Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on viismauste.
Huhuu, Halloween lähestyy ja kaupat pursuilevat ihania kurpitsoja! Ei, en osta kurpitsaa kaiverrettavaksi. Taion siitä karkkia!
Kurpitsahan on itsessään jo aika makea möllykkä, eikä ihme, onhan se sukua melonille. Kurpitsoja on monen muotoisia, värisiä ja kokoisia, joista oma suosikkini on käytännön vuoksi myskikurpitsa eli butternut: butternut mahtuu kokonsa puolesta jääkaappiini ja saan sen halki ilman kirvestä.
Näin syksyllä käytän kurpitsaa monessa ruuassa; teen kurpitsakeittoa, paahdan eri tavoin maustettuja lohkoja salaatteihin tai sellaisenaan syötäviksi. Soseena kurpitsa käy eräänlaisesta valkokastikepohjasta, ja sopii gratiineihin. Kurpitsasta saa tietysti myös ihanaa makeaa piirakkaa!
Helpoin pikaherkkuni on yksinkertainen paahdettu, karamellisoitu kurpitsa. Se valmistuu puolessa tunnissa ja uppoaa sellaisenaan. Lempimausteeni on kiinalainen viismauste, jonka lisäksi käytän vaahterasiirappia ja chilikastiketta.
Karkkikurpitsa: puolikas myskikurpitsa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1-2 rkl kasviöljyä
1-2 rkl viismaustetta
maun mukaan suolaa ja chilikastiketta tai tabascoa
(muutama siivu pekonia)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Kuorimisen voit halutessasi jättää väliin, myskikurpitsan kuoret voi vallan hyvin syödä! Viipaloi kurpitsa noin sentin paksuisiksi isoiksi paloiksi, ja levitä kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. Roiski loppu öljy sekä vaahterasiirappi ja chilikastike päälle, mausta runsaalla määrällä viismaustetta ja ripauksella suolaa. Heivaa kurpitsa uuniin, ylimmälle tasolle, ja paista kunnes haarukka uppoaa siivuun helposti, ja pinta on hieman ruskistunut (noin 20-30 min). Voit kuutioida viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi siivujen päälle hieman pekonia rapeutumaan, aijjjaijai!!!
ps. Kiinalainen viismauste on seos: tähtianis, kaneli, fenkoli, neilikka ja anis ovat seoksen ainesosat. Jos et löydä viismaustetta, kokeilisin vaikka lakritsijauhetta ja kanelia. Neilikan kanssa kannatta ainakin olla varovainen, se on aika voimakas mauste!
Olen fanittanut suomalaista Jalotofua ja heidän valmistamaansa Jalotofu Kylmäsavua siitä asti, kun sitä ensimmäisen kerran syyskuussa maistoin. Se on NIIN hyvää, että jonain laiskoina päivinä syön sitä sellaisenaan kylmänä. Nam. Niinpä kun kuulin, että hyvä ystäväni Antti ei tykkää tofusta, päätin keksiä kylmäsavutofusta reseptin, jolla mieli saataisiin muutettua.
Ensimmäinen ideani oli oikestaan vitsi… nimittäin murjaisin tekeväni hänelle Jallutofua. No, vitsi muuttui aika nopeasti ihan oikeaksi ideaksi ja päätin todellakin tehdä Jaloviinalla marinoitua Jalotofua. Vaikeammaksi haaste muuttui, kun kuulin, ettei Antille maistu Jallukaan… Uups!
Resepti on siis kulkenut työnimellä "Jallutofu" ja tein sitä ensimmäisen kerran Oranssi ry:n itsenäisyyspäivänvastaanotolle, johon osallistuin Antin avecina. Tehdäkseni tofusta hänelle mahdollisimman helpostilähestyttävän, tein tofusta piparimuotilla pikkuisia sydämiä nyyttäripöytään. Kun juhlaväki kuuli ruokalajin spesiaalin ainesosan, katosivat sydämet pöydästä melkoisella vauhdilla... muistuttaisinkin tässä välissä, että Jaloviina toimii tässä reseptissä mausteena, ja ruuasta haihtuu paistovaiheessa alkoholi pois.
Kun tekee marinoitua tofua, on mielestäni aina hyvä kuivata tofu kunnolla ja poistaa siitä mahdollisimman paljon nestettä, jotta marinadi imeytyisi hyvin. Niinpä aloitan Jallutofuhommat leikkaamalla tofun paloiksi, ja laittamalla sen talouspaperikäärön sisään ja painon alle puoleksi tunniksi (laitan talouspaperiin käärityn tofun kahden leikkuulaudan väliin, ja asetan päälle ison kattilan painoksi). Tämän jälkeen valmistelen lisukkeet ja teen marinadin.
Seuraavaksi leikkaan yhdestä appelsiinista veitsellä päät ja kuoret reilusti pois. Sitten kulhon päällä irroittelen filerointiveitsellä jokaisen appelsiinilohkon kulhoon. Teen siis kalvottomia appelsiinilohkoja. Samalla appelsiinistä irtoava mehu tulee kulhoon talteen. Tarkkana tyttönä puristan vielä rangan ja kuoriin jääneen hedelmälihan mehun kulhoon. Fenkolin leikkaan ihanalla japanilaisella mandoliinillani millin ohuiksi viipaleiksi. Asettelen appelsiiniviipaleet ja fenkolit kahdelle lautaselle, ja alan kehittelemään kulhoon jääneestä appelsiinimehusta tofulle marinadia.
Appelsiinimehua pitää olla noin puoli desiä. Sen sekaan lorautetaan puolisen desiä Jallua (tähtimäärästä viis!!) sekä hunajaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, lakritsijauhetta ja kiinalaista viismaustetta. Tofun palat otetaan painon alta pois ja laitetaan marinadiin noin vartiksi. Kääntele paloja muutamaan kertaan.
Juuri ennen tarjoilua tofu otetaan marinadista ja paistetaan melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Kun pinnat ovat kauniisti ruskistuneet, kaadetaan marinadi pannuun ja annetaan sen kiehua kasaan siirappimaiseksi seokseksi. Huolehdi kuitenkin, ettei seos pala! Alenna lämpöä tarvittaessa. Kääntele tofupaloja siirappimaisessa kastikkeessa kunnolla ja nostele appelsiinin ja fenkolin päälle. Kaada loppu siirappi vielä annoksen päälle. Voit koristella annoksen esim. tuoreella rakuunalla tai fenkolin vihreillä tupsuilla. Ja sitten vaan syömään!
Tämän annoksen jakoi kanssani iskä. Iskä vanha pohojammaalaisjäärä söi kiltisti kaiken, ja kehui annosta, eli SUCCESS. Mitä tulee ystävääni Anttiin … no, Antti maistoi yhden Jallutofusydämen Oranssin kekkereissä kohteliaasti, eikä nähdäkseni sylkenyt sitä salaa roskikseen. Voi olla etten enempää voi hänen kohdallaan toivoa, mutten vielä luovuta. Käännytysprojekti jatkuu siis vielä, sorry Antti!