Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on oliiviöljy.
Olen herkutellut tänään melkoisella luksusraaka-aineella: aidolla mozzarella di bufalalla eli vesipuhvelin maidosta tehdyllä mozzarellalla. Tämä Italian "valkoinen kulta" tulee Campanian alueelta, ja sen valmistus on tarkkaan valvottua ruokaperinnettä, kuten esim. parmesaanijuustonkin.
Eilinen vierailuni isosiskon luona tuli siis ajoitettua todella onnekkaasti, koska maahantuontialalla työskentelevä naapuri oli juuri tuonut heille kulhollisen ihanan pehmoisia bufalapalloja. Niistä riitti sitten minullekin!
Tomaatti, mozzarella & basilika = tuttu ja turvallinen kombo
Tomaatin, mozzarellan ja basilikan "pyhä kolminaisuus" on lyömätön (ja annoksen tuota klassikkoa toki tein), mutta innostuin tässä hetkellisessä yltäkylläisyydessäni suuntaamaan kokeellisempaankin makuyhdistelmään. Kotonani on tällä hetkellä runsaasti työkaverin kasvattamia erilaisia chilejä, ja halusin yhdistää hedelmäisen Naranga-chilin kermaiseen bufalaan. Jotenkin idea lähti siitä omille teilleen ja lopulta lautaselleni päätyi bufalan ja chilin lisäksi hunajaa, pistaaseja, paahdettua paprikaa, vaniljasuolaa sekä tyrnimarjoja. Kreisi kombo mutta kyllä toimii!
Bufala & Naranga ne yhteen soppii
Makean tulinen bufala 2:lle 1 (keltainen) paprika
1 rkl oliiviöljyä
(muutama timjamin oksa)
1 pallo bufalamozzarellaa
0,5 rkl hunajaa
1 rkl vettä
0,5 dl kevyesti rouhittuja pistaaseja
vastarouhittua mustapippuria
ripaus vaniljasuolaa (Halen Môn) tai sormisuolaa sekä vaniljajauhetta
pippurista neitsytoliiviöljyä
1 pieni keskitulinen chili (esim. Naranga)
0,5 dl pakastettuja tyrnimarjoja
Laita uunin grillivastus päälle (tai mahdollisimman kova ylälämpö). Viipaloi paprika litteiksi leveiksi suikaleiksi (litteys auttaa paprikaa mustumaan tasaisesti) ja levitä paprikat kuoret ylöspäin öljyttyyn uunivuokaan. Ujuta halutessasi alle, päälle ja väleihin timjamia. Grillaa paprikaa uunin ylätasolla, kunnes kuori mustuu (n. 15 min). Anna jäähtyä hetki, ja siirrä viipaleet muovipussiin tai laita ne kulhoon kelmun alle.
Viipaloi chili ohuelti (jätä siemenet käyttämättä, jos tulisuus arveluttaa). Kiehauta hunaja ja vesi, lisää chili. Jätä seos jäähtymään. Irroita kuoret hieman jäähtyneistä paprikoista, ja jaa viipaleet kahdelle lautaselle. Erottele bufalapallo käsin kahteen osaan, ja asettele lautasille. Valuta päälle chili-hunajaliemi. Jaa pistaasirouhe ja jäiset tyrnimarjat lautasille, mausta pippurisella oliiviöljyllä, pippurilla sekä vaniljasuolalla.
Tykkään tässä yhdistelmässä kontrasteista: kermaisen pehmeä mozzarella ja rouskuvat pähkinät, lämmin paprika sekä chili ja jäiset tyrnimarjat viileän bufalan kaverina... tulisen, makean, kirpeän ja suolaisen yhdistelmä on minusta ihana. Laadukasta puhvelimozzarellaa voi olla vaikeaa löytää, mutta jos tielle osuu, kannattaa kyllä maistaa - se on todella omaa luokkaansa! Ja sitä ei muuten sitten säästellä: parhaimmillaan tämä juusto on nimittäin valmistuspäivänään.
Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon... ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.
Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli - ei kuulkaas ollenkaan huono idea!
Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.
Lehtikaali-gazpahco 2:lle 1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria
puoli ruukkua korianteria
(puolisen desia idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja)
Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus - lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!
Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!
Normaalistihan nuo oluelle persot siat eivät minua suuremmin houkuttele, mutta tässäpä poikkeus sääntöön: portteripossu! Kokeiluni liharuokien parissa siis jatkuvat; ja tällä kertaa pataan heitettiin Ibericoporsaan poskia. Kasvissyöntivuosieni periaatteet ovat minulla edelleen sen verran hengissä, että lihaa kokkaillessani kokkailisin mieluiten pelkkää riistaa, luomua tai sitten niitä ns. "hukkapaloja", joita saa metsästää halleista. Sisäfileet ja tarjousjauhelihat jätän suosiolla muille. Kun Familia lahjoitti minulle erinäisiä mielenkiintoisia tuotteita kokeiltavaksi, tuli mukana myös possun poskia, ja sekös pisti ideat lentelemään!
Portteripossua papupedillä
Possun posket ovat elinaikanaan tehneet sen verran aktiivisesti töitä, että ne vaativat pitkän kypsyttelyn miedossa lämmössä ollakseen mureata herkkua. Toisinsanoen, posket ovat kätevästi omassa rauhassaan valmistuvia lihanpaloja. Ne täytyy vain putsata enimmistä kalvoista, ruskistaa ja laittaa maukkaaseen liemeen muhimaan siksi aikaa, kun itse puuhailee jotain ihan muuta (kuten vaikka käy metsässä eväsretkellä ystävän kanssa, kuten minä tein maanantaina).
Poista poskista enimmät kalvot. Ruskista posket kauttaaltaan öljyssä ja laita ne kannelliseen uuninkestävään astiaan. Kaada päälle portteri ja lisää kokonaiset kuoritut valkosipulin kynnet, lohkottu sipuli ja porkkana, sekä sellerinvarret. Lisää vielä mausteet ja hunaja, ja tarkista, että neste peittää posket. Lisää vettä tarvittaessa.
Sulje kansi ja laita astia 200 asteiseen uuniin vartiksi. Alenna sitten lämpöä 120 asteeseen, ja jätä pata uuniin hautumaan vähintään neljäksi tunniksi, minulla taisi olla lopulta kuusi tuntia. Kun posket ovat murean pehmeitä, ota ne liemestä ja siivilöi neste kattilaan. Keittele portterilientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt maultaan täyteläiseksi. Sekoita maissitärkkelys tilkkaan kylmää vettä, ja suurusta sillä kastike. Suolaa laitetaan liemeen aluksi vain vähän juuri siksi, että tässä vaiheessa maku tiivistyy. Saatat kuitenkin tarvita lisäsuolaa, mutta tarkasta tilanne vasta tässä vaiheessa. Laita posket takaisin kastikkeeseen hetkeksi lämpiämään, ja tarjoile sitten esim. papusoseen kera.
Valkopapusose 2:lle 4 dl keitettyjä valkoisia papuja (tai hyvin huuhdottuja säilykepapuja)
2 dl kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 jauhoinen peruna kuorittuna ja kuutioituna
suolaa ja pippuria
(tuoretta pinaattia ja/tai herneitä)
Laita pavut, peruna ja valkosipuli kattilaan kasvisliemen ja oliiviöljyn kanssa. Keitä rauhassa miedolla lämmöllä, kunnes peruna alkaa hajota, ja valkosipuli pehmetä. Jos lientä on vielä paljon jäljellä, valuta osa kuppiin, jätä papukattilan pohjalle kuitenkin hieman lientä. Survo perunat ja pavut karkeaksi soseeksi perunanuijalla, tai surauta nopeasti sauvasekoittimella. Lisää sivuun otettua nestettä tarvittaessa. Sekoita valmiiseen soseeseen kourallinen tuoretta pinaattia (soseen kuumuus riittää pinaatin "kypsentämiseen") ja/tai herneitä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä.
Brunssit ovat ihania, eikö? Siis, ainakin teoriassa. Käytännössä ainakaan minä en kovin monena sunnuntaina jaksa herätä ajoissa, enkä jaksa jonottaa, eikä kukkaroni jaksa maksaa. Kuitenkin haluaisin olla sellainen ihminen, joka käy brunsseilla. Edellämainitusta huolimatta olen menossa brunssille tulevana sunnuntaina 13.4. Tai oikeammin, olen järjestämässä tuolloin brunssin. Vaikka olen sunnuntaisin superlaiska.
No kuinkas siinä niin kävi? Ihana ystäväni Noora, tosielämän Maija Poppanen, sai loistoidean: kuukausittaisen brunssipäivän, jolloin kuka tahansa voi pistää nyyttärihenkisesti brunssin pystyyn juuri sillä kokoonpanolla kuin haluaa, sinne minne haluaa, siihen vuorokaudenaikaan kun haluaa. Kulut jakaantuvat, järjestelypaineet jakaantuvat, rima brunssitteluun laskee. Niinhän toki voi tehdä milloin vaan ihan muutenkin, mutta joskus se ulkoapäin tuleva potku persuksiin on ainakin minulle tarpeen, että hyvät ideat muuttuisivat hyviksi teoiksi.
Vihreää, kiitos!
Koska olemme Nooran kanssa molemmat luovan alan ihmisiä, ja puuhailemme päivät pitkät kaikenlaista taiteen parissa, halusimme yhdistää brunssiin luovan näkökulman. Niin sitten syntyi idea väribrunssista. Minua on jo pitkään kiehtonut monokromaattinen ruoka, ja olen ideoinut milloin minkäkinlaisia tietyn värin ympärille rakentuvia teemapäivällisiä, jotka eivät vain tähän mennessä ole koskaan toteutuneet... Nooran idealle lämpeneminen kesti osaltani siis enintään sekunnin. Joka brunssille tulee oma teemavärinsä, jota voi sitten toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä alkukevään huumassa ekaksi väribrunssin väriksi valikoitui luontevasti vihreä.
Väribrunssin Facebooksivulta voi kurkata, milloin minkäkin väristä brunssia on tiedossa. Toistaiseksi emme ole järjestämässä yleisiä tapahtumia, mutta haaveissa on kyllä jo keltainen heinäkuu ja jättipiknikbrunssi jossain aurinkoisessa puistossa...
Keväisen vihreän brunssin ainekset
Jos innostuit väribrunssista, niin ei muuta kuin porukkaa kasaamaan ja ruokia ideoimaan! Minulla ei ainakaan ideoista ole pulaa ... useimmiten lautaseltani kun löytyy nimenomaan vihreää eri muodoissa. Kirveli-hernekeitto, Pistaasifalafel, kesäkurpitsa"spagetti", uunibataatti vihreällä täytteellä, vihersmoothie... Näitähän riittää. Mitä kaikkea brunssillemme ilmestyy, riippuu ihan siitä mitä vieraat mukanaan tuovat. Voihan vihreän tulkita myös ekologiseksi! Jännää. Tovin arvottuani päätin omalta osaltani kontribuoida sunnuntain tarjontaa raa'alla kesäkurpitsa-"pastasalaatilla".
2 keskikokoista kiinteää kesäkurpitsaa
1 tl suolaa
1 iso valkosipulin kynsi
2 dl pistaasipähkinöitä (1,5 dl pestoon, puoli desiä koristeluun)
0,5 ruukkua persiljaa
0,5 ruukkua minttua
1 dl neitsytoliiviöljyä
Yhden sitruunan mehu
100 g Manchegojuustoa (itse tykkään enemmän vuoden ikäisestä kuin nuoresta manchegosta)
2 kevätsipulin vartta
200 g sulatettuja pakasteherneitä/pilkottuja sokeriherneenpalkoja
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaan
Suikaloi pestyt kesäkurpitsat pitkittäin julienneraudalla tai vetele niistä pitkiä lastuja juustohöylällä, pinoa lastut ja suikaloi pitkiksi suikaleiksi. Kannattaa etsiä kiinteitä ja ohuita kesäkurpitsoita, sillä paksuissa ja isoissa keskiosa on tähän liian höttöinen. Sirottele suola kesäkurpistoille, ja sekoita niihin 2 rkl oliiviöljystä. Jätä suikaleet pehmenemään ja odottamaan pestoa.
Kuutioi manchegojuusto. Yhdistä tehosekoittimessa puolitoista desiä pistaaseja, yrtit, hienonnettu valkosipuli, loppu oliiviöljy, sitruunan mehu, juusto ja puolet herneistä. Hienonna mutta jätä seos hieman karkeaksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne sekä loput herneet ja pistaasit kesäkurpitsasuikaleihin. Lisää pesto ja nostele seos varovasti sekaisin. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia, ja tarjoile kylmänä alkupalana, lisäkkeenä, tai osana vihreää väribrunssia.
Ps. Jos kuvaatte brunssianne sosiaaliseen mediaan, niin käyttäkää tägejä #väribrunssi & #vihreä - me uteliaat kun olemme kiinnostuneita näkemään, onko muidenkin mielestä ideassamme itua ;)
Jaloviinamarinoitu Jalotofu appelsiinin ja fenkolin kera
Olen fanittanut suomalaista Jalotofua ja heidän valmistamaansa Jalotofu Kylmäsavua siitä asti, kun sitä ensimmäisen kerran syyskuussa maistoin. Se on NIIN hyvää, että jonain laiskoina päivinä syön sitä sellaisenaan kylmänä. Nam. Niinpä kun kuulin, että hyvä ystäväni Antti ei tykkää tofusta, päätin keksiä kylmäsavutofusta reseptin, jolla mieli saataisiin muutettua.
Ensimmäinen ideani oli oikestaan vitsi… nimittäin murjaisin tekeväni hänelle Jallutofua. No, vitsi muuttui aika nopeasti ihan oikeaksi ideaksi ja päätin todellakin tehdä Jaloviinalla marinoitua Jalotofua. Vaikeammaksi haaste muuttui, kun kuulin, ettei Antille maistu Jallukaan… Uups!
Resepti on siis kulkenut työnimellä "Jallutofu" ja tein sitä ensimmäisen kerran Oranssi ry:n itsenäisyyspäivänvastaanotolle, johon osallistuin Antin avecina. Tehdäkseni tofusta hänelle mahdollisimman helpostilähestyttävän, tein tofusta piparimuotilla pikkuisia sydämiä nyyttäripöytään. Kun juhlaväki kuuli ruokalajin spesiaalin ainesosan, katosivat sydämet pöydästä melkoisella vauhdilla... muistuttaisinkin tässä välissä, että Jaloviina toimii tässä reseptissä mausteena, ja ruuasta haihtuu paistovaiheessa alkoholi pois.
Itsenäisyyspäivänä tarjoilin sydämellistä jallutofua.Jalotofu Kylmäsavu on nannaa! Paistamista varten piilotan tofun painon alle toviksi.
Kun tekee marinoitua tofua, on mielestäni aina hyvä kuivata tofu kunnolla ja poistaa siitä mahdollisimman paljon nestettä, jotta marinadi imeytyisi hyvin. Niinpä aloitan Jallutofuhommat leikkaamalla tofun paloiksi, ja laittamalla sen talouspaperikäärön sisään ja painon alle puoleksi tunniksi (laitan talouspaperiin käärityn tofun kahden leikkuulaudan väliin, ja asetan päälle ison kattilan painoksi). Tämän jälkeen valmistelen lisukkeet ja teen marinadin.
Appelsiinin fileointi tarvitaan todella terävä veitsi - varo sormia!
Seuraavaksi leikkaan yhdestä appelsiinista veitsellä päät ja kuoret reilusti pois. Sitten kulhon päällä irroittelen filerointiveitsellä jokaisen appelsiinilohkon kulhoon. Teen siis kalvottomia appelsiinilohkoja. Samalla appelsiinistä irtoava mehu tulee kulhoon talteen. Tarkkana tyttönä puristan vielä rangan ja kuoriin jääneen hedelmälihan mehun kulhoon. Fenkolin leikkaan ihanalla japanilaisella mandoliinillani millin ohuiksi viipaleiksi. Asettelen appelsiiniviipaleet ja fenkolit kahdelle lautaselle, ja alan kehittelemään kulhoon jääneestä appelsiinimehusta tofulle marinadia.
Appelsiinimehua pitää olla noin puoli desiä. Sen sekaan lorautetaan puolisen desiä Jallua (tähtimäärästä viis!!) sekä hunajaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, lakritsijauhetta ja kiinalaista viismaustetta. Tofun palat otetaan painon alta pois ja laitetaan marinadiin noin vartiksi. Kääntele paloja muutamaan kertaan.
Paista tofu ensin rapeaksi, ja kaada päälle lopuksi marinadi redusoitumaan siirapiksi.
Juuri ennen tarjoilua tofu otetaan marinadista ja paistetaan melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Kun pinnat ovat kauniisti ruskistuneet, kaadetaan marinadi pannuun ja annetaan sen kiehua kasaan siirappimaiseksi seokseksi. Huolehdi kuitenkin, ettei seos pala! Alenna lämpöä tarvittaessa. Kääntele tofupaloja siirappimaisessa kastikkeessa kunnolla ja nostele appelsiinin ja fenkolin päälle. Kaada loppu siirappi vielä annoksen päälle. Voit koristella annoksen esim. tuoreella rakuunalla tai fenkolin vihreillä tupsuilla. Ja sitten vaan syömään!
Jaloviinamarinoitu Jalotofu appelsiinin ja fenkolin kera
Tämän annoksen jakoi kanssani iskä. Iskä vanha pohojammaalaisjäärä söi kiltisti kaiken, ja kehui annosta, eli SUCCESS. Mitä tulee ystävääni Anttiin … no, Antti maistoi yhden Jallutofusydämen Oranssin kekkereissä kohteliaasti, eikä nähdäkseni sylkenyt sitä salaa roskikseen. Voi olla etten enempää voi hänen kohdallaan toivoa, mutten vielä luovuta. Käännytysprojekti jatkuu siis vielä, sorry Antti!
Rakastan hummusta. Jopa siinä määrin, että olen himooni tehnyt sitä vaivalloisella "perunanuija-siivilä" metodilla... Mutta nytpä onni potkaisi: supermukava naapurini Petteri lahjoitti mulle ylimääräisen sauvasekoittimensa!!! Mitäs muutakaan sillä ekaks tehtäisiin ku hummusta?
Olin tsekkaillut erilaisia dippi & leviteideoita perjantaina emännöimääni Cityn blogaajien illanviettoa varten, ja törmännyt houkuttelevaan valkopapu-basilikahummukseen. Tämä mielessäni lähdinkin tällä kertaa liikkeelle valkopavuista kikherneiden sijaan.
Yksinkertaista mutta hyvää
Resepti on simppeli:
2 purkkia suuria valkoisia papuja (esim. Pirkka tai GoGreen)
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,5 ruukkua tuoretta minttua
1 paahdettu valkosipulinkynsi (tai öljyssä pehmeäksi kuullotettu)
0,5 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä)
Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa vedellä.
Hyvä kombo: Spelt-Mustikka-näkkäri & valkopapu-basilika-hummus!
Tarjoilin papuhummuksen ihanien testattavaksi saamiemme SunSpelt mustikka- ja täysjyväspeltnäkkärien kanssa. Spelt-Mustikasta tuli uusi näkkärisuosikkini kertaheitolla!
Testissä SunSpeltin herkkunäkkärit.
Ps. Vaimomatskuu keittiöpäiväkirja löytyy nyt myös Instagramista!
Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.
Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli "köyhäinkeittiön" kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla... sienimetsäänkin voisi lähteä?
Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.
Kaappien tonginnan tulos.
Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja - ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.
Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä - mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.
Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.
Kattilassa papusoseen ainekset, siivilässä vihannekset. Pysyy tiski vähissä!
Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.
Mamma mia! Tää on NIIN hyvää!
Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.
Summittainen resepti:
Sose
purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)
Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.
ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!
pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä - lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.
