Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Minttu.
Kuka tunnustaa olevansa vesimelonikoukussa? MINÄ! Tässä huushollissa menee vähintään yksi möllykkä viikossa. Vesimeloni on ihanaa sellaisenaan, jäädytettynä, mehuna, salaateissa... mutta tämänhetkinen ykköskäyttötarkoitukseni sille on gazpacho. Olen itseasiassa myös gazpachokoukussa - ja niin namia kuin se perusversio onkin, olen testaillut kaikenmaailman variaatiot tässä kesän aikana jo läpi. Vesimeloni gazpachon raaka-aineena tuntui ensin hassulta, mutta noh, nyt olen sitten vesimeloni-gazpachokoukussa. Rankkaa tämä kesänvietto!
Vesimelonin lisäksi tähän ihanan raikkaaseen ja piristävään pinkkiin soppaan tulee mm. avomaan kurkkua, mustikoita ja chiliä. Keiton kruunaa lähimetsästä poimitut ketunleivät sekä vaniljasuola - njam!
Vesimeloni-gazpacho 2:lle 200 g vesimelonia (kuorittua)
1 avomaankurkku
pieni uusi sipuli varsineen
1 dl mustikoita
puolikas chilipaprika
puolikas sitruuna
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
reilusti minttua
ripaus aitoa vaniljaa, suolaa & mustapippuria (tai vaniljasuolaa, esim.Halen Môn)
(puolikas pieni keltainen paprika)
muutama ketunleipä per lautanen
Paloittele kuorittu kurkku, vesimeloni, (paprika) ja sipuli, säästä pätkä chiliä ja muutama mustikka kuitenkin keiton pinnalle. Soseuta huolella mustikoiden ja mintun kera, mausta sitruunanmehulla, vaniljalla, suolalla, pippurilla, etikalla ja oliiviöljyllä. Jätä keitto kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi, tai käytä keittoon pakastettua vesimelonia. Tarjoile chilisilpun, ketunleivän ja mustikoiden kera.
Heti ensimmäiseksi joudun tunnustamaan, etten ole mikään kovin kummoinen miksologi: juhlan hetkellä lasissani on useimmiten hyvää olutta, valkoviiniä tai Gin Tonicia. Silloin harvoin kun mieleni halajaa cocktailia, haluan jotain raikasta ja kirpeää, enkä missään nimessä mitään makeaa. Useimmiten siis päädyn johonkin juomasekoitukseen, jossa on minttua, limettiä ja/tai sitruunaa, ellen sitten siirry suoraan juomaspektrin suolaiseen päähän ja tilaa Bloody Marya. Tuossa taannoin, kun kotoani löytyi poikkeuksellisesti viskiä (tehtyäni viskillä juotettua nyhtöpossua), päädyin tietämättäni tekemään juoman, joka myös Bourbon Mulena tunnetaan. Tuosta juomasta tuli kertaheitolla uusin lempidrinkkini.
Viskimuuli!
Mule Cocktailit ovat juomia, joiden pohjana on inkivääriolut, sitrusmehu sekä valinnan mukainen alkoholi. Usein näitä juomia maustetaan esim. mintulla tai marjoilla, kuten mustikalla tai vadelmalla - Mulen jaloon sukuun siis uusi lempijuomani selvästi kuuluu. Pahoittelut kuitenkin Bourbon Mulen könöstä käännöksestä! Koin tarpeelliseksi suomentaa nimen, sillä en kehtaisi nimetä mitään kotonani sekoiteltua klassikkococktailin mukaisesti... sanon siis mieluummin juovani viskimuulia. Viskimuuli kuullostaa sitäpaitsi juuri minun juomaltani, olenhan tullut hurjina nuoruusvuosinani salakuljettaneeksi muun muassa viskiä muun muassa erinäisille festarialueille.
Minttuinen Viskimuuli yhdelle janoiselle:
0,5 dl viskiä (ei savuista)
1/4 - 1/2 ruukkua minttua
puolen sitruunan mehu
n. 2 dl Ginger Alea eli inkivääriolutta (Old Jamaican ja Fentimans ovat suosikkejani)
Surauta minttu, viski ja sitruunanmehu sauvasekoittimella sekaisin ja kaada muutaman jääpalan päälle hyvin jäähdytettyyn korkeaan lasiin tai tinatuoppiin (sellaisessa ne Muulit perinteisesti tarjoillaan). Täytä lasi inkiväärioluella. Koristele haluetessasi mintunlehdillä ja sitruunanviipaleella. Tarjoile heti!
ps. Koska juoma on koukuttavan hyvää, valmistan sitä yleensä kerralla tupla- tai tripla-annoksen isoon kannuun. Kannun pidän jääkaapissa lasin täyttöä varten - Party on, excellent!
pps. Mintun ansiosta juoma on ihanan vihreää, joten aion tarjota sitä sunnuntaisella Vihreällä Väribrunssilla :)
Brunssit ovat ihania, eikö? Siis, ainakin teoriassa. Käytännössä ainakaan minä en kovin monena sunnuntaina jaksa herätä ajoissa, enkä jaksa jonottaa, eikä kukkaroni jaksa maksaa. Kuitenkin haluaisin olla sellainen ihminen, joka käy brunsseilla. Edellämainitusta huolimatta olen menossa brunssille tulevana sunnuntaina 13.4. Tai oikeammin, olen järjestämässä tuolloin brunssin. Vaikka olen sunnuntaisin superlaiska.
No kuinkas siinä niin kävi? Ihana ystäväni Noora, tosielämän Maija Poppanen, sai loistoidean: kuukausittaisen brunssipäivän, jolloin kuka tahansa voi pistää nyyttärihenkisesti brunssin pystyyn juuri sillä kokoonpanolla kuin haluaa, sinne minne haluaa, siihen vuorokaudenaikaan kun haluaa. Kulut jakaantuvat, järjestelypaineet jakaantuvat, rima brunssitteluun laskee. Niinhän toki voi tehdä milloin vaan ihan muutenkin, mutta joskus se ulkoapäin tuleva potku persuksiin on ainakin minulle tarpeen, että hyvät ideat muuttuisivat hyviksi teoiksi.
Vihreää, kiitos!
Koska olemme Nooran kanssa molemmat luovan alan ihmisiä, ja puuhailemme päivät pitkät kaikenlaista taiteen parissa, halusimme yhdistää brunssiin luovan näkökulman. Niin sitten syntyi idea väribrunssista. Minua on jo pitkään kiehtonut monokromaattinen ruoka, ja olen ideoinut milloin minkäkinlaisia tietyn värin ympärille rakentuvia teemapäivällisiä, jotka eivät vain tähän mennessä ole koskaan toteutuneet... Nooran idealle lämpeneminen kesti osaltani siis enintään sekunnin. Joka brunssille tulee oma teemavärinsä, jota voi sitten toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä alkukevään huumassa ekaksi väribrunssin väriksi valikoitui luontevasti vihreä.
Väribrunssin Facebooksivulta voi kurkata, milloin minkäkin väristä brunssia on tiedossa. Toistaiseksi emme ole järjestämässä yleisiä tapahtumia, mutta haaveissa on kyllä jo keltainen heinäkuu ja jättipiknikbrunssi jossain aurinkoisessa puistossa...
Keväisen vihreän brunssin ainekset
Jos innostuit väribrunssista, niin ei muuta kuin porukkaa kasaamaan ja ruokia ideoimaan! Minulla ei ainakaan ideoista ole pulaa ... useimmiten lautaseltani kun löytyy nimenomaan vihreää eri muodoissa. Kirveli-hernekeitto, Pistaasifalafel, kesäkurpitsa"spagetti", uunibataatti vihreällä täytteellä, vihersmoothie... Näitähän riittää. Mitä kaikkea brunssillemme ilmestyy, riippuu ihan siitä mitä vieraat mukanaan tuovat. Voihan vihreän tulkita myös ekologiseksi! Jännää. Tovin arvottuani päätin omalta osaltani kontribuoida sunnuntain tarjontaa raa'alla kesäkurpitsa-"pastasalaatilla".
2 keskikokoista kiinteää kesäkurpitsaa
1 tl suolaa
1 iso valkosipulin kynsi
2 dl pistaasipähkinöitä (1,5 dl pestoon, puoli desiä koristeluun)
0,5 ruukkua persiljaa
0,5 ruukkua minttua
1 dl neitsytoliiviöljyä
Yhden sitruunan mehu
100 g Manchegojuustoa (itse tykkään enemmän vuoden ikäisestä kuin nuoresta manchegosta)
2 kevätsipulin vartta
200 g sulatettuja pakasteherneitä/pilkottuja sokeriherneenpalkoja
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaan
Suikaloi pestyt kesäkurpitsat pitkittäin julienneraudalla tai vetele niistä pitkiä lastuja juustohöylällä, pinoa lastut ja suikaloi pitkiksi suikaleiksi. Kannattaa etsiä kiinteitä ja ohuita kesäkurpitsoita, sillä paksuissa ja isoissa keskiosa on tähän liian höttöinen. Sirottele suola kesäkurpistoille, ja sekoita niihin 2 rkl oliiviöljystä. Jätä suikaleet pehmenemään ja odottamaan pestoa.
Kuutioi manchegojuusto. Yhdistä tehosekoittimessa puolitoista desiä pistaaseja, yrtit, hienonnettu valkosipuli, loppu oliiviöljy, sitruunan mehu, juusto ja puolet herneistä. Hienonna mutta jätä seos hieman karkeaksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne sekä loput herneet ja pistaasit kesäkurpitsasuikaleihin. Lisää pesto ja nostele seos varovasti sekaisin. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia, ja tarjoile kylmänä alkupalana, lisäkkeenä, tai osana vihreää väribrunssia.
Ps. Jos kuvaatte brunssianne sosiaaliseen mediaan, niin käyttäkää tägejä #väribrunssi & #vihreä - me uteliaat kun olemme kiinnostuneita näkemään, onko muidenkin mielestä ideassamme itua ;)
Luen todella harvoin mitään ruokablogeja - keittokirjoja ja ruokalehtiäkin lähinnä selailen. Ideat kokkailuun tulevat selkärangasta, kun vuosikausia on tullut tutkiskeltua kaikkea ruokaan liittyvää. Välillä vastaan tulee kuitenkin resepti, joka on vaan pakko testata, mahdollisimman pian! Tämä olo tuli muutama viikko sitten, kun ystäväni linkkasi minulle reseptin, josta hän oli kiinnostunut. Ihanan vihreä falafel sai kuolaamaan heti, ja on vaellellut mielessäni siitä asti. Tänään sitten vihdoinkin pääsin ystäväni kanssa falafelin kimppuun, vaikkei tuota nimenomaista reseptiä lopulta ihan noudatettukaan.
Ihania rehuja ♡
Pistaasifalafel (12-15 kpl)
1 dl suolattomia kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl säilykekikherneitä (n. 200g)
2 pientä valkosipulinkynttä
2 kevätsipulinvartta
Puoli ruukkua minttua
Muutama runsas persiljanoksa
1-2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kikhernejauhoa/maissijauhoa
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl oliiviöljyä
Puolen sitruunan mehu
(1 tl tahinia)
Laita pistaasit, valkosipulinkynnet ja yrtit tehosekoittimeen, ja hienonna muruksi (voit käyttää myös sauvasekoitinta). Lisää kikherneet, öljy, mausteet, jauho ja leivinjauhe. Hienonna lisää, kunnes koostumus on sellaista, että pystyt muotoilemaan seoksesta koossapysyvän pallon. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jätä seos mielellään hieman karkeaksi.
Öljyä kätesi, ja pyörittele seoksesta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voit halutessasi litistää palloja hieman. Paista falafelit 200 asteessa vartin verran, käännä ne paistamisen puolivälissä.
Pistaasifalafel ja pitaleipä -> ylitäyttämisen vaara
Pitaleivät 4 kpl
1 dl lämmintä vettä
6 g kuivahiivaa (eli noin puoli pussillista, loput voi pakastaa ja käyttää parin viikon sisällä)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3,5-4 dl durumjauhoja
Sekoita 2 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola kulhossa. Lisää lämmin vesi ja öljy, ja sekoita reippaasti esim. lusikalla. Näin saat taikinaan jo tässä vaiheessa hieman sitkoa. Peitä, ja anna hiivan aktivoitua puolisen tuntia (tai voit laittaa kulhon yön yli vaikka jääkaappiin, maku ja rakenne kehittyy nukkuessasi ihan eri tasolle). Lisää noin desi jauhoja, edelleen lusikalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen muuttuu hankalaksi. Tässä vaiheessa voit kipata taikinan kevyesti jauhotetulle pöydälle ja aloittaa vaivaamisen.
"Anteeksi, että vaivaan"
Oma tekniikkani on venyttää taikinaa toisella kädellä, toisen pitäessä toista päätä paikoillaan. "Venyneen" taikinan voi rullata takaisin kasaan, ja toistaa venytys ja rullaus, kunnes huomaat taikinan rakenteen muuttuvan, eikä se enää tartu alustaan tai käsiisi. Lisää toki hieman jauhoja jos taikinaa on liian vaikea käsitellä.
Jätä alustettu taikina peitettynä lepäämään noin tunniksi. Tämän jälkeen jaa kohonnut taikina neljään osaan ja pyörittele ne pulliksi. Litistä pullat pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija n.15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa vartin - puolisen tuntia. Älä pistele tai viillä leipiä! Paista 225-asteisessa uunissa n. 10-15 min. - onnistuessaan pitaleivät pullistuvat sisältä ontoiksi kupliksi. Täytä haluamillasi herkuilla ja syö heti!
Granaattiomena on työläs kuoria, mutta vaivan väärti.
Meillä oli leivissä täytteenä salaatinlehtiä, tomaatti-chili-punasipuli-salaattia, avocadoa, turkkilaista jugurttia, sitruunamehulla ohennettua tahinia ja granaattiomenan siemeniä. Granaattiomena kannattaa viiltää varovasti ympäri, ja erotella puoliskot kulhon yllä kahtia. Paljastuneet lohkot erotellaan varovasti vähän kerrallaan, jotta mehukkaat siemenet saadaan ehjinä talteen. Varo ettei sekaan tule yhtään kitkerää kalvoa! Varo, ettei mehua roisku vaatteillesi: se tahraa. Ja vielä yksi varoitus - jos olet yhtään niinkuin minä, saatat jäädä granaattiomenan kuorintaan koukkuun (minusta se on ihanaa puuhaa).
Ps. Nämä määrät riittivät kahdelle nälkäiselle. Kannattanee tuplata mitat, jos syöjiä on enemmän - haluatte kuitenkin santsata ;)
Vuodenvaihteen jälkeen alkaa mielestäni jo kevät - tai ainakin ihan melkein kohta. Kun mieli vilistää omia teitään kohti sandaalikautta, kylmyyden ja pimeyden kohtaaminen tuntuu välillä varsin vaikealta. Pahimpaan hätään keitän raikkaan, pirteän ja ravitsevan lempisoppani: sitruunaisen pinaatti-linssikeiton. Kun syön tätä keittoa, en pysty mököttämään. Aurinko alkaa paistamaan. Ihan tosi! Kokeilkaa vaikka!
Näkeehän sen jo väreistä, että tämä soppa piristää!
Sitruksinen Linssi-Pinaattikeitto
4:lle
3 dl vihreitä linssejä
1,5 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota tai reilu rkl kasvisliemijauhetta (esim. Reformi Luomu)
70 g tuoretta pinaattia/pussillinen pakastepinaattia
1-2 porkkanaa
1-2 sitruunaa
(1 appelsiini)
nippu persiljaa
(Muutama mintunoksa)
suolaa, pippuria
(chiliä, valkosipulia)
Huuhtele linssit. Jos haluat lyhentää keittoaikaa, liota linssejä runsaassa vedessä tunnin verran. Älä käytä liotusvettä.
Kiehauta vesi ja lisää linssit (ja pilkottu chili/valkosipuli). Keitä linssit puolikypsiksi ennen liemikuution tai kasvisliemijauheen ja viipaloidun porkkanan lisäämistä (linssit kuten muutkin palkokasvit eivät kypsy kunnolla suolaisessa vedessä). Keitä linssit pehmeiksi (20-25 min, reilu 10 min jos liotettu).
Lisää keittoon juuri ennen tarjoilua runsaasti silputtua persiljaa ja tuore pinaatti tai pakastepinaatti (sekä minttu), mutta vain muutamaksi minuutiksi pehmenemään/kuumenemaan, jotta kaikki vitamiinit ja ravinteet säilyvät lautaselle asti.
Tarkista vielä suola/pippuri. Lisää keittoon reilusti sitruuna- ja/tai appelsiinimehua juuri ennen tarjoilua. Sitruuna tummentaa pinaatin, näin keitto säilyttää kauniin vihreän värinsä. Liemen pitää maistua reilusti sitrukselle, ja linssien olla täysin pehmeitä.
Rautainen setti!
Tämä linssikeitto on hyvä proteiinin. raudan ja C -vitamiinin lähde. C-vitamiini myös auttaa rautaa imeytymään.
Ps. Kokeile keitossa myös fenkolia, varsiselleriä, pienittyä parsakaalia, purjoa, lehtikaalia, vihreitä papuja... kunhan et pihtaile sitruunassa ja/tai appelsiinissa! Voit myös korvata osan linsseistä vaikka quinoalla.
Rakastan hummusta. Jopa siinä määrin, että olen himooni tehnyt sitä vaivalloisella "perunanuija-siivilä" metodilla... Mutta nytpä onni potkaisi: supermukava naapurini Petteri lahjoitti mulle ylimääräisen sauvasekoittimensa!!! Mitäs muutakaan sillä ekaks tehtäisiin ku hummusta?
Olin tsekkaillut erilaisia dippi & leviteideoita perjantaina emännöimääni Cityn blogaajien illanviettoa varten, ja törmännyt houkuttelevaan valkopapu-basilikahummukseen. Tämä mielessäni lähdinkin tällä kertaa liikkeelle valkopavuista kikherneiden sijaan.
Yksinkertaista mutta hyvää
Resepti on simppeli:
2 purkkia suuria valkoisia papuja (esim. Pirkka tai GoGreen)
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,5 ruukkua tuoretta minttua
1 paahdettu valkosipulinkynsi (tai öljyssä pehmeäksi kuullotettu)
0,5 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä)
Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa vedellä.
Hyvä kombo: Spelt-Mustikka-näkkäri & valkopapu-basilika-hummus!
Tarjoilin papuhummuksen ihanien testattavaksi saamiemme SunSpelt mustikka- ja täysjyväspeltnäkkärien kanssa. Spelt-Mustikasta tuli uusi näkkärisuosikkini kertaheitolla!
Testissä SunSpeltin herkkunäkkärit.
Ps. Vaimomatskuu keittiöpäiväkirja löytyy nyt myös Instagramista!
En nyt oikein tiedä mikä tässä masentaa... jotenkin on energiat vähissä ja alakulo tunkee kylmän tuulen lailla sisimpään vaikka syksy on mun lempivuodenaika! Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle kiskomaan suklaalevy toisensa perään ja ... heeeetkinen, STOP! Enpä suostukaan tähän. Asennetta kehiin ja äkkiä! Kun antaa pikkusormen syysmasikselle, menee kohta koko käsi. Aika fiilistellä ihanaa, oikeesti juuri vasta äsken loppunutta kesää, ja tuoda ripaus tuota jo nostalgian kultaamaa lähimenneisyyttä tähän hetkeen.
Kesähän on ihmisen parasta aikaa, joten jospa tänä vuonna pyrkisin ottamaan tavoitteeksi viettää aina tasaisin väliajoin kesäpäiviä ihan ympäri vuoden? Aloitan heti, enkä ensviikolla/enskuussa/sitjoskus. Kutsun kaikki kesäheilani (eli ihanat tyttöystäväni) kylään drinkkimehujäille, ja pistän kovat piippuun orastavaa syysmasista vastaan!
Popsicles + Coctails = Poptails. En ihmettele, että näitä reseptejä ja vinkkejä oli kesällä netti pullollaan - mehujäät kun liittyvät niin kesään kuin lapsuuteen, ja drinkit yhdistyvät mielessä (ainakin useimmiten ja toivottavasti) hauskanpitoon. Yhdistelmä toimii yhtä varmasti kuin aikuisten lastenkestit ongintoineen ja paperikruunuineen (jos ette oo järjestäneet lastenkestejä itsellenne aikuisena, niin suosittelen kokeilemaan).
Kesällä tein aikuisten mehujäitä pakastimeen sitä mukaa kun mehujäämuotteja vapautui, ja testattu onkin mm. henkilökohtainen suosikkini appelsiini-persikka-Campari, mustikka-GT, makea "kuningatar"-Muscat, ja appelsiini-aperol-spritzer - hyviä kaikki! Aika moni yhdistelmä syntyi tosin ihan vain siitä, mitä sattui viinakaapista ja jääkaapista kulloinkin löytymään. Inspistä eri makuihin kävin välillä kurkkimassa netistä.
Kuningatar-muscat & Campari-appelsiini
Mehujään voi tehdä mistä vaan, paitsi sulatetuista pakasteista. Tämän tytön urbaani marjastus tapahtuu tänään lähikaupan HeVi-osastolla, metsään ei ehi eikä jaksa, eikä oo äitikään tuonut kuin pikku kipollisen puolukoita mökkireissultaan. Oma suosikkini Campari ei ole ihan jokaisen mieleen, joten taidan tällä kertaa valita alkoholeiksi vodkan ja kuivan kuohuviinin. Vodkan kaveriksi vesimelonia ja minttua, kuoharin seuralaiset ovatkin jo kuluneen kesän itsestäänselvyyksiä: Aperol ja appelsiini - kelpaavat varmasti jokaiselle seurueesta! Hetken mielijohteesta päätän tehdä myös Jallu-inkivääri-sitrus-mehujäitä.
Mittasuhteet saavat olla mehujäädrinkissä kutakuinkin samat kuin juomasekoituksessa muutenkin, mutta muista että kylmyys vie enintä terää pois makeudelta. Mehujäädrinkkisekoitus voi siis olla aavistuksen makeampaa kuin drinkkisi muuten olisi, etkä välttämättä huomaa sitä enää kun seos on jäätynyt. Liika sokeri ja alkoholi estää kuitenkin seosta jäätymästä kunnolla, joten jos nyt ei ihan raakaa viinaa & sokeria heiteltäisi sinne pakastimeen? Lantrinkia tarvitaan, ihan siis sen koostumuksenkin takia. Maistelu ja mittasuhteiden tarkkailu ovat tärkeitä työvaiheita, ja huolimatta ahkerasta maistelusta sekoitusvaiheessa, jotenkin siinä aina käy kuitenkin vielä niin, että "joudun" juomaan ylijäämät ihan lasista!
Summittaiset reseptit / 6 kpl isoa mehujäätä tai 12-15 shottilasillista
Appelsiini-Aperolspritz
1 dl Aperolia
3 dl kuohuviiniä
1 dl vissyä
1 kalvoton, pieneksi leikattu appelsiini ja sen mehu
Kuori appelsiini veitsellä niin, että näet kalvojen rajat. Irroittele ohuella fileerausveitsellä appelsiininlohkot laajasuisen kannun päällä. Mehua valuu kannuun tässä operaatiossa, ja hyvä niin! Irroitettuasi kaikki lohkot voit vielä puristaa viimeisetkin tipat appelsiinin jäänteistä kannuun. Varo siemeniä... Tiputa appelsiininlohkot mehun sekaan sitä mukaa kun saat niitä irroiteltua ja saksi niitä lopuksi hieman pienemmiksi. Lisää Aperol, vissy ja kuohari, sekoita ja jaa muotteihin. Pakasta vähintään kolme neljä tuntia, mieluummin yön yli.
Jos appelsiinin filerointi hirvittää, jätä se väliin ja käytä pelkkää mehua.
Vesimeloni-minttu-vodka
500 g vesimelonia
2 rkl sokeria
puoli ruukkua minttua
1 dl vodkaa
1 dl kivennäisvettä
Saksi minttu kannuun ja laita sokeri päälle. Hierrä minttu ja sokeri sekaisin puunuijalla. Lisää silputtu vesimeloni, jonka voit myös kevyesti nuijia rikki. Lisää sekaan vodka ja kivennäisvesi, sekoita, ja jaa mehujäämuotteihin. Pakasta vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli.
