Maistuisiko herkullinen ateria näköalaravintolassa? No tottakai! Entäpä jos "ravintola" on nostokurjen kannattelema pöytä 50 metrin korkeudessa? Heiluttele siinä sitten varpaitasi tyhjän päällä ja nauti ateriasta...
Kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Kävin nimittäin eilen kuvailemissani olosuhteissa lounaalla, Dinner in the Sky -tapahtuman lehdistötilaisuudessa, enkä ihan tiedä miksi suostuin moiseen - minulla nimittäin on melkoinen putoamisen pelko. Joku itsensä haastamispakkomielle se kai on?
Edeltävänä yönä ei paljon tullut uni simmuun, ja mitä lähemmäs H-hetkeä aika mateli, sen hirvittävämpi mykkyrä sisuksiini muodostui. Onneksi ystäväni Eevis tuli mukaan. Kun meidät oli köytetty tiukasti tuoleihimme, ja pöytä alkoi nousemaan ilmaan, olisin varmaan kiljunut ääneen ilman vieressä istuvaa rakasta ystävää.
Ensin oli mahdotonta kuvitellakaan maisemien katselua, tietoisuus tyhjyydestä allani oli niin päällekäyvä... pikkuhiljaa hetket, joina olosuhteet unohtuivat, kuitenkin pitenivät. Ystävän läsnäolo auttoi, mutta niin myös niinkin arkinen kapistus kuin kännykkä: keskityin räpsimään kuvia luurillani, ja rauhotuin. Tovin kuluttua kykenin jopa kääntyilemään ja sihtaamaan kameraani alaspäin. Ihme juttu - kerrankin oli someaddiktiosta hyötyä!
Menusta lounaallamme vastasi Filip Langhoff Ravintola Askista. Vaikkei alkupala, Kesävihanneksia kehäkukkaa, ehkä ollut kaikkein moniulotteisin elämässäni syömistäni annoksista, oli köykäisten salaatinlehtien ja kukkasten mutustelu tuulen tuivertaessa ympärillämme vähintäänkin jännittävää. Kilpasyönti tuulta vastaan oli hauskaa, mutta arvostan myös Langhoffin pysymistä annosvalinnassaan (häntä oli nimittäin varoiteltu yrttien ynnä muiden heiveröisten ainesosien käytöstä).
Pääruoka, “Viskilä” kukkoa karhunlaukkaa, oli mahtava! Upeasti paistettu kukonpoika mehevän spelttilisäkkeen sekä makoisien sipulien kanssa sai täyden huomioni. Karhunlaukkapyre oli uskomattoman aromikasta, ja Eeviksen kanssa aloimmekin heti miettimään, mitä sen kasvattaminen vaatii. Annoksen ansiosta siis jaarittelimme puutarhanhoidosta roikkuessamme 50-metrin korkeudessa. Aika upea saavutus tuossa tilanteessa, mutta upea oli kyllä annoskin!
Jälkiruokaa varten laskeuduimme hetkeksi takaisin maanpinnalle. Tämänvuotisen Taste of Helsinki -tapahtuman valloittanut annos, Valkoista suklaata suolaheinää, nosti ainakin minut kuitenkin jopa nostokurjen ulottumattomiin - taivaisiin. Huh mikä makupaketti, olisin voinut nuolla lautasen, jos vain olisin uskaltanut...
Taivaallista lounasta (kolme ruokalajia) ja päivällistä (neljä ruokalajia) saa Lasipalatsin aukiolta 22.6. asti, joten kaupunkijuhannusta viettävät: tässäpä ikimuistoinen juhannusaktiviteetti!
Pöytä palaa Tampereenvisiitiltään kuitenkin Helsinkiin vielä elokuussa, joten ehtiipä sitä silloinkin itseään koettelemaan. Halpaa tämä lysti ei tavalliseen ravintola-ateriaan verrattuna toki ole - mutta ainutlaatuisia ovat tässä ravintolassa niin aterian olosuhteet, kuin korkealuokkaiset kokitkin. Lounaan ja päivällisen lisäksi tarjolla on myös huomattavasti edullisempia samppanja-nostoja.
Dinner in the Sky
Helsinki, Rautatientori
5.-10.8.2014
Keittiömestarit julkistetaan myöhemmin.
