Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on tomaatti.
Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon... ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.
Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli - ei kuulkaas ollenkaan huono idea!
Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.
Lehtikaali-gazpahco 2:lle 1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria
puoli ruukkua korianteria
(puolisen desia idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja)
Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus - lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!
Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!
Raakaruokaviikkoni alkaa olla takanapäin. Viikko on sujunut yllättävän helposti: nälkä ei ole tullut, enkä ole ehtinyt rehuihin kyllästyäkään (toisaalta, salaatit ovatkin lempiruokiani). Olen huolehtinut mielestäni aika hyvin siitä, että olen päivittäin syönyt hyviä rasvoja ja proteiinia sekä reilusti erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.
Alkuviikosta tein raakanäkkäriä, ja sitä riittää edelleen. Sen kaverina olen syönyt hummusta, joka ei toki ole raakaa, kunnes löysin kesäkurpitsa"hummuksen" - kikherneet siis korvataan raa'alla zucchinilla ja hyvää on! Kesäkurpitsaa on tullut käytettyä muutenkin paljon: mm. "spagettina" ja "lasagnelevynä".
Raa'at cashewpähkinät ovat kuuluneet jokaiseen päivään, samoin avocadot. Soseuttamalla liotettuja cashewpähkinöitä nesteen kanssa, niistä saa aivan ihanaa, moneen sopivaa "kermaa". Sitä olen käyttänyt kastikkeena, keitonpohjana, jälkkäriherkkuna, smoothiessa.
Kahvihammasta on kolottanut aika pahasti - eräänä päivänä pakurikahvin jäädessä aamukiireissä väliin, meinasi mennä kuppi nurin töissä... mutta pieni vieroitus överikahvittelijalle on oikein hyväksi. Muutenkin tuntuu siltä, että viikko on täyttänyt tehtävänsä: itsekuri on löytynyt, ja ruokavalio keventynyt. Täysin raakaruokailijaksi en voisi ruveta, mutta aion jatkaa osapäiväraakalaisena tästä eteenpäin. Sellainen taisin tosin olla ennenkin, ehkä nyt vain olen sellainen harkitummin ja määrätietoisemmin.
Tiivis tutustuminen raa'an ja elävän ruuan maailmaan on ollut kiehtovaa! Idätys on alkanut tosissaan kiinnostamaan, samoin suolaiset raakaleipomukset. Visiitti Hymy Raw Food Cafeen sai aikaan pienen kipinän itsensä kurssittamisesta syvemmälle raakaruuan saloihin. Saas nähdä eteneekö kiinnostus toiminnaksi, toivottavasti!
Kesäkurpitsaspagetti cashewkermalla 2:lle
1 pieni kiinteä kesäkurpitsa (mielellään luomu)
1 dl raakoja cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi 1 kevätsipuli
2 tomaattia
basilikaa ja persiljaa
suolaa, pippuria
(oluthiivahiutaleita)
Liota cashewpähkinöitä runsaassa vedessä vähintään kaksi tuntia. Kaada vesi pois, ja laita pähkinät tehosekoittimeen silputun valkosipulin, kevätsipulin ja yhden tomaatin kanssa. Soseuta sileäksi. Lisää muutama persiljan- ja basilikanoksa ja surauta ne nopeasti sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla (ja halutessasi ripauksella oluthiivahiutaleita, joita saa esim. luontaistuotekaupoista).
Pese kesäkurpitsa ja vuole siitä ohuita suikaleita perunankuorimaveitsellä, tai käytä juliennerautaa. Jos omistat vihannessorvin, käytä sitä. Pilko toinen tomaatti pieneksi, ja yhdistä kastike, tomaatti ja kesäkurpitsa kulhossa. Tarkista maku ja tarjoile basilikan ja persiljan kera.
Kesäkurpitsalasagne 2:lle
1 kiinteä kesäkurpitsa
2 tomaattia
sellerinvarsi
puolikas pieni fenkoli
1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipuli
puoli ruukkua basilikaa
parin sentin pätkä mietoa chilipaprikaa
1 dl liotettuja raakoja cashewpähkinöitä
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
loraus maukasta neitsytoliiviöljyä
suolaa, pippuria
Pese kesäkurpitsa ja viipaloi se hyvin ohuiksi leveiksi viipaleiksi pituussuunnassa. Juustohöylä tai mandoliini toimivat hyvin! Ripottele viipaleille suolaa, ja jätä ne odottamaan.
Soseuta vähintään kaksi tuntia liotetut cashewpähkinät mantelimaidon kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla. Silppua fenkoli, sipulit ja sellerinvarsi, ja hienonna ne tehosekoittimessa karkeaksi. Lisää tomaatit ja suurin osa basilikasta, sekoita vielä nopeasti. Tomaattikastikeeseen saa jäädä sattumia :) Mausta.
Kokoa "lasagnet" suoraan lautasille näin: laita kesäkurpitsalevyn toiseen puoleen tomaattikastiketta ja cashewkermaa, taita toinen pää niiden päälle. Lisää kerros tomaattikastiketta ja seuraava kesäkurpitsalevy. Täytä se samalla tavalla ja koristele pino cashewkermalla sekä basilikalla. Lorauta vielä päälle hieman hyvää öljyä, ja eikun syömään!
Ps. Kesäkurpitsalevyjen sisään voi myös rullata kaikenlaista hyvää!
Pps. Jos raakaruoka ja elävä ravinto alkoi kiinnostamaan, niin vieraile vaikka Elävän ravinnon yhdistyksen sivuilla.
Keväisistä säistä huolimatta olen kaipaillut viimeaikoina tuhteja talviruokia. Ehkä kaipaankin niitä siksi, että lumen sulaessa muistan kuinka kauan pitää kohta odotella, jotta pataruokakausi alkaisi taas.
Akuuttiin talviruokakaipuuseen toimii erinomaisesti lasagne, moussaka tai karjalanpaisti, mutta viime viikonloppuna päädyin tekemään ragùta pastan ja parmesanin kera. Ragùhan on italialainen pastan kaverina tarjottava lihakastike, josta on olemassa kymmenittäin versioita eripuolilta saapasmaata. Tutuin suomalaisille on varmasti Ragù Bolognaise, jonkatapaista meilläkin lapsuudessa syötiin joka viikko, tosin nimellä "jauhelihakastike".
Normaalisti äiti teki meidän perheessä ruuat, mutta aina välillä isä ilmestyi kauhan varteen, ja silloin syötiin iskän bravuuria: spagettia, jauhelihakastiketta ja pienellä terällä raastettua juustoa (tärkeä ero "isoon" raasteeseen!) Se oli aina erityinen päivä ja kinuamisesta huolimatta harvinaista herkkua.
Sekä äidin että isän kastikkeet ovat rakkaita ruokamuistoja, joita en halua pilata yrittämällä samaa. Niinpä keittiössäni on hiottu huippuunsa soijarouhebolognaisea ja nyt vasta vuoden verran olen opetellut käyttämään lihaa tuossa omassa bravuurissani. Jauhelihan kanssa puuhailussa on vielä haastetta, mutta tällä kertaa ragùsta tuli kuitenkin erityisen herkullista! Tuli suorastaan kiire kirjoittaa summittainen reseptini heti talteen, jos vaikka onnistuisin seuraavalla kerralla yhtä hyvin?
Täysjyväpastaa
basilikaa
PALJON vastaraastettua parmesaania
Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota isossa kasarissa tai kattilassa sipuleita voissa muutama minuutti. Kuutioi pekoni, porkkanat, sellerit ja kesäkurpitsa, ja lisää kasariin vihannekset ja sokeri. Nosta lämpöä, niin että vihannekset alkavat hieman karamellisoitua. Varo kuitenkin polttamasta! Kun olet saanut vihanneksiin sopivasti väriä, ota ne pois kasarista.
Ruskista jauheliha oliiviöljyssä pienissä erissä. Jauhelihakin saa mieluusti ruskistua kunnolla, joten käytä reipasta lämpöä. Kun kaikki liha on ruskistunut, lisää vihannekset takaisin kasariin. Kaada sekaan viini, säilyketomaatit (käytin luomulaatuisia kokonaisia kirsikkatomaatteja) ja mausteet. Lisää suola, pippuri ja tabasco vähän kerrallaan maistellen. Itse laitoin pari teelusikallista suolaa, reilusti tabascoa ja pippuria, mutta minä tykkäänkin voimakkaista mauista...
Keittele kastiketta rauhassa miedolla lämmöllä kannen alla vähintään tunti, ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos nestettä haihtuu liikaa (jos ruuanlaittoastiasi on uuninkestävä, lykkää se kannen kanssa uuniin mietoon lämpöön - 130-150ºc - muutamaksi tunniksi tai vaikka kävelylenkin ajaksi).
Tarkista lopuksi vielä maut ja jätä kastike hautumaan itsekseen siksi aikaa kun keität tarpeellisen määrän lempipastaasi ja raastat valtavan keon parmesaania. Lisää runsaasti revittyjä basilikanlehtiä kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja sitten vain nautiskelemaan!
ps. Kastike on minusta niin hyvää, että teen seuraavalla kerralla tuplasatsin ja käytän sitä seuraavana päivänä esim. lasagneen, niin puolittuu muuten melko työlään ruuan valmistusaika :)
Ihka-ensimmäisellä Thaimaanreissullani hurahdin Som Tamiin eli tuliseen papaijasalaattiin pahemman kerran. Ko Sametin rannoilla löhötessäni tilasin usein jokaiselta ohimenevältä papaijasalaattinaiselta annoksen - vaikka sitten kolme kertaa päivässä. En kyllästynyt papaijasalaattiin niin millään.
Kotisuomessa olen ottanut tehtäväkseni paikallistaa thaimaalaisia ravintoloita, joista saisi hyvän Som Tamin - tällä hetkellä suosikkini on Vaasankadun Tuk Tuk. Onneksi osasin matkalla olla sen verran kaukokatseinen, että ostin kotiin papaijaraudan, jollaisella papaijan suikaloi näppärästi. Toisinsanoen: pystyn väsäämään herkkulautasellisen kotioloissa helposti, aina kun tarve iskee!
Salaattiin pohjana on raakaa papaijaa, joka muistuttaa enemmän vihannesta kuin hedelmää - makua kuvailisin hieman kesäkurpitsanomaiseksi. Salaattiin sopivaa papaijaa voi Helsingissä haeskella Hämeentien etnisistä kaupoista, kuten Vii Voanista. Oikeaoppiseen papaijasalaattiin tulee mausteeksi ärjyä ja haisevaa kalakastiketta, kuivattuja pikkuisia katkarapuja, sekä pitkiä vihreitä (longbean) papuja - mutta kotiolosuhteissa vaihdan useimmiten kuivatut katkikset pakastettuihin ja pitkät pavut vihreisiin papuihin. PItkiä papuja löytyy tosin myös etnisistä, eli te autenttisuutta metsästävät, napatkaa niitä mukaan sillä papaijanhakureissulla!
Oleellista salaatin valmistuksessa on raaka-aineiden lisäksi niiden käsittely: salaatti kuuluu nuijia huolella! Paikalliset tekevät salaattinsa suuressa morttelissa, kotona hoidan homman kulhon ja rakkaan perunanuijani avulla.
Reseptejä Som Tamille on varmasti yhtä monta kuin kokkiakin... eri puolilla Thaimaata salaatista tulee hieman erilaista, puhumattakaan Laolaisista, Vietnamilaisisita ja Kambodzalaisista variaatioista. Versioissa vaihtelee niin kalakastikkeen tyyppi, makujen tasapaino, lisukkeet, kuin pääraaka-ainekin: papaija voidaan korvata esim. vihreällä mangolla, kurkulla, vihreillä pavuilla tai porkkanalla. Niinpä olen surutta tehnyt kotona milloin minkäkinlaista omaa versiotani - ihanaa salaatti on silti aina.
Eräänlainen Som Tam 2-4:lle:
Puolikas vihreä papaija tai kokonainen vihreä mango
2 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
1-2 chilipaprikaa (riippuen kuinka tulista haluat)
1-3 tl kalakastiketta (aloita yhdellä, lisää tarvittaessa)
3-4 kirsikkatomaattia tai yksi iso tomaatti lohkottuna
kourallinen vihreitä papuja
1-2 limettiä
1 dl kuivapaahdettuja maapähkinöitä
(1 pieni valkosipulinkynsi)
(1-2 kevätsipulin vartta)
(silputtua tuoretta korianteria/minttua)
Silppua chili (ja valkosipuli) ja laita kulhoon tai isoon mortteliin sokerin kanssa. Nuiji chiliä sokerin kanssa tahnaksi (käytän kotona puista perunanuijaani) ja lisää kalakastike. Puolita kirsikkatomaatit tai lohko tomaatti ja pestyt limetit, lisää kulhoon ja nuiji niitäkin niin, että saat mehun irtoamaan.
Kuori papaija tai mango. Suikaloi hedelmä papaijaraudalla pitkiksi suikaleiksi. Jos sinulla ei ole papaijarautaa, voit raastaa hedelmää (yritä tehdä pitkää raastetta), tai höylätä siitä pitkää suikeroa kuorimaveitsellä, tai pilkkoa sen ohuenohuiksi julienne-suikaleiksi. Rannalla naiset hakkasivat hedelmään pitkittäisiä syviä viiltoja, ja sitten vuolivat pintaa - jos kokeilet tätä tekniikka, varo sormiasi - mitä tahansa tekniikkaa käytätkin, varo siemeniä/kiveä.
Lisää papaija kulhoon ja nuiji ainekset huolellisesti sekaisin. Nuijiessa papaijasuikaleet pehmenevät ja maut sekoittuvat muheviksi. Tarkista lopuksi maut (suolaisuus, happamuus ja makeus pitäisi olla mukavassa tasapainossa) ja lisää maapähkinät ja halutessasi tuoreet yrtit ja/tai pilkottu kevätsipuli.
Tuunattu Som Tam 2-4:lle
Tuunatun salaatin pohjana on edellinen resepti. Papaijasalaattiin sekoitetaan muutama desi keitettyä, jäähdytettyä ja valutettua riisinuudelia, muutama desi sulatettuja katkarapuja, reilusti tuoretta korianteria ja/tai minttua, pätkä viipaloitua kurkkua ja porkkanaa. Yleisimmin riisinuudelit vaativat vain muutaman minuutin liotuksen kuumassa vedessä, jonka jälkeen ne voi huuhdella kylmällä vedellä siivilässä. Itse lisää tuohon siivilään jäiset katkaravut, jolloin saan nuudeleita huuhtoessani katkikset sulamaan. Muista tarkistaa valmiin salaatin maku, saatat joutua lisäämään niin limettiä, kalakastiketta, kuin sokeriakin, kun raaka-ainesmäärä kasvaa.
Ps. Papaijan voi tarvittaessa vaihtaa esim. valkokaaliin, varsinkin jos lähistöllä ei ole etnisiä kauppoja mistä mötkälettä löytää. Maapähkinöiden sijaan voit kokeilla cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä. Myös kuivattu sipuli (tai itse rapeaksi paistettu sipuli/valkosipuli) sopii salaattiin. Lisää se vasta viimetingassa!
Pps. Vegeversiossa kalakastike korvataan suolalla. Soijakastiketta en suosittele korvikkeeksi. Rapeaksi paistetut tofukuutiot sopivat salaattiin hyvin katkaravun sijaan.