Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on exploresuomi.
Tiedättekö sitä oloa, kun on unohtanut jonkun mukavan asian pitkäksi aikaa, ja yhtäkkiä muistaa sen taas? Sitä uudelleenlöytämisen riemua? Ja hieman hölmistynyttä tunnetta, kun ei ihan tiedä miksi se mahtava asia on yleensäkkään päässyt unohtumaan?
Minulle on nyt käynyt niin Hotelli Tornin Ateljee Barin kanssa. Tornia on aika vaikea olla huomaamatta, ja siitä huolimatta en ollut käynyt siellä vuosiin ennen tätä elokuuta. Opiskeluaikoina kävimme ystävien kanssa Tornissa säännöllisen epäsäännöllisesti kuoharilla, ja jotenkin tapa vain jäi työelämään siirryttäessä.
Nyt olen kehittänyt Torniin uuden ja henkilökohtaisemman suhteen: käyn siellä yksin. Juon lasin valkoviiniä, tai kahvikupillisen, istun turistien seassa: läsnä, mutta omassa kuplassani. Siellä huipulla tuntuu, kuin olisi muualla. Irroittautuminen arjesta lähtee käyntiin jo hississä, ja viimeistään portaita kavutessa alan tuntea rentoutuvani.
Parasta on istuskella kaikessa rauhassa tarkkailemassa alapuolelle levittäytyvää kaupunkia, talojen yksityiskohtia, sisäpihoja, pilvien liikettä... kerran silmiini osui jopa sängyllä hyppivät jalat. Tirkistelyfilis vain korostuu, jos tarkkailee rakennusten ja luonnonilmiöiden sijaan läsnäolevia ihmisiä: poseeraustyylejä, lomaromansseja, juhlaseurueita. Torniin nouseminen on erityistä kaikille: se on jaettu kokemus, Tornissa ollaan yhdessä vaikka erillään istutaankin.
Ateljee Barin (kuten myös alakerran American Barin) vierailun kruunaa minusta aina palvelu. Tuntuu, etten ole saanut vähään aikaan missään muualla niin loistavaa, lämminhenkistä, ystävällistä ja rentoa palvelua kuin Hotelli Tornissa. Koska minulle on tärkeää antaa hyvän mielen kiertää, haluaisin antaa tyytyväisen palautteen tässä erityisesti American Barin puolella tapaamalleni harjoittelijalle Maijulle. Maijun kanssa jutteleminen tartutti minuunkin osan siitä energiasta ja hyvästä meiningistä mitä hän ympärilleen säteili.
Melkein kuin mummolassa
Ei ole mikään uutinen, että American Barista saa ensiluokkaisia drinkkejä. Kiitos Maijun suosituksen, maistoin viime visiitilläni maistuvimman drinkin ikinä! Lempijuomani juuri nyt on siis ehdottomastiGrandma's Cucumber eli kotoisasti käännettynä "mummonkurkku". Giniä, kurkkua, etikkaa ja tilliä yhdistelevä cocktail on samanaikaisesti sekä tuore ja raikas, että tuttu ja turvallinen. Nimensä mukaisesti juoma on kuin visiitti mummolaan - silkkaa nestemäistä nostalgiaa.
Ps. Tornissa käynti on arjen luksusta - onko sitä koskaan tarpeeksi? Jaettu luksus on vielä erityisempää, joten te, keiden kanssa olen tuolla huipulla käynyt, kiitos♡
Viime aikoina Helsingin kasvisravintolatarjonta on lisääntynyt huimaa vauhtia. Ennen vanhaan, kun olin vielä täysin kasvissyöjä, olivat vaihtoehdot vähissä... sitä käytiin joko Silvopleessä tai Zucchinissa.
Raakaruoka-, superfood-, tuoremehu- ja smoothiebuumit ovat minusta ihania ilmiöitä, terveellinen itsestään ja ympäristöstään huolehtiminen kun nyt vain on iloinen trendi. Kasvissyönti ei muutenkaan tunnu olevan enää mikään niin ihmeellinen juttu - moni sekasyöjäkin tuntuu kallistuvan vihreämpään suuntaan, ainakin omassa ystäväpiirissäni.
Olen kuullut keväästä asti supinaa Hakaniemen piskuisesta Sen Chaystä, ja Instagram on paljastanut monen tutun herkkusuun siellä vierailleenkin jo pidempään. Itse päädyin ravintolaan ensimmäistä kertaa vasta kuukausi takaperin - tänne kun tuskin eksyy vahingossa: täytyy tietää mitä ja mistä etsiä!
Sen Chay tarjoaa kasvis- ja vegaaniruokaa aasialaisin maustein. Testikerroillani ruoka on tullut nopeasti ja ollut todellakin maukasta, sellaista mukavan kotoisaa lohturuokaa. Ruoka ei ehkä ole ollut parasta syömääni aasialaista (parhaat annokset kun tuppaavat ilmestyä nenän alle alkuperäismaissa...), mutta ehdottomasti visiitin arvoista. Sen Chayn porukka piti aluksi vuosia "tavallista" ravintolaa, mutta vaihtoi fokuksensa kasvisruokaan vajaa vuosi sitten. Luonteva vaihdos, sillä henkilökunta syö itsekin pelkkää kasvisruokaa.
Sen Chayta kiitän erityisesti itse valmistetusta tofusta, joka todellakin on omaa luokkaansa - samoin pisteitä kerää pöydistä löytyvä oma kipakka chilikastike. Eniten kuitenkin riemastun paikan kesärullista, jotka yksistään riittävät syyksi Metallitalolla poikkeamiseen! Tuoreet ja raikkaat riisipaperirullat on täytetty runsaalla määrällä yrttejä, salaattia, vihanneksia, riisinuudeleita ja tofua. Viisi hervotonta mötkylää irtoaa alle kympillä, ja nälkä lähtee kevyesti. Rullien kera tarjoillussa soossissakaan ei ole moitteen sijaa, vain yksi pieni vika - haluan sitä enemmän.
Sen Chay Siltasaarenkatu 3-5
00530 Helsinki
Avoinna:
arkisin 9-20
lauantaisin 12-20
Tämän kesän henkilökohtainen überjuomahitti on ollut jännittävä juomasekoitus nimeltä Espresso-Tonic. Vannoutuneelle Gin Tonicin ystävälle tämä kylmä kahvijuoma kolahti kertaheitosta, ja tiedän, etten ole ainoa!
Koko kesän "ET:tä" onnellisena ryystäneenä tuli mieleeni kysäistä juoman alkuperästä kuitenkin vasta nyt. Good Life Coffeen omistaja Lauri Pipinen kertoo törmänneensä juomaan ulkomailla. Lauri, kuten minäkin, tykkää G&T:stä ja halusi tietysti kahvilaansa tämän samankaltaisen herkun tarjolle kun siihen törmäsi - kiitän!
"Idea on siinä, että espresso ja gin ovat kumpikin vähän katkeria/happamia juomia, joten kun gin&tonic toimii, niin miksei myös espresso&tonic." kertoo Lauri. Ja väläyttää saman mitä itsekin olen koko kesän miettinyt kuitenkaan kokeilematta: "eiköhän espresso-gin-tonic toimisi myös".
Espresso-tonicia löytyy tietääkseni lempikahvilani Good Life Coffeen lisäksi vain Freese Coffee Co:sta, mutta toivon että ilmiö leviää viimeistään ensi kesänä - ainakin toistaiseksi olen nimittäin saanut varsin hämmentyneitä katseita kahviloissa kun olen mennyt ehdottelemaan tonicvettä espressoni sekaan...
Ps. Good Life Coffeen ihana Vilhovuoren piste lopettaa toimintansa tämän viikon lopussa. YHYY! Mutta: HURRAA!!! syy on osittain oman paahtimotoiminnan starttaaminen, ja sehän nyt on supermahtava juttu!
Pps. Flow Festival on sijoittanut Good Life Coffeen ja Gin Tonic -baarin ihan vierekkäin ... sattumaako?
Moni on varmaan jo bongannut Karhupuiston kylkeen auenneen uuden kahvilan, Berggan? Bergga tarjoilee perinteisiä kahvilatuotteita, lounasta ja ... peribrittiläistä LIHAPIIRAKKAA! Kyllä tämän tytön leuka loksahti, kun silmiini osui tuo herkku, jota olen ennen nähnyt vain televiissiossa.
Berggan leipuri, Lloyd Polack, on vastuussa tästä iloisesta yllätyksestä. Perinteisen umpinaiseen taikinakuoreen leivotun liha-juures-täytteisen piirakan lisäksi tarjolla on kasvisversio. Piiras on tolkuttoman mehevä, sakea täyte maukasta ja taikinakuori täydellinen sopivaa murenevaisuutta myöten.
Inkivääriolut, Jamaican tyyliin
Lisäbonusyllärinä Bergga myy myös itse tekemäänsä inkivääriolutta. Ginger Beer on - kuinkas muuten - myös Polackin kädenjälkeä. Leipurimestari on nimittäin asunut aikoinaan Jamaikalla, ja niinpä juomassa onkin autenttiseen Jamaika-tyyliin kunnolla potkua. AIJAI!
Tiedättekö sitä tunnetta, kun joku tekee jotain niin mahtavaa, että siitä innostuu itsekkin? Intohimo on tarttuvaa, ja arvostan suuresti ihmisiä jotka toteuttavat rohkeasti visioitaan. Niinpä siitä asti, kun tutustuin Kyrö Distillery Companyn poikiin keväällä, olen ollut heidän suuri faninsa. Miettikää nyt: viisi miestä keksii saunassa perustavansa viskitislaamon keskelle Suomea... ja eipä aikaakaan kun ensitisle on jo pullotettu.
Kyrönjoki ja viski virtaavat vieretysten
Olen tietysti suunnittellut kesäretkeä Kyrönmaalle keväästä saakka - ja osasyyllinen kotimaan matkailuinnostukseeni on tietysti miesten Malminkadulla sijainnut nerokas pop up baari Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskus ja sen informatiiviset drinkkilistat historiallisine viitteineen. En varmasti ole siis ainoa, jolle Isokyrö on tällähetkellä Suomen kesämatkakohde numero yksi.
Kyrö Distilleryn ruisviski on 100% ruista - maailman mittakaavassa moinen on melko harvinaista.
Matkailunedistämiskeskus sulki ovensa kesäkuun lopussa, ja nyt Kyrö Distilleryn tuotteista tehtyjä drinkkejä halajavat voivat suunnistaa esim. Groteskin, Liberty or Deathin tai Navy Jerry'sin baaritiskeille. Onneksi myös Arkadiankadulle, Alkon lippulaivaan, on vihdoin saatu myyntiin ensitislettä eli Juurta, mutta Napue-giniin ihastuneiden on toistaiseksi tyydyttävä toisten tekemiin cocktaileihin (tai kurkittava Master of Malt -sivuston valikoimaa, jonne Napuen pitäisi piakkoin ilmestyä). Koska odottavan aika on yleensä pitkä, suosittelen ajankuluksi tietysti kesäretkeä Kyrönmaalle!
Tislaamo majailee entisen Isonkyrön Osuusmeijerin tiloissa (täältä on muuten Oltermannikin kotoisin!)
Tislaamon kotiin, eli Kyrönmaan Osuusmeijeriin, ollaan avaamassa laajennettu versio Matkailunedistämiskeskuksesta. Tilauksesta pääsee niin tislaamokierrokselle, kuin herkuttelemaankin - terassiakin ollaan rakentamassa.
Pubiksi uudestisyntyneessä Matkailunedistämiskeskuksessa tarjotaan kekseliäitä tasting-aterioita, jotka on suunniteltu huolella ja taidolla sopimaan niin viskeihin, kuin poikien luomiin nerokkaisiin drinkkeihinkin. Juomapuoli keskittyy viskien ohella mm. suomalaisiin pienpanimoihin ja erikoisempiin viineihin, suomalaisella kytköksellä nekin. Keittiöstä vastaa ranskalaisen keittiön taituri Tommi Liekkala: tiedossa on lähiruokaa ja lähellä sijaitsevan Hahtolan lihan possua, kärsästä saparoon hyödynnettynä - mutta enempää ei Liekki suostunut uteliaalle vielä paljastamaan. Vaikka remontti oli vierailullani vielä kauniisti sanottuna hieman kesken, lupailivat herrat, että pubi aukeaisi jo viikon kuluttua, Sirpistä Puimuriin -perinnetapahtumaa varten. Oliskos lähtijöitä?
Tynnyri poikineen - eiks yks näistä vois olla mun?
Viskin harrastajille vielä tiedoksi, että Kyrö Distilleryn single malt ruisviskiin voi hankkia jo osto-oikeuksia: tynnyreitä löytyy sekä 32 että 64 -litraisia, ja vaikka kolmen vuoden odottelu on edessä ennen kuin tuo maailmanmittakaavassa poikkeuksellinen mallastettu ruisviski on valmista, pääsee tynnyrinomistajana maistelemaan ja seuraamaan juoman kehittymistä puolivuosittain. Minulla ei varaa tynnyriin valitettavasti ole, joten JOS joku on hankkimassa tynnyriä, täällä olisi yksi kiinnostunut murto-osan osakas!
Tämän kesän ensimmäinen lomamatkani suuntasi niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Tampere! Idea visiittiin lähti siitä, että sain Tamperelaiselta gastronomian sekatyömieheltä eli Chef Santerilta kutsun tulla maistelemaan Gastrolaiva M/S Tampereen uutta menua. Koska hyvä ruokahan minua aina kiinnostaa, päätin viettää samalla kokonaisen päivän Tampereella ja tutkiskella paikallista ravintolatarjontaa.
Pyysin suosituksia Tampere-päivän ohjelmalle niin tutuilta, kuin some-tutuiltakin, ja sainkin houkuttelevia ideoita lopulta niin paljon, että ohjelmaa olisi riittänyt viikoksi... Niinpä kerron teille tässä jutussa vain Gastrolaivasta, uuvutan teidän loppupäivän ohjelmallani toisella kertaa!
Gastrolaiva M/S Tampere ankkuroituna Laukontorin rantaan
Chef Santeriin tutustuin viime syksynä Rakkaat Juurekset -kirjan pressitilaisuudessa. Santeri, mustan makkaran uudistaja ja mestarigrillaaja, on mahtava persoona - mutta erityisesti olen ollut vaikuttunut hänen laajasta tietotaidostaan ja intohimostaan alaansa kohtaan. Jos tarjolla on Chef Santerin seuraa ja hänen suunnittelemaansa ruokaa, niin minätyttöhän hyppään junaan milloin vaan! Niinpä pikaisen junamatkan jälkeen suuntasin Santerin kanssa sovittuun treffipaikkaamme (Tampereella kun oltiin, tapasimme tietysti Tapolan mustamakkarakioskin edessä). Sadekuuro kuitenkin pakotti meidät siirtymään suoraan Gastrolaivan suojiin.
M/S Tampere on 1957 rakennettu risteilijä. Laiva entisöitiin ensimmäisen kerran 2001, ja nyt 2014 entisöinnin yhteydessä risteilijästä kuoriutui Gastrolaiva. Chef Santeri uudisti samalla laivan menun: tarjolla on sesonkituotteita kunnioittava, vaihtuva tapaslista, sekä risteilymenu, jossa on tarjolla tuhdimpaakin purtavaa laivan perinteitä kunnioittaen (modernia twistiä unohtamatta). Laiva seilaa toki edelleen tutusti illallisristeilyjä, mutta uudistuksen myötä aterioimaan pääsee myös sen nököttäessä torinlaidassa ankkuroituna.
Lounaalla Chef Santerin kanssa
Laivan pitkä historia on silmin havaittavissa tunnelmallisessa ruokasalissa - entisöinti on tehty tyylillä, laivan henkeä ja historiaa kunnioittaen. Ruokalistalta löytyy yhtälailla perinteikkäitä mutta sopivasti ajan hermoilla olevia annoksia; löytyy särkeä, haukea ja mustaamakkaraa, sekä lähituottajilta ja kauppahallista hankittuja herkkuja.
Pöytä on lastattu tapaksilla
Aloitimme lounaan valikoimalla tapaksia. Monen blogaajan hehkuttelema Savusärki-parfait punajuuren, kirsikan ja Lempin ruisleivän kera ei pettänyt - annos oli tasapainoinen yhdistelmä makeutta, savuisuutta, kermaisuutta ja erilaisia tekstuureja. Lempeän tuliset ravunpyrstöt olivat juuri sitä mitä nimi lupaakin, eikä Penttilän bratwurstissa tyrnisinapillakaan ollut moitteen sijaa. Hieman pliisuksi taasen jäi marinoiduilla välimeren vihanneksilla ja fetalla päällystetty paahdettu riävä.
Eniten taisin innostua rapeaksi paistetusta mustasta makkarasta Poppamiehen Hiidenhillon kera - kyseessä kun oli ensikosketus Tampereen lahjaan maailmalle sitten kaukaisen lapsuuden. Mustan makkaran pehmeä maku sopi hienosti yhteen supertujun chilihillon kanssa. Tapaksia maistellessa päästiin taas kerran toteamaan, että kun tehdään hyvistä raaka-aineista ja tehdään niitä kunnioittaen, on vaikea epäonnistua (vaikka annosten kehittäjällä olikin muutamasta yksityiskohdasta keittiölle välillä huomautettavaa).
Aterian kingit: haukiburgeri, musta makkara, punajuurikakku.
Tapasvalikoima ei nälkää jälkeensä jättänyt, mutta minun herkkusuun oli silti vaikea vastustaa haukiburgeria. Tämä harvalta ruokalistalta löytyvä kotimaisen kalan ylistys osoittautui melkoiseksi annokseksi: pumpulinpehmoista haukimurekepihviä, Pernod'lla maustettua paprikakastiketta, fetaa ja punasipulia. Annoksen tähdeksi tälle pottufanille kiilasivat kuitenkin kyljessä möllöttäneet houkuttelevan rapeat uudet perunat. Kullanruskeat pottuset oli pyöritelty ihanassa sinappikastikkeessa rucolan kanssa, ja itku meinasi päästä kun oli jätettävä muutama lautaselle, jotta kupuun mahtuisi vielä jälkkäriäkin...
Spelttilakuja ja kapteenin Limoncelloa
Lopuksi maistelimme Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, Savujuustoa Mouhijärveltä, hunajamanteleita, karpalohilloa ja spelttinäkkäriä, sekä iki-ihanaa yksinkertaisen nerokasta yhdistelmää: spelttilakua ja limoncelloa. Gluteeniton punajuuri-mantelikakku oli mielestäni aivan ihanaa, erityisesti ihastuin vaniljakerman päällä pikantin lisän tuoneen vaniljasuolaan. Santerilla oli kakun suhteen huomautettavaa; kuulemma kakun kuuluisi olla vielä mehevämpää (on sen varmasti hankalaa syödä omia luomuksia toisen toteuttamana natisematta jostakin). Yhtä kaikki, meistä molemmista keittiö suoriutui hienosti ja melkoisen onnellisena laivalta poistuin.
Aterian jälkeen lähdimme Santerin kanssa vielä vaappumaan kohti muutamaa Tampereen kulinaristista mekkaa - mutta siitä lisää myöhemmin! Mitä tulee Gastrolaivaan, suosittelen Tampereella visiteeraaville lämpimästi tutustumista Laukontorille tänä kesänä ilmestyneeseen laivaravintola-armadaan. Tampereella selvästi tapahtuu: Gastrolaivan lisäksi satamasta löytyy sekä uusi Gastropaatti, että vanha klassikko, Laivaravintola Suvi. Maakravut ohoi, eikun seilaamaan! Illallisristeilylle, tapaksille, kunhan ette jää rannalle ruikuttamaan!
Gastrolaiva M/S Tampere ma-to 12-21
pe-la 12- 23 (02)
Maistuisiko herkullinen ateria näköalaravintolassa? No tottakai! Entäpä jos "ravintola" on nostokurjen kannattelema pöytä 50 metrin korkeudessa? Heiluttele siinä sitten varpaitasi tyhjän päällä ja nauti ateriasta...
kuva: Dinner in the Sky Helsinki 2013
Kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Kävin nimittäin eilen kuvailemissani olosuhteissa lounaalla, Dinner in the Sky -tapahtuman lehdistötilaisuudessa, enkä ihan tiedä miksi suostuin moiseen - minulla nimittäin on melkoinen putoamisen pelko. Joku itsensä haastamispakkomielle se kai on?
Edeltävänä yönä ei paljon tullut uni simmuun, ja mitä lähemmäs H-hetkeä aika mateli, sen hirvittävämpi mykkyrä sisuksiini muodostui. Onneksi ystäväni Eevis tuli mukaan. Kun meidät oli köytetty tiukasti tuoleihimme, ja pöytä alkoi nousemaan ilmaan, olisin varmaan kiljunut ääneen ilman vieressä istuvaa rakasta ystävää.
Korkealuokkainen lounas: ateriasta vastasi Filip Langhoff, musiikista Kanerva.
Ensin oli mahdotonta kuvitellakaan maisemien katselua, tietoisuus tyhjyydestä allani oli niin päällekäyvä... pikkuhiljaa hetket, joina olosuhteet unohtuivat, kuitenkin pitenivät. Ystävän läsnäolo auttoi, mutta niin myös niinkin arkinen kapistus kuin kännykkä: keskityin räpsimään kuvia luurillani, ja rauhotuin. Tovin kuluttua kykenin jopa kääntyilemään ja sihtaamaan kameraani alaspäin. Ihme juttu - kerrankin oli someaddiktiosta hyötyä!
Menusta lounaallamme vastasi Filip Langhoff Ravintola Askista. Vaikkei alkupala, Kesävihanneksia kehäkukkaa, ehkä ollut kaikkein moniulotteisin elämässäni syömistäni annoksista, oli köykäisten salaatinlehtien ja kukkasten mutustelu tuulen tuivertaessa ympärillämme vähintäänkin jännittävää. Kilpasyönti tuulta vastaan oli hauskaa, mutta arvostan myös Langhoffin pysymistä annosvalinnassaan (häntä oli nimittäin varoiteltu yrttien ynnä muiden heiveröisten ainesosien käytöstä).
Pääruoka, “Viskilä” kukkoa karhunlaukkaa, oli mahtava! Upeasti paistettu kukonpoika mehevän spelttilisäkkeen sekä makoisien sipulien kanssa sai täyden huomioni. Karhunlaukkapyre oli uskomattoman aromikasta, ja Eeviksen kanssa aloimmekin heti miettimään, mitä sen kasvattaminen vaatii. Annoksen ansiosta siis jaarittelimme puutarhanhoidosta roikkuessamme 50-metrin korkeudessa. Aika upea saavutus tuossa tilanteessa, mutta upea oli kyllä annoskin!
Jälkiruokaa varten laskeuduimme hetkeksi takaisin maanpinnalle. Tämänvuotisen Taste of Helsinki -tapahtuman valloittanut annos, Valkoista suklaata suolaheinää, nosti ainakin minut kuitenkin jopa nostokurjen ulottumattomiin - taivaisiin. Huh mikä makupaketti, olisin voinut nuolla lautasen, jos vain olisin uskaltanut...
Taivaallista lounasta (kolme ruokalajia) ja päivällistä (neljä ruokalajia) saa Lasipalatsin aukiolta 22.6. asti, joten kaupunkijuhannusta viettävät: tässäpä ikimuistoinen juhannusaktiviteetti!
Pöytä palaa Tampereenvisiitiltään kuitenkin Helsinkiin vielä elokuussa, joten ehtiipä sitä silloinkin itseään koettelemaan. Halpaa tämä lysti ei tavalliseen ravintola-ateriaan verrattuna toki ole - mutta ainutlaatuisia ovat tässä ravintolassa niin aterian olosuhteet, kuin korkealuokkaiset kokitkin. Lounaan ja päivällisen lisäksi tarjolla on myös huomattavasti edullisempia samppanja-nostoja.
Dinner in the Sky
Helsinki, Rautatientori
5.-10.8.2014 Keittiömestarit julkistetaan myöhemmin.
Ei. Voi. Olla. Totta!? Helsingistä on saanut jo viikon Pho-keittoa! Pho on PARASTA, se on Vietnamin lahja kulinaristiselle maailmalle. Keiton nerous piilee hartaasti keitellyssä mausteisessa lihaliemessä, johon lisätään riisinuudeleita, ohuenohutta lihaa ja runsaasti tuoreita yrttejä juuri ennen tarjoilua. Keiton voi jokainen vielä viilata mieleisekseen pöydässä mm. kalakastikkeella, chilillä ja tuoreella limetillä. Koukkuun jääminen on taattu.
Iki-ihana Pho, tervetuloa Helsinkiin!
Vaasankadun Made In Kallion oheen viikko sitten avattu keittobaari PhoHelsinki tarjoilee tuoretta ja raikasta pho-keittoa arkisin lounasaikaan, todennäköisesti myös lauantaisin. Runsaasti aasialaisia yrttejä, pavunituja ja aromikasta lientä tulviva keittokulho irtoaa alle kympillä (pieni 6€, iso 8,5 €), ja on joka pennin arvoinen.
Idean isä, Tuomas Kuittinen, kertoo tutustuneensa Pho-keittoon vietnamilaisen kummisetänsä kautta. Hän oivalsi, että menekkiä tälle herkulle varmasti riittäisi Helsingissäkin, ja samalla hän itse saisi hyvän kesätyön, jossa hyödyntää kauppatieteiden koulutusta vastaavaa osaamistaan. PhoHelsinki onkin näillä näkymin auki vain kesän ajan, mutta ainakin jos minulta kysytään, tällainen paikka tarvitaan pysyväksi osaksi Helsinkiä. Voisikohan seuraava askel olla kotiinkuljetus...?
PhoHelsinki Made in Kallio, Vaasankatu 14
Keittoa tarjoilla arkisin n. klo 11-15,
sekä Facebook, että Twitter (@PhoHelsinki) tiedottaa aukioloista tarkemmin
Siitä asti, kun rakas blenderini meni ja posahti, olen testaillut kaupungin vihersmoothietarjontaa ahkerasti läpi. Jäin vihersmoothieihin täysin koukkuun viime syksynä (kuten varmaan blogia seuranneet muistavatkin), ja vaikka blenderini palvelikin ahkerasti ja kiitettävästi hajoamiseensa saakka, en ole vielä onnistunut hankkimaan uutta.
Päivittäistä rehupirtelöä on siis ollut ikävä, mutta lisäksi minua vaivaa akuutti porkkanamehuhimo. Olen lapsesta asti rakastanut tuorepuristettua porkkanamehua: mehumaniani on sillä tasolla, että jos sitä on edullisesti ja runsaasti saatavilla, kiskaisen vaikka litran päivässä (tämän takia opiskeluaikojen Meksikon matkalta saapui kotiin varsin oranssi reissaaja).
Tiskin takana mehu/smoothievelho Anu!
Olen kuullut PÜR Hyvinvointikaupasta pelkkää hyvää jo pitkään, mutta tulin kävelleeksi ovista sisään vasta, kun älysin, että liikkeen sisällä piileskelee myös mehu- ja smoothiebaari! PÜR Barissa on tarjolla niin superterveellisiä kylmäpuristettuja mehuja, kuin ravintorikkaita smoothieitakin. Onpahan muutama listan smoothieista tarpeeksi tuhti lounaan korvikkeeksikin. Miten olisi vaikkapa Suklaabanaani- tai Mustikkapiirakkasmoothie? Löytyy tästä baarista toki terveellisiä herkkuja myös kiinteässä muodossa: vitriinistä kurkistelee sekä makeaa että suolaista leivonnaista. Raaka-aineet ovat luomua ja lähituotantoa, ja tarjonta keskittyy raakakakkuihin sekä gluteenittomiin houkutuksiin.
Valinnan vaikeus!
Ammattitaitoiseen palveluun panostaminen on PÜR:in valttikortti; kaupassa on paikalla niin homeopaatti kuin ravintoterapeuttikin opastamassa hyvinvoinnin tielle. Mitä tulee mehuihin ja smoothieihin, jätin valinnan tällä kertaa kuitenkin silkan mielihalun varaan, ja päädyin ottamaan Viherkuuriin, jota piristettiin vielä limellä. Nappivalinta, nimittäin tämä raikas ja virkistävä smoothie kävi rentona päivänä kevyestä lounaasta - eikä todellakaan tehnyt mieli käpertyä ruokalevolle jälkikäteen. Ihana energiapakkaus!
Mukissa "Viherkuuri": omena, päärynä, avocado, lehtikaali, tulsi, chlorella ja appelsiinimehu.
Detoxkuureista kiinnostuneille vielä vinkki: PÜR tarjoaa tarkoin laadittuja puhdistuskuureja moneen lähtöön: ekakertalaisille sopivan kevyemmän kuurin, jossa myös syödään kiinteää ruokaa, tai lyhytkestoisemman mehu/smoothie -kuurin, joka ehkä sopii paremmin detoxia tai mehupaastoa jo kokeilleille. Kiireisemmille tarjolla on vieläpä all inclusive –paketti, jossa tulee ohjeiden mukana koko kuurin ateriat valmiina käteen – voiko detoxkuuria enää helpommin tehdä?
Aamupala jäi väliin ja lounasaikaan on vielä tovi. Nälkä möykkää tyhjässä masussa ja seuraavan kerran ehdin syömään vasta iltapäivällä. Mikä eteen? Pit stop Iso-Roobertinkadun Vivo'sissa korjaa tämän tilanteen hetkessä. Astu sisään, valitse ruoka, ota se mukaan tai syö paikan päällä. Vrumvrum, kiireisen arjen pelastus!
Lautasellinen Libanonilaisia herkkuja, kyllä kiitos!
Vivo'sin libanonilainen herkkuvalikoima todellakin pelastaa nälkäisen - lautasellinen hartaasti valikoituja herkkuja, kuten baba ghannouge -tahnaa, tabbulia, viininlehtikääryleitä ja kibbe -pyöryköitä, uppoavat nälkäiselle hetkessä ja loppupäivä luistaakin kuin rasvattu.
Salaattitiski pursuilee jos jonkinlaista ihanuutta, kaikki tuoreita, raikkaita ja ravitsevia valintoja, joiden hinta määräytyy painon mukaan. Löytyy sekä kevyempää, että energiapitoisempaa lautasentäytettä. Mieleeni jäi tämänaamuiselta visiitiltäni erityisesti sumakilla maustettu fenkoli, nam!
Jos aika ei riitä salaattitiskillä osoitteluun, niin valikoimasta löytyy myös valmiita Take Away -salaatteja ja pientä makeaa, kuten baklavaa. Janoisille tiedoksi: tuorepuristettuja mehuja tehdään tilauksesta, pyyntösi mukaisilla makuyhdistelmillä.
Ravintola Farougen omistajapariskunnan alkukeväästä avaama Vivo's tarjoaa aitoja Libanonilaisia makuja Deli-henkeen. Runsas valikoima saa ainakin minussa aikaan samanlaisen innostuksen kuin lapsena irtokarkkiostoksilla: vähän joka sorttia pitäisi saada maistaa... Vivo'sin toinen toimipiste, viihtyisä ja rento ravintola, sijaitsee Malminrinteessä - allekirjoittanut on joskus viipynyt siellä lounaalla useammankin tunnin, niin hyvää oli sekä ruoka, palvelu, että seura.
Täältä on vaikea poistua tyhjin käsin!
Malminrinteen kana shawarma -annokseen aikaisemmin jo ihastuneena nappasin Iso-Robalta myös saman herkun rullaversion, ja suuntasin ystäväni kanssa pikatreffeille puistoon. Täytyypä sanoa, etten ole yhtä hyvää rullaa saanut montaa kertaa - runsaasti maukasta kanaa, valkosipulista kastiketta, tomaattia, salaattia ja eksoottisia mausteita pursuava pitarulla pitää sitäpaitsi nälän loitolla helposti iltaan saakka. Bonuksena voin hetken kuvitella olevani Berliinissä - siellähän näitä herkkuja olisikin joka kadunkulmassa. Mitä tulee Helsinkiin, niin kivasti alkaa nykyään olla täälläkin! Tykkään!
