Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on pekoni.
Neljäntoista kasvissyöntivuoden aikana minulla oli tasan kaksi lihaan liittyvää himoa: puoliraaka pippuripihvi ja pekoni. Vaikka kasvissyönti on muutama vuosi sitten vaihtunut sekaruokavalioon, en edelleenkään syö paljoa lihaa. En sitä pihviä, enkä pekonia. Ne ovat poikkeusherkkuja, ja sitäkin paremmalta ne maistuvat, kun niitä syö harvakseltaan... Pekonin suhteen tosin poikkeuksia tekisi välillä mieli tehdä vähän tiuhemmassa tahdissa. Kun se ei kuitenkaan niin hirmuisen hyväksi ole (minulle, possulle, ympäristölle), tykkään käyttää pahimpaan himoon himpun terveellisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja.
Vegepekonia saa pakastettuna ainakin Hälsans Kökiltä, mutta tämän hetkinen villitykseni on itse tehty rapea herkku: kookospekoni! Se on helppo valmistaa, ja törkeän hyvää.
Sekoita mausteliemen ainekset keskenään ja pyörittele kookos liemessä. Anna kaiken nesteen imeytyä lastuihin. Lämmitä uuni 150 asteeseen ja levitä kookos tasaisesti leivinpaperoidulle pellille. Paista uunissa 15-20 minuuttia, tai kunnes lastut ovat kauttaaltaan ruskistuneet, mutta eivät palaneet. Lastuja on hyvä käännellä muutaman kertaa paiston aikana, jotta ne ruskistuvat tasaisesti. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa - tosin eipä nämä kauaa säily. Ainakaan minun kotonani!
Edellissatsista laittelin herkkupaloja mm. kurpitsakeiton päälle, ja tein melkoisen herkulliset feikki BLT (bacon, lettuce, tomato) -leivät. Puolet "pekonista" taisi kuitenkin kadota suuhuni ohimennessä sellaisenaan...
Keväisistä säistä huolimatta olen kaipaillut viimeaikoina tuhteja talviruokia. Ehkä kaipaankin niitä siksi, että lumen sulaessa muistan kuinka kauan pitää kohta odotella, jotta pataruokakausi alkaisi taas.
Rrrrragù-uu ♡
Akuuttiin talviruokakaipuuseen toimii erinomaisesti lasagne, moussaka tai karjalanpaisti, mutta viime viikonloppuna päädyin tekemään ragùta pastan ja parmesanin kera. Ragùhan on italialainen pastan kaverina tarjottava lihakastike, josta on olemassa kymmenittäin versioita eripuolilta saapasmaata. Tutuin suomalaisille on varmasti Ragù Bolognaise, jonkatapaista meilläkin lapsuudessa syötiin joka viikko, tosin nimellä "jauhelihakastike".
Normaalisti äiti teki meidän perheessä ruuat, mutta aina välillä isä ilmestyi kauhan varteen, ja silloin syötiin iskän bravuuria: spagettia, jauhelihakastiketta ja pienellä terällä raastettua juustoa (tärkeä ero "isoon" raasteeseen!) Se oli aina erityinen päivä ja kinuamisesta huolimatta harvinaista herkkua.
Hyvät ainekset, hyvä soossi
Sekä äidin että isän kastikkeet ovat rakkaita ruokamuistoja, joita en halua pilata yrittämällä samaa. Niinpä keittiössäni on hiottu huippuunsa soijarouhebolognaisea ja nyt vasta vuoden verran olen opetellut käyttämään lihaa tuossa omassa bravuurissani. Jauhelihan kanssa puuhailussa on vielä haastetta, mutta tällä kertaa ragùsta tuli kuitenkin erityisen herkullista! Tuli suorastaan kiire kirjoittaa summittainen reseptini heti talteen, jos vaikka onnistuisin seuraavalla kerralla yhtä hyvin?
Täysjyväpastaa
basilikaa
PALJON vastaraastettua parmesaania
Tämän soossin tekoon kuuluu myös lasi viiniä valmistumista odotellessa.
Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota isossa kasarissa tai kattilassa sipuleita voissa muutama minuutti. Kuutioi pekoni, porkkanat, sellerit ja kesäkurpitsa, ja lisää kasariin vihannekset ja sokeri. Nosta lämpöä, niin että vihannekset alkavat hieman karamellisoitua. Varo kuitenkin polttamasta! Kun olet saanut vihanneksiin sopivasti väriä, ota ne pois kasarista.
Ruskista jauheliha oliiviöljyssä pienissä erissä. Jauhelihakin saa mieluusti ruskistua kunnolla, joten käytä reipasta lämpöä. Kun kaikki liha on ruskistunut, lisää vihannekset takaisin kasariin. Kaada sekaan viini, säilyketomaatit (käytin luomulaatuisia kokonaisia kirsikkatomaatteja) ja mausteet. Lisää suola, pippuri ja tabasco vähän kerrallaan maistellen. Itse laitoin pari teelusikallista suolaa, reilusti tabascoa ja pippuria, mutta minä tykkäänkin voimakkaista mauista...
Keittele kastiketta rauhassa miedolla lämmöllä kannen alla vähintään tunti, ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos nestettä haihtuu liikaa (jos ruuanlaittoastiasi on uuninkestävä, lykkää se kannen kanssa uuniin mietoon lämpöön - 130-150ºc - muutamaksi tunniksi tai vaikka kävelylenkin ajaksi).
Tarkista lopuksi vielä maut ja jätä kastike hautumaan itsekseen siksi aikaa kun keität tarpeellisen määrän lempipastaasi ja raastat valtavan keon parmesaania. Lisää runsaasti revittyjä basilikanlehtiä kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja sitten vain nautiskelemaan!
Paljon parmesaania kiitos!
ps. Kastike on minusta niin hyvää, että teen seuraavalla kerralla tuplasatsin ja käytän sitä seuraavana päivänä esim. lasagneen, niin puolittuu muuten melko työlään ruuan valmistusaika :)
Ha-haa! Ehdinpäs, viimeinen Syö-viikkojen Kympin burgeri mussutettiin nimittäin juuri. Testivuorossa tänään oli siis Morrison's, joka tarjoaa melkein kaikki listansa hampurilaiset kympillä.
Morrison's: The biggest burgers in town?
Morrison's on saapuessani tupaten täynnä, ja jokaisessa pöydässä kiskotaan burgeria. Jonossa en joudu kuitenkaan kauaa seisoskelemaan, vaan ystävällinen tarjoilija nappaa minut isomman seurueen ohi, itsekseni kun olen.
Valintani osuu sen kummemmin arpomatta Rye Bread -purilaiseen, tekee mieli ruisleipää. Kaverina tässä annoksessa on paprikamajoneesia, paistettua pekonia ja cheddar-juustoa. Tilaus saapuu nopeasti ja kyllä, on sillä kokoa. Valtava keko ranskiksia, salaattia, kurkkua ja tomaattia ruisburgerin kyljessä. Ranujen kaverina on majoneesia, njam. Hampurilaisessa parasta on ihanan savuinen ja kunnolla rapeaksi paistettu pekoni, ja mahtavaa, että listalta löytyi myös vaihtoehto vehnäsämpylälle.
Ei toivoakaan, että olisin jaksanut tästä annoksesta puoliakaan. Yritin kyllä! Naapuripöydässä ollaan niin tyytyväisiä BBQ-burgeriin, että pieni annoskateus meinaa iskeä. Seuraavilla Syö-viikoilla joutunen palaamaan tänne, ja testaamaan itsekin sen. Lähtiessäni nälkäisten jono muuten ulottuu ulos asti!
Syö-viikot loppuvat huomenna, ja jos ihan totta puhun, niin taidan pitää nyt hampurilaisten syömisessä pienen tauon, ja aloittaa ituhippidetoxkuurin. Ainakin ... viikoksi. Ainakin. Heh.
Sain viime viikolla kutsun lähteä testaamaan Memphis Hesarin kehittelemää Real Burgeria. Real Burgerit ovat mahdollisimman pitkälle täysin omassa keittiössä valmisteltuja: pihvitaikina itse sekoitettu ja maustettu, coleslawn kaalit käsin silputtu, ja sämpylät vartavasten Nurmileivän leipomossa paistettu.
Pahemmansorttinen valinnanvaikeus...
Itsehän ehdin lähes koko aikuisikäni olla kasvissyöjä, kunnes nelitoistavuotinen vegeily päättyi mihinkäs muuhun kuin burgeriin... Burgerit ja hodarit ovatkin mun ykkösheikkouksia tätä nykyä. Joten todellakin haluan testata burgereita, lisää tänne vaan! Real Burgereita löytyy listalta neljä, joista kahden välille jään arpomaan. BBQ-kastikkeen ja pekonin houkuttamana päädyn lopulta valitsemaan listalta Ultimate Beef Burgerin.
Mamma Mia mikä setti!
Ultimate Beef Burgerissa keittiömestari Anna Nygren on yhdistellyt hyväksi havaitut klassikkomaut: pekonin, BBQ-kastikkeen ja cheddarin olutpaneroituihin sipulirenkaisiin. En voi valittaa. Burgeri on mehevä ja maukas ja niin iso, ettei mulla ole mitään toivoa saada sitä kokonaan syötyä... varsinkin kun vieressä köllöttelevät rapsakat perunat houkuttelevat nonstopdippailuun.
Ainoa annoksessa aavistuksen tökkivä osa oli coleslaw, joka on toki varsin mainio, mutta omaan makuuni majoneesipohjaisena hieman turhan raskas - kaipaisin raikkaamman lisukkeen muutenkin varsin tuhdin aterian rinnalle. Kokonaisuudesta olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Real Burgerit ovat Memphis Hesarin keittiömestarin luomuksia, ja suurin osa komponenteista, pihvi etunenässä, alusta asti keittiössä valmistettuja. Saatan jopa piipahtaa Mempparissa toisenkin kerran, sen verran jäi listalta se kakkosvalinta eli Bluecheese Beef Burgeri mieleen...
