamin ohjeiden mukaan (hiilihapota vesi, sekoita cola-tiiviste mukaan lopuksi). Jaa kirsikkasose neljään lasiin, lisää laseihin hieman jäitä sekä sitruunaviipaleet. Kaada lopuksi cola päälle ja sekoita varovasti lusikalla. (Varo! Juoma kuohuu herkästi! Kaada siis varoen)

Soda Streamilla saa muuten puhtia myös ruuanlaittoon: kivennäisvesi rapeauttaa ja kuohkeuttaa mm. lettutaikinan ja muffinssitaikinan, ja jos halajaa rapeaa Fish’n’Chips- tai Tempura-annosta, kannattaa frittitaikina tehdä jääkylmään kuplaveteen. Suosikkikeittoni kesäisin on Gazpachon ohella kylmä purjo-perunakeitto eli Vichysoisse, joka nimensä veroisesti tulee Ranskan Vichystä ja saa kotonani kuohkeutta vissyvedestä. Mitä tulee Soda Streamin valmiiseen makuvalikoimaan: Itse säästäisin tiivisteet ja uutteet syys- ja talvikauteen. Miksi tuhlata tilaisuuksia syödä tuoreita marjoja ja hedelmiä nyt, kun ne ovat parhaimmillaan?

Aina kun ostan tonnikalaa, mielessäni vilahtaa Flipper, ja tunnen piston sydämessäni. Lautaselleni päätyy tonnikalaa siis suhteellisen harvoin, ja pyrin aina valitsemaan mahdollisimman eettisen vaihtoehdon. Valikoima on onneksi juuri saanut lisäystä, sillä John West on vastikään lanseerannut eettisen tonnikalan, jota voi syödä paremmalla omallatunnolla.

Pimennossa eläneille pieni tietoisku WWF:n kalaoppaasta: "Maailman kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen ennustetaan romahtavan jo meidän elinaikanamme ylikalastuksen takia." Kalakantojen romahdus olisi sellaisen mittakaavan ympäristökatastrofi, etten halua edes ajatella, kuinka kauas sen vaikutukset ulottuisivat. Kun kalasta kuitenkin tykkään, niin haluan valinnoillani kantaa vastuun syömisistäni:

- Voin valita mitä kalaa syön. Voin valita ensisijaisesti kotimaista ja vastuullista kalaa. Halutessani tonnikalaa syön paremmalla omallatunnolla kun valitsen MSC-sertifioituja tuotteita. Kodin ulkopuolella asioidessani vaadin tiedon kalan alkuperästä. WWF:n kalaoppaasta löytyy helposti ajankohtaista tietoa uhanalaisista kalalajeista, niin täällä Suomessa, kuin ulkomaillakin.

- Voin myös valita missä asioin: WWF Suomi haastoi vuonna 2012 suomalaisia elintarvikealan toimijoita sitoutumaan kestävän kalastuksen kampanjaan, ja lista mukaan lähteneistä toimijoista löytyy täältä.

Suurimmat tonnikalanpyynnin ongelmat ovat laittomien kalastajien harjoittama ryöstökalastus (joka on monin paikoin johtanut jo kalakantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon), sekä troolatessa ja ajoverkolla kalastettaessa saatava sivusaalis (joka vieläpä useimmiten kaadetaan kuolleena takaisin mereen).

John Westin MSC-sertifikoitu tonnikala kalastetaan vavalla ja siimalla yksittäin, jolloin sivullisilta uhreilta, kuten merikilpikonnilta ja Flipperin kavereilta vältytään. Samalla kalakannan kestäväksi määritelty taso on helpompi säilyttää. Marine Stewardship Council (MSC) on riippumaton ja voittoa tuottamaton järjestö, joka pyrkii edistämään kestävää merenelävien tuotantoa oman sertifiointiohjelmansa ja ympäristömerkkinsä avulla, ja merkki on luotettava todiste mm. siitä, ettei tuotteen valmistaja kasvata liikakalastuksen ongelmaa.

Koska asiani oli tällä kertaa poikkeuksellisen painavaa, ovat särpimet vastapainoksi kevyitä. Voileipäkakkusesonki on käynnistynyt, on YO-juhlia ja rippijuhlia... ja minulle ei tänävuonna kutsuja ole näihin kemuihin juuri tipahdellut. Koska olen valtava voileipäkakun fani, en malta olla väsäämättä harvinaiselle herkulle korvikkeita - eli voileipiä.

Tonnikalaleivät 4:lle

1 purkki MSC-sertifikoitua tonnikalaa vedessä
1 iso kypsä avocado
4 rkl laadukasta majoneesia (itse käytän japanilaista Kewpie-majoneesia)
2 tl Dijon-sinappia
2 kevätsipulia
puolen sitruunan mehu
suolaa
reilusti mustapippuria
sentin pätkä hienoksi raastettua piparjuurta
muutama tillinoksa silputtuna
1 avomaan kurkku
muutama retiisi
8 palaa paahtoleipää

Soseuta avocado sitruunamehun ja sinapin kanssa. Sekoita mukaan valutettu tonnikala, piparjuuriraasre, hienonnettu kevätsipuli ja puolet tillistä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori avomaankurkku ja viipaloi se parin millin siivuiksi. Pyörittele siivut lopussa tillissä ja mausta ripauksella suolaa ja sokeria.

Kokoa leivät voitelemalla ne ensin majoneesilla. Täytä sitten puolet paloista tonnikalaseoksella. Jaa kurkut tasan lopuille leivälle, ja kippaa tonnikalaleivät kurkkuleipien päälle, tonnikalapuoli alaspäin. Leikkaa leivät vinottain kolmioiksi. Voit halutessasi leikata leivistä reunat pois ja koristella ne voileipäkakkutyyliin majoneesilla, kurkulla ja retiisillä.

Lisätietoa aiheesta Finnwatchin ja Greenpeacen sivuilla.

ps. Osallistun tällä reseptillä Sugar Helsingin järjestämään John West -haasteeseen. Tuotteen olen saanut maahantuojalta testattavaksi.

Ihka-ensimmäisellä Thaimaanreissullani hurahdin Som Tamiin eli tuliseen papaijasalaattiin pahemman kerran. Ko Sametin rannoilla löhötessäni tilasin usein jokaiselta ohimenevältä papaijasalaattinaiselta annoksen - vaikka sitten kolme kertaa päivässä. En kyllästynyt papaijasalaattiin niin millään.

Kotisuomessa olen ottanut tehtäväkseni paikallistaa thaimaalaisia ravintoloita, joista saisi hyvän Som Tamin - tällä hetkellä suosikkini on Vaasankadun Tuk Tuk. Onneksi osasin matkalla olla sen verran kaukokatseinen, että ostin kotiin papaijaraudan, jollaisella papaijan suikaloi näppärästi. Toisinsanoen: pystyn väsäämään herkkulautasellisen kotioloissa helposti, aina kun tarve iskee!

Salaattiin pohjana on raakaa papaijaa, joka muistuttaa enemmän vihannesta kuin hedelmää - makua kuvailisin hieman kesäkurpitsanomaiseksi. Salaattiin sopivaa papaijaa voi Helsingissä haeskella Hämeentien etnisistä kaupoista, kuten Vii Voanista. Oikeaoppiseen papaijasalaattiin tulee mausteeksi ärjyä ja haisevaa kalakastiketta, kuivattuja pikkuisia katkarapuja, sekä pitkiä vihreitä (longbean) papuja - mutta kotiolosuhteissa vaihdan useimmiten kuivatut katkikset pakastettuihin ja pitkät pavut vihreisiin papuihin. PItkiä papuja löytyy tosin myös etnisistä, eli te autenttisuutta metsästävät, napatkaa niitä mukaan sillä papaijanhakureissulla!

Oleellista salaatin valmistuksessa on raaka-aineiden lisäksi niiden käsittely: salaatti kuuluu nuijia huolella! Paikalliset tekevät salaattinsa suuressa morttelissa, kotona hoidan homman kulhon ja rakkaan perunanuijani avulla.

Reseptejä Som Tamille on varmasti yhtä monta kuin kokkiakin... eri puolilla Thaimaata salaatista tulee hieman erilaista, puhumattakaan Laolaisista, Vietnamilaisisita ja Kambodzalaisista variaatioista. Versioissa vaihtelee niin kalakastikkeen tyyppi, makujen tasapaino, lisukkeet, kuin pääraaka-ainekin: papaija voidaan korvata esim. vihreällä mangolla, kurkulla, vihreillä pavuilla tai porkkanalla. Niinpä olen surutta tehnyt kotona milloin minkäkinlaista omaa versiotani - ihanaa salaatti on silti aina.

Eräänlainen Som Tam 2-4:lle:

Puolikas vihreä papaija tai kokonainen vihreä mango
2 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
1-2 chilipaprikaa (riippuen kuinka tulista haluat)
1-3 tl kalakastiketta (aloita yhdellä, lisää tarvittaessa)
3-4 kirsikkatomaattia tai yksi iso tomaatti lohkottuna
kourallinen vihreitä papuja
1-2 limettiä
1 dl kuivapaahdettuja maapähkinöitä
(1 pieni valkosipulinkynsi)
(1-2 kevätsipulin vartta)
(silputtua tuoretta korianteria/minttua)

Silppua chili (ja valkosipuli) ja laita kulhoon tai isoon mortteliin sokerin kanssa. Nuiji chiliä sokerin kanssa tahnaksi (käytän kotona puista perunanuijaani) ja lisää kalakastike. Puolita kirsikkatomaatit tai lohko tomaatti ja pestyt limetit, lisää kulhoon ja nuiji niitäkin niin, että saat mehun irtoamaan.

Kuori papaija tai mango. Suikaloi hedelmä papaijaraudalla pitkiksi suikaleiksi. Jos sinulla ei ole papaijarautaa, voit raastaa hedelmää (yritä tehdä pitkää raastetta), tai höylätä siitä pitkää suikeroa kuorimaveitsellä, tai pilkkoa sen ohuenohuiksi julienne-suikaleiksi. Rannalla naiset hakkasivat hedelmään pitkittäisiä syviä viiltoja, ja sitten vuolivat pintaa - jos kokeilet tätä tekniikka, varo sormiasi - mitä tahansa tekniikkaa käytätkin, varo siemeniä/kiveä.

Lisää papaija kulhoon ja nuiji ainekset huolellisesti sekaisin. Nuijiessa papaijasuikaleet pehmenevät ja maut sekoittuvat muheviksi. Tarkista lopuksi maut (suolaisuus, happamuus ja makeus pitäisi olla mukavassa tasapainossa) ja lisää maapähkinät ja halutessasi tuoreet yrtit ja/tai pilkottu kevätsipuli.

Tuunattu Som Tam 2-4:lle

Tuunatun salaatin pohjana on edellinen resepti. Papaijasalaattiin sekoitetaan muutama desi keitettyä, jäähdytettyä ja valutettua riisinuudelia, muutama desi sulatettuja katkarapuja, reilusti tuoretta korianteria ja/tai minttua, pätkä viipaloitua kurkkua ja porkkanaa. Yleisimmin riisinuudelit vaativat vain muutaman minuutin liotuksen kuumassa vedessä, jonka jälkeen ne voi huuhdella kylmällä vedellä siivilässä. Itse lisää tuohon siivilään jäiset katkaravut, jolloin saan nuudeleita huuhtoessani katkikset sulamaan. Muista tarkistaa valmiin salaatin maku, saatat joutua lisäämään niin limettiä, kalakastiketta, kuin sokeriakin, kun raaka-ainesmäärä kasvaa.

Ps. Papaijan voi tarvittaessa vaihtaa esim. valkokaaliin, varsinkin jos lähistöllä ei ole etnisiä kauppoja mistä mötkälettä löytää. Maapähkinöiden sijaan voit kokeilla cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä. Myös kuivattu sipuli (tai itse rapeaksi paistettu sipuli/valkosipuli) sopii salaattiin. Lisää se vasta viimetingassa!

Pps. Vegeversiossa kalakastike korvataan suolalla. Soijakastiketta en suosittele korvikkeeksi. Rapeaksi paistetut tofukuutiot sopivat salaattiin hyvin katkaravun sijaan.

Voiko blenderiin rakastua? Sain synttärilahjaksi perheeltä ja ystäviltä ISON ja TEHOKKAAN blenderin, ja olen aloittanut päiväni siitä asti melkeinpä poikkeuksetta smoothiella. Eikä ihan minkä tahansa värisillä vaan VIHREÄLLÄ. Olen siis auttamattomasti hurahtanut vihersmoothieihin!

Sinänsä ei mikään ihme - lempimehuni on ehdottomasti porkkanamehu, lempiruokani salaatti, ja lempinaposteltavani kirsikkatomaatti. Lapsena äiti totutti meitä siskoksia raakojen vihannesten naposteluun tuomalla milloin mihinkin väliin nenän alle rehulautasen: porkkana, kurkunpätkä, kaali ja tomaatti köllötteli senkummemmin pilkkomattomana lautasella ja katosi siitä legorakentelun ohessa ihan huomaamatta. Kiitos äidin, rouskuttelen rehuja mielikseni edelleen.

Vihersmoothieen laitetaan hedelmien/marjojen kaveriksi vihanneksia niin paljon kuin lystää - vihanneksia voi hedelmäpohjaiseen smoothieen laittaa aluksi vähemmän, ja lisätä määrää makuaistin kehittyessä vaikka niin pitkälle, että hedelmät jäävät kokonaan pois. Vihannesten suhteen suosin ehdottomasti luomua, ja syvän vihreitä vihanneksia kuten pinaattia, tammenlehtisalaattia, ituja, oraita, parsakaalia ja lehtikaalia, sekä meren terveyspommeja chlorellaa ja spirulinaa. Erityisesti jos ruokavaliosi on rehuvajeessa, kannattaa testata tilanteen korjaamista smoothien avulla (enkä nyt ala saarnaamaan miksi rehuja olis hyvä syödä, kaikkihan sen tietää).

Olen käyttänyt vihersmoothieihini erityisesti sesonkiherkkuani lehtikaalia, joka on muutenkin lempiraaka-aineitani ja jota saa jopa lumen tuloon asti kotimaisena, ja Leaderin Green Mix jauhetta, jossa yhdistyvät chlorella, spirulina, ohranoras ja vehnänoras (Chlorella on kuulunut ruokavaliooni siitä asti, kun ystäväni Ulla tutustutti minut tuohon luonnon megasuperfoodiin).

Muut ainekset vaihtelevat sen mukaan mitä kotoa kulloinkin löytyy, mutta tämänhetkiseen lempiyhdistelmään tulee edellämainittujen lisäksi yksi paloina pakastettu banaani jäähdyttämään ja tuomaan rakenteeseen kermaista paksuutta, yksi porkkana, puolikas kurkku, vihreä omena ja pätkä inkivääriä. Joskus lisään myös ruokalusikallisen chiansiemeniä ja macaa.

Tänään sain varsin perinteiseen ruokaan tottuneen isänikin kumoamaan kirkkaanvihreän juoman reippaasti - iskä ei ole toki turhan ronkeli, mutta myönnän että juoma näyttää tottumattomalle epäilyttävältä... Isälle tarjotussa juomassa oli sen peruspohjan (viherjauhetta, lehtikaalia ja jäistä banaania) lisäksi kiivi, persimoni, inkivääriä ja puolikas omena.

Joidenkin mielestä chlorella ja spirulina maistuvat pahoilta, ja tällöin niiden nauttiminen intensiivisten makujen, kuten vaikkapa mangon tai ananaksen kanssa, voi olla hyvä idea. Itse paahdettua levää välipalaksi napostelevana ihan tykkään mausta, enkä ole moksiskaan, jos viherjauhetta mehuun sekoitettuani jää välillä möykky lasin pohjalle - lusikalla ääntä kohti vaan.

Arvelutti maku tai ei, suosittelen kyllä chlorellaa jokaiselle - vihersmoothieen se piiloutuu täydellisesti ja hyödyt sen nauttimisesta ovat valtaisat: chlorella tukee aivojen ja maksan toimintaa, parantaa ruoansulatusta, auttaa kehon kudosten uudistumisessa ja jopa painonpudotuksessa, vähentää tulehdusta, suojelee säteilyltä, parantaa immuunijärjestelmän toimintaa ja auttaa kehoa poistamaan haitallisia myrkkyjä. Ja koska chlorellan tehoa on tutkittu jo vuosikymmeniä, uskon tuon uskomattoman litanian kevyesti - tutkikaa toki asiaa silti itse :)

(Raakaruokaan erikoistunut Maria Lönnqvist on listannut chlorellan eri hyödyt blogissaan mielestäni hienosti)

Ps. Makeanhimoon suosittelen testaamaan tätä