Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on homejuusto.
Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa... JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille - vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve ;)
Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja ... ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!
Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.
Kukkakaalitaikatemppu
Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!
Munakoisopizza
Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.
Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.
Tämä. On. Hyvää. Vuoden 2013 luomutuote!Munakoisopizzat
Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme ... raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).
Pöytä katettu EI-klubille!
Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!
Ihanaiset ystäväni, DJ-kollektiivi Awkward Girls Societyn tytöt tulevat tänään luokseni syömään. Yhteistä iltaa on suunniteltu jo pitkään ja sumplittu, mikä päivä sopisi meille kaikille. No, tänään on se päivä, ja kuinka ollakkaan, en ole ehtinyt miettiä tarkemmin mitä tytöille tarjoaisin! Kaiken huipuksi neidit ilmestyvät kotiini kello 18, ja pääsen töistä vasta neljältä. Tuossa kahdessa väliin jäävässä tunnissa pitäisi ehtiä käydä kaupassa, suoriutua kotiin, siiivota ja kokata jotain, ups!
Ihan totaalisessa aivotiltissä en sentään ole ollut, koska eilen ennen nukkumaanmenoa suunnittelin tarjoavani salaattia ja syksyistä kurpitsakeittoa. Mutta miten ollakkaan, en unenpöpperössä muistanut, ettei keittiössäni edelleenkään ole sauvasekotinta, vaan vain se perunanuija-siivilä-menetelmä soseiden tekemiseen... Tuossa ajassa ei aleta survomaan soseita siivilän läpi ei! Joten aamupalaa mussutellessani päätin lennosta vaihtaa kurpitsakeitosta kurpitsapizzaan.
Kurpitsahimo iski.
Älkää kysykö mistä moinen idea... Haluan vain jostain syystä välttämättä laittaa kurpitsaa. Kurpitsa valmistuu nopeasti, ja se on ihanan makeaa, ja se sopii loistavasti homejuuston ja pähkinöiden ja rucolan kaveriksi, joita mulla sattumoisin on kaapissa. Calzoneksi pizza kääntyi koska törmäsin pinterestissä letitetyn calzonen ohjeeseen ja haluan päästä kokeilemaan sitä!
Joten aamukiireen keskellä väsäsin (suht-idioottivarman) pizzataikinani odottelemaan iltapäivää jääkaappiin (ja tämän johdosta lähdin töihin ilman ripsaria, oijoi!). Kyseinen pizzataikina on muuten ihan tavallinen mutta sekoitan veden, öljyn, suolan, hiivan ja puolet jauhoista ensin, ja vatkaan taikinaa lusikalla tai puulastalla kunnes siihen tulee selkeästi sitkoa. Sitten vasta lisään jauhoja edelleen lusikalla tai lastalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy vaikeaksi. Tämän jälkeen ujutan taikinan päälle ja alle hieman oliiviöljyä, ja laitan sen jääkaappiin. Yön yli tai päivän aikana jääkaapissa tapahtuu ihmeitä: taikina kohoaa hitaasti ja koostumus muuttuu siinä sivussa ihan itsestään mukavan sitkoiseksi. Hidas jääkaappikohotus myös kehittää taikinaan mielestäni paremman maun. (Käsiä likaamaton taikinanvääntömetodi kehitetty "taikinaa kynsien alla" -inhotuksen johdosta)
Teoriassa hyvin letitetty, käytännössä FAIL. Onneksi uuni kaunisti rumiluksen, ainakin vähän.
Täytteeksi laitan rucolaa, ohuenohuita kurpitsaviipaleita (rakas mandoliiniini pääsee töihin) ja vielä sinne tänne homejuusto- ja mozzarellanokareita. Pähkinät tarjoan erikseen sillä yksi vieraistani on pähkinäallerginen.
Taikinahan siis tässä "letitetyssä" calzonessa kaulitaan kutakuinkin suorakaiteen muotoiseksi leivinpaperin päällä. Täyte levitetään raidaksi suorakaiteen keskelle. Vapaaksi jääneet kaksi pitkää reunaa leikataan "hapsuiksi", joita aletaan sitten yhdestä päästä letittää täytteen yli vuorotellen ristiin. Veikkaisin, että olisi hyvä, ettei taikinareunuksen hapsutus alkaisi ihan suoraan täytteestä, vaan että letitettäessä täytteen viereen nousisi samalla reunus joka estää herkkuja valumasta ulos. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy! ... JA hieman mönkäänhän homma menikin: laittakaa ennen kaulitsemista leivinpaperille jauhoja ... niin lähtee ne hapsut siitä kiltisti irti! Heh, ei menny ko Strömssöössä nyt ihan, mutta ruma kapaloitu kurpitsavauva katosi silti viimiseen muruun asti.
Kurpitsapitsa
Calzonen kaverina aion tarjota yhtä versiota tämän hetken lempparisalaatistani. Ja jälkkäriksi on tiedossa juoruja ja kaupan suklaavanukasta!
Sekoita taikinaa reippaasti tovi ja lisää:
0, 5 dl erilaisia siemeniä (hamppu, sesam, kurpitsa, auringonkukka)
n. 1, 5 dl ruis/speltti/grahamjauhoja
Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy liian hankalaksi. Öljyä taikina alta ja päältä ja laita yön yli/päivän ajaksi jääkaappiin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Siivuta pala kurpitsaa, josta höttöinen keskiosa on rapsuteltu lusikalla pois. Ei tarvitse kuoria! Kauli taikina levyksi jauhotetulla alustalla (!!!) ja täytä keskeltä silputulla rucolalla, kurpitsalla, juustoilla ja pähkinärouheella. Taita lyhyiden reunojen päädyt kaksinkerroin ja letitä pitkien sivujen hapsutetut reunat kuvan ohjeen mukaisesti täytteen yli, ja voitele halutessasi munalla. Paista noin 30 minuuttia.
En ollut ihan vaimomatskuu tänään tuossa letitysvaiheessa, mutta ei se mitään. Hyvin upposi rumakin calzone!
Huh huh, mikä päivä eilen oli. Lähdin aamulla liikkeelle puoli kahdeksan ja tasan 12 tuntia myöhemmin pääsin takaisin kotiin. Välissä ehdin juosta sinne tänne, palaveerata, suunnitella, siivota, (roikkua FB:ssä) JA vetää opetustuntini. Multitaskingtaidot kehittyivät vähintään nextille levelille, ja lounas jäi tietysti väliin. Ääh. Kotiin päästyä kroppa kiljui jo energiaa ja mieli hellittelyä. Jotain nopeeta ja helppoa ja herkkua. En tiedä teistä, mutta mulle se tarkoittaa usein pastaa :)
Tämä resepti ei ole mikään mullistavan omaperäinen saatikka uusi luomus, mutta yksi versio idioottivarmoista suosikeistani, ja se valmistuu samassa ajassa kuin pastan keittäminen.
Kun yritän kuitenkin pysyttäytyä terveellisissä herkuissa, päätin kokeilla naapuruston Luomu Pop Up toripäiviltäni ostamaa papupastaa tavallisen läskipersepastaksi kutsumani sijaan... väsyneenäkin näemmä jaksaa miettiä ravintoarvoja, ainakin tällä kertaa (ei aina todellakaan)!
Jääkaapista löytyi vihreitä papuja, homejuuston jämä, ruokakerman jämä sekä pussillinen tuoretta suomalaista pinaattia (joka on hintansa väärti ja herkkuani). Kaapin perältä kaivoin myös saksanpähkinöitä elikkä aivopähkinöitä.
Näitä oli kaapissa tällä kertaa.
Pastahommat alkavat tietysti veden kiehauttamisella. Taisin käyttää noin 50g papupastaa. Papupastan keittoaika on reilut 10 minuuttia ja tuona aikana hoidetaan toisessa kattilassa kastike.
Pavut saksin palasina kattilaan jossa niitä saa kuullotella muutaman minuutin öljyssä. Pinaatista voi halutessaan poistaa lehtiruodit tässä välissä (ota lehti yhteen käteen ja toisella vedä kannasta kohti lehteä, kova ruoti lähtee näin aika kätevästi), mutta jos käytät baby-pinaattia niin ihan turhaa hommaa. Kun pavut alkoivat näyttää syvemmän vihreiltä, lisäsin kattilaan homejuustonjämät muutamana palana. Perään haluttu määrä ruokakermaa tai mitä tahansa ruuanlaittokermantapaista (puoli purkkia tässä tapauksessa) ja sekoitus.
Simsalabim, voiko tätä edes sanoa kokkaamiseksi?
Pastaa kannattaa tietysti tarkailla, ettei se mene ylikypsäksi. Juusto sulaa nopeasti ruokakermaan, pavun palaset kypsyvät noin viidessä minuutissa. Juuri ennen kuin valutat veden pois pastasta, lisää pinaatti ja rouhitut saksanpähkinä kastikkeeseen. Suolan määrän voi vielä tarkastaa ja itse lisään vielä PALJON mustapippuria. Sitten vain kaikki sekaisin ja syömään! Jos on oikein väsynyt niin vaikka suoraan kattilasta. Aijai. Kyllä helpotti!
Vieraskoreasti tällä kertaa lautaselta, ei suoraan kattilasta.
Summittainen resepti yhdelle nääntyneelle:
50-70 g pastaa
öljyä/voita paistamiseen
neljä viisi tuoretta vihreää papua
iso kourallinen tuoretta pinaattia (paljon! se kutistuu)
viisi kuusi saksanpähkinää
puoli purkkia ruokakermaa/kaurakermaa tms.
mustapippuria, suolaa
ps. Vielä pikaisemman hätävararuuan teet pakastepavuista ja -pinaatista. Ei tarvitse kuin lisätä ne ruokakerma-juustokastikkeeseen. Mulla on niitä aina talvisin pakastimessa. Toinen pikaversio on vaihtaa papu lohkottuun punajuureen. Sitä löytyy lähikaupasta vakuumissa esikeitettynä, ja se on ihan ookoo tuote kiireessä varsinkin kuulkaas!
pps. Luksusversio syntyy tietysti tuorepastasta tai itse tehdyistä gnoccheista sekä aidosta kermasta ja Roquefortista tai Gorgonzolasta. (kuolaus)
